Blogin synttärit!

10.9.2014 päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Olin jo pitkään pohtinut, miten tärkeää olisi tarjota ammattilaisen näkökulmasta ajankohtaista ja mahdollisimman oikeaa tietoa baletista suomen kielellä. Harrastajien pitämiä balettiblogejahan löytyy vuosi vuodelta entistä enemmän myös suomeksi, mutta mielestäni tilausta oli opettajan blogille! Kun itse harrastin balettia, nykyisenlaisesta internetin tietoviidakosta ei ollut tietoakaan ja kaikki tieto piti haalia sieltä sun täältä. Nykyään tietoa on saatavilla rajattomasti, mutta kaikki informaatio ei ole oikeaa tai ajantasaista. Koin tarvetta oikaista virheellisiä käsityksiä ja halusin lisäksi kertoa omia näkemyksiäni baletista.

Blogin kirjoittaminen on ollut antoisaa, ja etenkin vuorovaikutus lukijoiden kanssa innostaa minua kirjoittamaan! Blogissani on hämmästyttävän paljon päivittäisiä vierailuja ja lukijoitakin on kertynyt jo jokunen! Nostetaan siis malja yksivuotiaalle blogille ja siirretään ajatukset tulevaan!

Synttärikakku

Hyvän opettajan mitta

Syyskuu on saapunut ja kausi on pyörähtänyt kunnolla käyntiin! Blogin yksivuotissynttärit lähestyvät jo kovaa vauhtia, mutta ennen niitä ajattelin vielä pohtia hyvän opettajan määrettä. Avaan tässä kirjoituksessa omaa käsitystäni hyvästä opettajasta, kertokaa tekin omanne! :)

Minun mielestäni hyvässä opettajassa on monta tärkeää ominaisuutta, mutta tärkeimpänä pidän opettajan innostusta opettamaansa asiaa kohtaan. Innostunut ja motivoitunut baletinopettaja löytää baletista aina uusia näkökulmia ja pitää omat ajatuksensa näin ollen tuoreina. Uskon, että mikäli opettaja on innoissaan baletista, tarttuu se jossain määrin myös oppilaisiin. Innostukseen liittyy mielestäni myös halu kehittyä eteenpäin opettajana. Toisia opettaessaan opettaja opettaa myös itseään ja oppii jatkuvasti uutta. En usko opettajan voivan koskaan olla täysin tyytyväinen itseensä opettajana, sillä rima nousee koko ajan. Opettajuus - niin kuin oppiminenkin - ovat jatkuvia prosesseja, joissa haasteet eivät lopu koskaan kesken. Opettajakin on ikuinen oppija!

Hyvä opettaja on mielestäni myös empaattinen. Minä välitän aidosti kaikista oppilaistani ja haluan heidän parastaan. Minä tahdon oppilaitteni kehittyvän tanssijoina ja haluan heidän myös nauttivan oppimisprosessista. Yritän parhaani mukaan samastua oppilaideni tilanteeseen oppijoina ja auttaa heitä. En usko, että lannistamalla saadaan tuloksia, minä uskon kannustamisen voimaan. Minusta on tärkeää, että oppilas tietää heikkouksiensa lisäksi myös omat vahvuutensa. Eräs kollega käytti mielestäni hienosti opettajasta termiä vierelläkulkija. Opettaja kulkee oppilaan vierellä joskus varsin kivikkoisenkin matkan pyrkien auttamaan oppilasta kehittymään ja saavuttamaan tavoitteensa matkan varrella.

Minulle opettajana on myös tärkeää se, että oppilaat oppivat ymmärtämään asioiden syy - seuraussuhteita. Minusta oppilaan pitää tietää, mihin jonkin liikkeen osaaminen myöhemmin johtaa. Haluan oppilaiden olevan aktiivisia ja kannustan heitä kysymään ja kommentoimaan opettamiani asioita tunnilla. Minusta on tärkeää ymmärtää, jotta voi oppia.

Tavoitetta kerrakseen!

Nyt on teidän vuoronne! Millainen sinun mielestäsi on hyvä opettaja? :)

Onnistunut balettitunti

Sain toiveen kirjoittaa onnistuneesta balettitunnista opettajan näkökulmasta. Pureskelin aihetta pitkään, sillä jostain syystä koin vaikeaksi pukea omia ajatuksiani sanoiksi. Luulisin tämän johtuvan siitä, että onnistuneen balettitunnin aikana pääsen flow-tilaan, jota on hieman hankalaa analysoida jälkikäteen. Yritän kuitenkin!

Pidän omilla tunneillani vuorovaikutuksesta; minusta on ihanaa, kun oppilaat esittävät kysymyksiä ja kommentteja, joihin voimme yhdessä pureutua. Usein nimittäin jotain asiaa selittäessäni oivallan siitä itsekin jotain uutta, mikä on ihan mahtavaa! On hienoa innostua yhä uudelleen ja uudelleen samasta asiasta ja kaiken lisäksi parhaimmillaan löytää siihen uusi näkökulma Näin baletti pysyy mielenkiintoisena myös minulle opettajana enkä leipäänny selittämään samoja asioita.

Flow-tila

Pimeimpään aikaan tuntuu välillä vaikealta lähteä töihin, kun väsyttää. On kuitenkin upeaa ja palkitsevaa, että työpäivän jälkeen usein koen oloni virkeämmäksi ja iloisemmaksi kuin töihin mennessä. Opettaminen on lisäksi niin kokonaisvaltaista ja mukaansatempaavaa, että sen aikana unohtuvat monet henkilökohtaiset murheet.

Luonnollisesti onnistuneeseen balettituntiin liittyy oppiminen. Jotkut asiat ovat sellaisia, ettei niitä opi hetkessä ja työn tulokset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua. Oppimisen näkeminen pitkällä tai lyhyellä tähtäimellä on kuitenkin joka kerta sykähdyttävää, vaikka luonnollisesti en voi ottaa kaikkea kunniaa itselleni. Oppilashan työn tekee, minä vain autan häntä parhaani mukaan. Mieltäni kuitenkin lämmittävät oppilaiden kommentit hyvästä tunnista ja kun he itse kertovat oppineensa paljon uutta. Joskus nimittäin mietin, onko oma kokemukseni hyvästä tunnista sama kuin oppilaiden kokemus. Sellaisia tuntejakin nimittäin on, jolloin en saa laskuista ja musiikista mitään selvää sekä olen puheissani epäjohdonmukainen tai muuten epäselvä. Rohkaisenkin kaikkia antamaan opettajalle palautetta - rakentavaa kritiikkiä tai kiitosta, mikäli sellaiseen on aihetta!

Millainen on sinun mielestäsi onnistunut balettitunti? :)

Balettisyksy!

Pitkä ja rentouttava kesäloma on takana; nyt onkin jo aika suunnata ajatukset uuteen kauteen sekä uusiin haasteisiin! Vähän jännittää aloittaa taas opettaminen, tuntuu siltä, etten osaa enää ollenkaan! Ensimmäiset viikot ovat myös sen vuoksi jänittäviä, kun tunneille tulee uusia oppilaita ja usein alkaa myös kokonaan uusia ryhmiä! Toivotaan, että syyslukukausi on antoisa ja sujuu kuin tanssi! ;)

New Jersey Ballet

Omat treenini ovat olleet varsin vähäiset näin kesällä, mutta toivon nyt saavani kiinni arjen lisäksi myös treenirutiineista. Saa tosin nähdä, miten ensimmäiset balettitunnit sujuvat kesäterässä!

Mitä te odotatte uudelta lukuvuodelta? :)

Lomafiiliksiä

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, olen nauttinut kesäloman aloituksesta täysillä! Vaikka säät eivät ole suosineet kehuttavasti, olen silti ehtinyt viettää jo muutamia grilli-iltoja sekä reissailla. Lisäksi olen käynyt myös itse treenailemassa. Nyt tosin pieni kesäflunssa vaivaa, joten olen keskittynyt lepäilyyn sekä yrittänyt kerätä voimia asunnon suursiivoukseen. Kaiken kaikkiaan ei yhtään hullumpi loman aloitus!

Kansallisbaletin kesäkiertue jäi minulta näkemättä enkä ehtinyt myöskään Kuopio tanssi ja soi -festareille, mikä hieman harmittaa. Ajattelin kuitenkin syksyllä yrittää päästä katsomaan jotakin balettia, sillä viime kerrasta on jo jonkin verran aikaa! Vielä kun keksisin, mikä baletti minua kiinnostaisi eniten!

Kuten aikaisemmin lupailin, luvassa on (toivottavasti pian) tekstiä ainakin jalkaterän vahvistamisesta sekä muun muassa rond de jambe en l'air -liikkeestä. Pysykää siis kuulolla ja nauttikaa juhannuksesta! Ehkäpä säätkin pian paranevat! :)

Kuva

Miten sinun kesäsi on alkanut? :)

Oppilasnäytöstunnelmia

Kevään oppilasnäytökset ovat monissa tanssikouluissa joko joko takana päin tai vielä edessä. Esiintyminen on monille koko kauden kohokohta, joten näytöksiin suhtaudutaan intohimoisesti myös harrastajaryhmissä. Ajattelinkin tässä postauksessa kirjoittaa omista oppilasnäytöstunnelmistani näin opettajan näkökulmasta.

Näytöksiin valmistautuminen alkaa omalla kohdallani jo kotona. Minulla on lista näytökseen tarvitsemistani tavaroista, joita otan mukaani. Listalla on kaikkea mahdollista hiuslakasta sekä kynsilakan poistoaineesta aina varatossuihin sekä varamusiikkeihin saakka. Yritän valmistautua kaikkiin mahdollisiin katastrofeihin mahdollisimman hyvin jo etukäteen, vaikka joka vuosi yleensä sattuukin jotain yllättävää.

Valmistautuminen näytökseen

Saavun näytöspaikalle hyvissä ajoin ennen omien oppilaitteni tuloa, jotta ehdin laittaa kaiken valmiiksi. Kun oppilaat tulevat paikalle, autan heitä pukeutumisessa ja muutenkin valmistautumisessa niin paljon kuin ehdin. Toisinaan joku oppilaista on näytöspäivänä niin sairas, ettei pysty osallistumaan esitykseen. Niinpä yritän aina löytää aikaa myös koreografian läpikäymiseen ja tarvittavien muutosten tekemiseen, jotta esitys sujuisi mahdollisimman hyvin. Tanssin muuttaminen viime hetkellä on aina stressaavaa sekä oppilaille että opettajalle, mutta yleensä tanssit ovat sujuneet muutoksista huolimatta hienosti.

Yleensä ovat oppilaille positiivinen onnistumisen kokemus, mutta joskus esityksen jälkeen täytyy myös yrittää rohkaista tanssijoita. Tänä keväänä esimerkiksi yksi oppilaani teki tanssissa pienen ja lähes huomaamattoman virheen, mikä kuitenkin harmitti häntä todella paljon. Tällaisessa tilanteessa on minulla opettajana hieman avuton olo, sillä oppilasta on vaikea lohduttaa. Vaikka kuinka kerron hänelle, ettei virhe haitannut kokonaisuutta, ymmärrän silti oppilaan oman kokemuksen epäonnistumisesta. Usein sanonkin, että virheen tekeminen saa harmittaa ja on merkki siitä, että asia on itselle tärkeä. Yritän kuitenkin asettaa asiat myös oikeisiin mittasuhteisiin kertomalla, että liian pitkäksi aikaa ei kannata jäädä hautomaan epäonnistumistaan. Lisäksi muistutan, että onneksi esiintymismahdollisuuksia tulee myös myöhemmin!

Pienet ballerinat

Miten sinun näytöksesi sujuivat? :)

Kesää kohti!

Pian on aika ripustaa balettitossut naulaan kesäloman ajaksi! Olen viime aikoina käyttänyt paljon aikaa tulevan kauden suunnitteluun, jotta voisin lomalla keskittyä oikeasti lomailuun tuntien laatimisen sijaan.Vaikka baletti onkin aivan ihanaa, on myös hyvä pitää välillä taukoa niin henkisen kuin fyysisen jaksamisenkin vuoksi.

Kulunut lukuvuosi on pääpiirteissään ollut antoisa, mutta valitettavasti olen kärsinyt myös loukkaantumisista sen aikana. Vammoista kuntoutuminen on aina fyysisesti sekä henkisesti raskasta; kaikista vaikeinta siitä tekee se, että oma kroppa toimii työvälineenä eikä saa aina tarpeeksi lepoa. Silloin myös kuntoutuminen hidastuu ja kärsivällisyys sekä motivaatio ovat koetuksella. Onneksi oppilaat ovat kuitenkin ihania ja opettaminen mukavaa!

Vaikka itse jäänkin pian lomalle, on tarkoituksenani kuitenkin päivittää blogia myös kesällä! Pysykäähän siis kuulolla! :)

Kesäbalettia

Aiotko sinä tanssia myös kesällä vai keräätkö voimia tulevaa syksyä varten?

Miten puhut itsellesi?

Pitkäperjantain päätteeksi on hyvä palata jälleen blogin pariin! Kevät on ollut tähän mennessä todella kiireinen, mutta toivon pystyväni jälleen päivittämään blogia hieman useammin. Tänään keskitytään sisäiseen puheeseen, muistakaa jälleen kommentoida ja esittää kysymyksiä! :)

Omat ajatukset ja se tapa, jolla itselleen puhuu, vaikuttavat suuresti omaan suoritukseen. Esimerkiksi monet huippu-urheilijat pyrkivät pitämään suorituksensa aikana omat ajatuksensa positiivisina sekä motivoivat omalla sisäisellä puheellaan itseään hyvään suoritukseen. Sen sijaan, että vaikeissa liikkeissä ajattelisi, miten vaikea liike on tai miten se ei viimeksi onnistunut, pyrkii urheilija pitämään omat ajatuksensa positiivisina ja yrittää valaa itseensä uskoa siitä, että kaikki menee hyvin. Omia kompastuskiviäni ovat usein piruetit. Olen huomannut, että silloin kun sisäinen puheeni on positiivista sekä vakuutan itselleni osaavani, sujuvat ne usein paljon paremmin kuin jos jo lähtökohtaisesti ajattelen, ettei piruetti varmasti nyt onnistu kun ei viimeksikään onnistunut.

Vaikka pyrkii tsemppaamaan itseään koko ajan tanssiessaan, se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaa toimintaansa voisi tarkastella kriittisesti ja pyrkiä parantamaan sitä. Jos piruetti esimerkiksi ei onnistu, voi jälkikäteen yrittää miettiä, mikä meni vikaan ja seuraavalla kerralla rohkaista itseään ajattelemaan, että nyt piruetti menee jo varmasti aikaisempaa kertaa paremmin. Joitain asioita pitää toki harjoitella pidempään, mutta rohkaisen kaikkia kokeilemaan itsensä piiskaamisen sijaan itsensä kannustamista. Kehittyminen on aina helpompaa, kun itse suhtautuu itseensä positiivisesti ja antaa itselleen mahdollisuuden kehittyä. Mikäli jo lähtökohtaisesti ajattelee olevansa toivoton tapaus, on kehittyminen huomattavasti hankalampaa kuin silloin, jos suhtautuu itseensä positiivisesti. Itse yritän ajatella niin, että myös virheistä oppii jotain eikä niitä tule turhaan pelätä.

Positiivisuutta!

Miten sinä puhut itsellesi tanssiesssasi?

Hyvää Naistenpäivää!

"The ballet is a purely female thing; it is a woman, a garden of beautiful flowers, and man is the gardener."

George Balanchine

Kuva

Oman kehonsa herra!

Kuten ehkä muistatte, oli yksi uuden vuoden tavoitteistani tehdä paluu balettitunneille. On sanonta, jonka mukaan yhden päivän balettitunnin väliinjäämisen huomaa ainoastaan tanssija itse. Kahden päivän treenitauon huomaa opettaja ja kolmen päivän tauon huomaa jo yleisökin. Omassa kehossani muutokset eivät tapahdu ihan näin lyhyellä aikavälillä, mutta muutaman viikon mittainen treenitauko  kyllä tuntuu kehossa. Jos en ole treenannut, on kehon hallinta todella vaikeaa. Ensimmäisenä huomaan sen pirueteissa ja vähitellen kaikessa tekemisessäni. On inhottavaa opettaa, kun keho hallitsee minua enkä minä kehoa!

Ensimmäiset balettitunnit tauon jälkeen ovat yleensä aina kauheita kokemuksia. Vaikka tiedän  osaavani jonkin asian, ei kehoni kerta kaikkiaan tottele minua. Kuitenkin balettitunti balettitunnilta tuntuma palaa vähitellen ja tulokset paranevat. Vaikka olen itse opettaja, on minusta todella tärkeää päästä välillä muiden opettajien tunneille ja saada myös itse korjauksia. Omaa kehoaan on vaikea tarkastella ulkopuolelta, ja voi olla että jokin toinen opettaja kiinnittää huomiota eri asioihin kuin minä itse. Parhaimmillaan toisen opettajan tunnilta saa ideoita tai jopa kokonaan uuden näkökulman omajan opetukseensa! Sitä paitsi kollegan kiitokset piristävät myös opettajan mieltä! Eräällä tunnilla opettaja esimerkiksi kehui minun piruettejani, vaikka en itse ollut mielestäni vielä löytänyt ihan kunnollista tuntumaa niihin. Toisella tunnilla puolestaan sain kiitosta jalannostoistani, mistä olin vilpittömästi iloinen.

Koska olen yrittänyt viime aikoina ryhdistäytyä omassa balettitreenissäni, on ihanaa tuntea taas itsensä oman kehonsa herraksi! Jalat tosin painavat aika paljon illalla treenin ja opetusten jälkeen, mutta silti fiilis on hyvä!

Balettitunti

Miten sinun balettituntisi sujuvat tauon jälkeen?

Oma balettitarinani, osa 5: Vaakalaudalla

Taas on Throwback Thursday ja oma balettitarinani saa jatkoa! Luulen tosin tämän osan olevan postaussarjan viimeinen. Tässä postauksessa kerron opetusurani tähän mennessä suurimmasta takaiskusta: loukkaantumisesta ja sen seurauksista. Toivottavasti omaa balettitarinaani on ollut mukavaa lukea, muistakaa että kommentit ovat aina tervetulleita! :)

Tanssinopettajan ammatti ei ollut minulle koskaan ainoa vaihtoehto. Olin hyvä koulussa ja minulla oli useita eri uravaihtoehtoja, vahvimpana niistä jossain vaiheessa kauppatieteen opinnot! Olin muutenkin pitkään sitä mieltä, ettei minusta ainakaan tule tanssinopettajaa. Kun kuitenkin lopulta ajauduin tanssinopettajaksi, olen aina siitä lähtien tuntenut ammattini omakseni enkä ole oikeastaan voinut kuvitellakaan enää tekemäni mitään muuta työtä. Tanssinopettajan ammatissa leipä on hyvin kapea, mutta koen silti työni todella antoisaksi. Niinpä olin kauhuissani, kun kerran loukkaannuin melko pahasti ja jouduin miettimään mitä teen, mikäli en kuntoudukaan enää opetuskykyiseksi. Koin että minulla on edelleen muitakin uravaihtoehtoja, mutta yksikään niiltä ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta tanssinopettajan ammattiin verrattuna. Sanotaan, että vasta kun jotain menettää, tietää miten tärkeää se on itselle. Allekirjoitan tämän sanonnan täydestä sydämestäni!

Tanssivammojen tyypilliset kohdat

Onneksi kuntouduin loppujen lopuksi hyvin eikä vamma enää vaivaa minua millään tavalla. Opin kuitenkin olemaan eri tavalla kiitollinen omasta kehostani aikaisempaan verrattuna. Vaikka kehoni ei ole täydellinen balettikeho, se kuitenkin toimii ja pystyn tanssimaan. Se on jo aika paljon verrattuna siihen, millainen tilanne pahimmillaan oli!

Onko sinulla ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Miten olet toipunut?

Oppimispäiväkirja

Tammikuuhun sopii mielestäni hyvin ajatus oppimispäiväkirjasta! Kun opiskelin, minulla oli tapana pitää oppimispäiväkirjaa, johon kirjasin omia huomioitani tanssitunneista. Kirjoitin ylös huomioita asioista, joita minun pitäisi parantaa ja joskus (liian) harvoin kerroin myös hyvin menneistä asioista. Näin jälkikäteen ajateltuna oppimispäiväkirjani oli aika lailla heikkouksiin keskittyvä; nykyään yrittäisin löytää tunneista myös onnistumisen hetkiä ja pohtia enemmän omia vahvuuksiani. Kirjoitin tunnollisesti oppimispäiväkirjaa jokaisesta tunnista, jolloin oli helppo heti tuoreeltaan käydä läpi tanssitunnin tapahtumat. Koin oppimispäiväkirjan todella hyödylliseksi työkaluksi itselleni, minkä vuoksi suosittelenkin sen käyttöä kaikille!

Balettipäiväkirja

Enää en pidä varsinaista oppimispäiväkirjaa, mutta käytössäni on treenivihko. Treenivihkoon kirjaan ylös kaikki treenini sekä niistä muutamia mainintoja - esimerkiksi kuntosala titreenistä kirjoitan tekemäni liikkeet ja niissä käyttämäni painot. Näin edistymisen seuraaminen on helpompaa, kun en ole pelkästään oman muistini varassa. Balettitunneista kirjoitan myös toisinaan asioita, joihin minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota jatkossa. Kerron lisäksi lyhyesti treenin fiiliksistä, etenkin jos koen onnistumisen kokemuksia.

Treenivihosta on mielestäni myös varsin helppoa seurata, mistä esimerkiksi sairastuminen johtuu. Usein treeni alkaa nimittäin tuntua tahmealta jo ennen varsinaista sairastumista. Mikäli harjoittelu tuntuu raskaalta ja vaikealta, saattaa keho kaivata lepoa. Hyvällä ajoituksella lepääminen saattaa myös estää varsinaisen sairastumisen; tätä tosin itse joudun vielä opettelemaan.

Minusta on myös hyvä idea kirjoittaa omat tavoitteensa ylös harjoittelupäiväkirjaan. Tavoitteita voi asettaa esimerkiksi koko lukuvuodeksi ja jakaa niitä pienempiin osatavoitteisiin. Esimerkiksi jokaiselle treeniviikolle voi valita omat tavoitteensa, mikä yleensä auttaa ylläpitämään harjoittelumotivaatiota.

Käytätkö sinä oppimis- tai harjoittelupäiväkirjaa apuna omassa harjoittelussasi?

Oppimaan oppiminen

Olen tällä viikolla pohtinut paljon oppimaan oppimista. Usein kun tanssitunnilla opetellaan jotain uutta ja varsin hankalaakin asiaa, monet oppilaat turhautuvat. Jotkut vaipuvat epätoivoon ja rupeavat jopa itkemään, toiset suuttuvat ja kieltäytyvät ehdottomasti harjoittelemasta omasta mielestään mahdotonta liikettä. Minulla on tällaisissa tilanteissa tapana rauhoitella oppilaita kertomalla, että asia on uusi ja on ihan normaalia, että sen oppiminen on hankalaa. Joillain ihmisillä on sellainen temperamentti, että he turhautuvat saman tien, mikäli jokin asia ei heti suju. Tällaisia oppilaita yritän todella paljon kannustaa sietämään alun epäonnistumista ja kerron, että käytännössä mitä vain on mahdollista oppia, kun jaksaa harjoitella ja yrittää parhaansa.

Kuva

Yritän aina opettajana korostaa, että tanssitunnilla ollaan oppimassa asioita eikä haittaa, jos kaikki ei heti onnistu. Olen muun muassa usein verrannut uuden liikkeen harjoittelua siihen, kun pieni lapsi opettelee kävelemään. Hän kaatuu aluksi monta kertaa, ja vasta sitkeän yrittämisen jälkeen kävely alkaa vähitellen sujua. Monesti kerron myös, että vaikka olen opettaja, täytyy minunkin edelleen hioa omaa balettitekniikkaani. Tästä usein pääsemme myös siihen, että vaikka jokin asia ei suju balettitunnilla, niin yleensä taas jokin toinen juttu onnistuu helposti. Jotkut ovat luonnonlahjakkuuksia pirueteissa, toisilta taas hyppääminen sujuu kirjaimellisesti kuin tanssi. Joillain on luonnostaan hyvä jalannousu ja kauniit linjat, mutta toiset taas loistavat nopeudessa ja ketteryydessä. Hyviä puolia kannattaa aina miettiä omalla kohdalla, mutta samalla toki kannattaa pitää mielessä se, että ihmisillä on  yleisesti taipumus harjoitella mieluummin niitä asioita, joissa he ovat jo valmiiksi hyviä. Sen vuoksi rohkaisen oppilaitani myös treenaamaan heille itse vaikeita liikkeitä tai ominaisuuksia.

Millainen oppija sinä olet? Oletko sitkeä puurtaja vai meinaavatko tavarat lentää, jos jokin ei heti onnistu?

Luomisen tuskaa

Tämä tunne, luomisen tuska, lienee tuttu kaikille, jotka ovat joskus tehneet koreografiaa. Olen nyt suurin piirtein selviytynyt alkuvuoden tuntien suunnittelusta, mikä sekin on välillä oikea savotta. Olen ymmärtänyt, että luokanopettajilla on mahdollisuus käyttää valmiita tuntisuunnitelmia ja kokeita niin halutessaan, mutta me tanssinopettajat suunnittelemme kaikki tuntimme itse alusta alkaen. Joskus tuntien suunnittelu käy helposti, mutta toisinaan saa vääntää ihan tosissaan ennen kuin palaset loksahtelevat paikoilleen.

Tuntien suunnittelun lisäksi koreografian luominen aiheuttaa minulle usein harmaita hiuksia. Kuten aiemmin kerroin, tapanani on suunnitella oppilasnäytöstanssit hyvissä ajoin. Niinpä olen tänään käyttänyt aikaa yhden tanssin tekemiseen. Minulla oli jo idea valmiina, mutta työhön tarttumista hidasti sopivan musiikin puuttuminen. Tänään kuitenkin sattumalta löysin musiikin tuntien suunnittelun ohessa, joten askelien ja kuvioiden miettiminen ja sovitteleminen saattoi alkaa. Olen hyvin laiska kirjoittamaan tekemiäni koreografioitani muistiin, mutta kunhan saan tanssin vielä vähän valmiimmaksi, yritän kirjoittaa siitä itselleni muistiinpanot edes muutamaa tukisanaa käyttäen. Muuten voi olla, että joudun tekemään saman työn myöhemmin uudelleen. Yleensä koreografiani muuttumat jonkin verran matkan varrella, sillä harvoin tanssi toimii sellaisenaan jollekin ryhmälle. Saa nähdä, miten paljon tanssi vielä muuttuu ennen varsinaista esitystä! :)

Kuva

Oletko sinä tehnyt omia koreografioita? Jos olet, miten se sujui?

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tänään vietetään itsenäisyyspäivää ja pitkään odotettua vapaapäivää! Minä aion leipoa juustokakkua sekä seurata Linnan juhlia. Viikon päästä monessa koulussa pidetään joulunäytökset, joten kerätään voimia niihin!

Kuva itsenäisyyspäivään sopivasti suomalaisesta Pessi ja Illusia -baletista

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 5: Varvastossujen nauhojen sitominen

Tänään kirjoitan varvastossujen nauhojen sitomisesta. Variaatioita nauhojen sitomiseen löytyy useita, mutta esittelen tässä pari tekniikkaa. Perussääntö varvastossujen nauhojen sitomisessa on se, ettei niitä kierretä tai solmita pitkin säärtä, vaan mahdollisimman alas lähelle nilkkaa. Jalkaterän on hyvä olla flexissä nauhoja solmittaessa, jotta nauhat eivät tule liian kireälle. Nauhoja voi tarvittaessa leikata lyhyemmiksi, mutta siinä vaiheessa kannattaa olla varma siitä, että oma sitomistapa on hyvä.

Kiristysnauhat

Aluksi kannattaa minusta asettaa tossu jalkaan ja kiristää tossun kiristynauha sopivaksi. Minusta kiristynauha on silloin sopivan kireällä, kun se ei purista jalkaa eikä tossu myöskään "pussita" sivuilta. Kiristysnauhan sopivuus kannattaa kokeilla sekä koko jalalla että kärjellä seisten. Myös puolivarvasasennossa on mielestäni hyvä testata kireyttä.

Jotkut solmivat sopivan kireyden löydyttyä kiristynauhan umpisolmuun ja leikkaavat sen jälkeen ylimääräiset päät pois. Minä olen kuitenkin aina antanut nauhan päiden olla sellaiset kuin ne ovat ja vain työntänyt ne tossun sisään. Nauhojen päät ovat aina minulla pysyneet hyvin piilossa enkä ole kokenut niiden myöskään painavan jalkaterääni.

Nauhojen sitominen

Minä olen aika suurpiirteinen joissain asioissa enkä ole koskaan jaksanut sen kummemmin nyhrätä omien tossujeni nauhojen kanssa. Aika usein olen vain laittanut nauhat jalkaterän edestä ristiin ja kiertänyt molempia nauhoja nilkan ympäri mahdollisimman alhaalta ja lopuksi solminut nauhojen päät kiinni sekä piilottanut solmun nauhojen alle piiloon. Minulla tämä tekniikka on toiminut hyvin eikä minun ole tarvinnut fiksailla tossujeni nauhoja kesken tanssin. Yleensä tossujen nauhat opetetaan kuitenkin solmimaan hieman toisin.

Yksi hyvä tapa sitoa varvastossujen nauhat on laittaa nauhat jalkaterän edestä ristiin, jolloin ulomainen jalka on alhaalla ja sisempi päällä. Sanotaan, että tällä tavalla sidotut nauhat korostavat jalan sisäkaarta paremmin.. Tämän jälkeen nauhoja kierretään jalkaterän ympäri ensin takaa ja sitten edestä ristiin. Lopuksi ulomaisesta nauhasta pidetään kiinni ja samalla sisempää nauhaa kierretään vielä kerran nilkan ympäri, minkä jälkeen nauhat solmitaan jalan sisäsyrjän puolelle. Hyvä kohta on mielestäni kehräsluun ja akillesjänteen välissä oleva tila.

Toinen tapa on asettaa nauhat kerran ristiin toistensa ohi ja sen jälkeen sitoa ensin ulomainen nauha ja sen jälkeen sisempi. Pikaisella googlauksella löysin monta muutakin tapaa, mutta mielestäni näistä on hyvä lähteä liikkeelle. Usein opettaja opettaa ihan kädestä pitäen nauhojen solmimisen, mikäli näistä ohjeistani ei saa selkoa. :)

Marie Taglioni tanssi ensimmäisenä varpaan kärjillä.

Seuraavassa (ja sarjan viimeisessä) osassa kirjoitan muutaman sanan tossujen pehmittämisestä. Kerron myös lyhyesti, miten liian pehmeiden, eli "kuolleiden", tossujen elämää voi pidentää muutamalla tavalla.

Avoimet ovet ja tanssitunnin seuraaminen

Näin marraskuun viimeisen päivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa tanssitunnin seuraamiseen ja avoimiin oviin liittyvistä asiosita. Olen pohtinut asiaa paljon, sillä tanssitunneillani on viime aikoina pidetty avoimia ovia. Avoimet ovet tarkoittavat sitä, että vanhemmat saavat tulla  katsomaan tanssituntia. Muuten harvoin päästän vanhempia saliin, sillä yksikin vieras ihminen tuntitilanteessa vaikuttaa hyvin paljon ryhmädynamiikkaan - etenkin lasten tunneilla. Vanhempien on kuitenkin mielestäni tärkeää nähdä, mitä tanssitunneilla tehdään, joten sen vuoksi järjestän tunneille avointen ovien kertoja kerran tai kaksi lukuvuodessa.

En muista, että tällaista käytäntöä olisi ollut siihen aikaan, kun olin itse lapsi ja harrastin tanssia. Äitini muisteli erään baletinopettajani järjestäneen avoimet ovet, kun olimme jo lähestymässä teini-ikää. Muuten tanssisalin ovet pysyivät tiukasti kiinni - joskin vanhemmat aina yrittivät kurkkia tekemisiämme ovenraosta. Voin kuvitella, että opettaja ei ollut erityisen iloinen tästä tavasta. ;)

Joskus joku oppilas tulee tutustumaan tuntiin kesken kauden. Yleensä minusta on parempi, että oppilas on mukana tunnilla, mutta joskus on sellaisia tilanteita, että oppilas tulee esimerkiksi lasten tunneilla ensin saliin vanhempansa kanssa ja rohkaistuu vasta myöhemmin mukaan. Minun tuntejani on myös käynyt seuraamassa esimerkiksi opetusharjoittelija.

Kuva

Koska tunnin katselijat näkevät ainoastaan yhden tunnin, saattaa heidän olla vaikeaa hahmottaa oppilaiden kehityksen kokonaiskaarta. Kaikki opettajan tavoitteet eivät myöskään välttämättä näy yhden tunnin aikana ulkopuoliselle. Sen vuoksi itse mielelläni avaan opetustani katselijoille sekä rohkaisen heitä kysymään, mikäli jokin asia jää epäselväksi. Olen aina miettinyt jokaiselle harjoitukselle ja sarjalle tavoitteen, jolla pyrin jollain tavalla edistämään opetusta. Rohkaisen myös omia oppilaitani kysymään, jos he eivät ymmärrä, miksi teemme jotain harjoitusta tunnilla. Pyrin lisäksi aina ensimmäisellä kerralla uutta harjoitustani teettäessäni selittämään, miksi se on oppilaalle hyödyllinen. Itse ainakin motivoidun paljon paremmin työskentelemään, jos ymmärrän, miksi teen sitä mitä teen.

Oletko sinä ollut seuraamassa jotain tanssituntia tai onko omaa tanssituntiasi joskus tultu katsomaan? Kuulen mielelläni kokemuksia asiasta!

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 4: Tossujen nauhojen ompeleminen

Tässä kirjoituksessa perehdyn varvastossujen nauhojen ompelemiseen. Seuraavassa osassa esittelen ohjeita varvastossjen nauhojen sitomiseen sekä annan muutaman vinkin tossujen pehmittämisestä.

Nauhat

Samalla kun ostaa ensimmäiset kärkitossut, kannattaa hankkia haluamansa pehmusteet sekä nauhat. On olemassa useita erilaisia tossujen nauhoja; ne voivat olla materiaaliltaan esimerkiksi satiinia tai puuvillaa (osassa tossuista on valmiina myös kuminauhaa, joka ei paina ja rasita akillesjännettä samalla tavalla kuin tavallinen nauha) sekä leveydeltään eri mallisia. Varvastossujen nauhat ovat yleensä kestäviä ja niitä voi pestä käsin, joten nauhoja voi hyvin kierrättää yhdestä tossuparista toiseen. Jotta nauhojen päät eivät purkaudu, kannattaa satiiniset ja silkkiset (ei puuvillaisia!) nauhat varovaisesti polttaa päistään. Vaihtoehtoisesti nauhojen päihin voi suihkuttaa hiuslakkaa. Myös väritön kynsilakka estää nauhojen purkautumisen, mutta mielestäni se saattaa tehdä nauhojen päistä paksut ja jopa teräväreunaiset.

Yleensä tanssitarvikeliikkeestä saa yhden pitkän nauhan, joka tulee itse leikata neljään osaan. Tämä käy kätevästi taittamalla nauha ensin puoliksi ja leikkaamalla se kahtia. Tämän jälkeen kumpikin kahdesta nauhasta puolitetaan vielä kertaalleen.

Vaikka tossu istuisikin hyvin, saattaa joskus olla tarvetta lisätuelle. Niinpä monet tanssijat fiksaavatkin tossujaan kuminauhan avulla. Minulla on ollut tapana ommella kapea kuminauhalenkki tossun kantapäähän akillesjänteen kohdalle ja vetää tossujen nauhat lenkin läpi. Näin tossu pysyy hyvin jalassa. Joillekin tämä saattaa kuitenkin aiheuttaa ärsytystä akillesjänteeseen, jolloin avuksi voi ottaa leveän kuminauhan. Tämä kuminauha ommellaan siten, että se kulkee jalkaterän päältä ja kiinnittyy kummallekin puolelle tossua (kantapään luokse). Koska kuminauha ei ole akillesjänteen kohdalta kiinni tossussa, se ei aiheuta akillesjänteeseen hankausta ja ärsytystä. Jotkut tanssijat ompelevat mieluummin kaksi kuminauhaa ristiin, jolloin tuesta tulee hieman jämäkämpi.

Kuva

Nauhojen ompeleminen

Nauhojen ompeluun on olemassa useita tekniikoita. Esittelen tässä kuitenkin mielestäni niistä yksinkertaisemman ja selkeimmän - variaatioita on monia! Jotkut eivät käytä ollenkaan varsinaisia nauhoja, vaan ompelevat tossuihinsa ainoastaan leveää kuminauhaa varmistamaan sen, että tossu pysyy jalassa tanssiessa. Lähtökohtaisesti käytetään kuitenkin aina nauhoja, mielestäni pelkät kuminauhat sallitaan ainoastaan ammattilaisille.

Aluksi tulee valita, kumpi tossuista tulee vasempaan ja kumpi oikeaan jalkaan. Olen kuullut joidenkin opettajien suosittelevan, että tossuja vaihdeltaisiin jatkuvasti jalasta toiseen, jolloin ne kestävät pidempään. Jalat saattavat kuitenkin olla keskenään hyvin erilaiset ja nauhat saa minusta ommeltua istuvammiksi, kun tossuja ei vaihtele jalasta toiseen. Itse en ole koskaan vaihtanut tossuja jalasta toiseen enkä suosittele sitä omille oppilaillenikaan. Minulla on ollut tapana sovitella tossuja kotona ja sitten päättää, kumpi on oikean ja kumpi vasemman jalan tossu. Olen yleensä merkannut kirjaimet O ja V tossujen pohjiin, jotta saan kiireessäkin oikeat tossut oikeisiin jalkoihin.

Jotta nauhojen oikea kiinnityskohta löytyy, kannattaa tossun kantapää taittaa sisäänpäin ja kiinnittää nauhat alustaville paikoilleen nuppineulalla. Sen jälkeen tossut voi pukea jalkaan ja kokeilla, ovatko nauhat oikeassa kohdassa vai tuleeko niitä vielä siirtää. Joidenkin ohjeiden mukaan tossuun kiinnitettävän nauhan pää tulisi taittaa kaksinkerroin, mutta itse olen oikonut tässä kohdassa ja nauhat ovat silti pysyneet aina hyvin kiinni. Minulla on ollut tapana ommella tossut tavallisella langalla (olen käyttänyt vaaleaa lankaa), mutta jotkut tanssijat käyttävät nauhojen kiinnitykseen hammaslankaa, joka on vahvempaa kuin tavallinen ompelulanka.

Kuva

Minä ompelen tossujen nauhat neliömäisesti siten, että nauhat eivät ole ainoastaan sivuista vaan myös ylhäältä ja alhaalta kiinni tossussa - yleensä ompelen nauhat kahteen kertaan, jotta ne varmasti pysyvät kiinni. Tässä kohtaa kannattaa varoa, ettei ompele nauhaa kiinni kiristysnaruun. Nauhat voi kiinnittää  ainoastaan tossun sisävuoriin tai läpi koko tossun satiiniseen ulkovuoriin asti. Nauhat voi lisäksi ommella suoraan tossun myötäisesti tai hieman vinoon - joidenkin mielestä tosin ainoastaan sisäsyrjän puoleinen nauha ommellaan hieman viistoon. Viistoon ompelemisen idea on se, että vinot nauhat eivät mene ryppyyn silloin, kun tanssija tekee plién koko jalalla seistessään. Kokeilemalla jokainen varmasti löytää omaa jalkaansa parhaiten imartelevan vaihtoehdon.

Nyt minua kiinnostaisi tietää, miten sinä ompelet omat nauhasi?

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 3: Tossujen sovittaminen

Tänään perehdyn tekstissäni sopivan varvastossuparin sovittamiseen ja ostamiseen. Minulla kesti pitkään löytää omaan jalkaani sopivat tossut. Yksi syy tähän oli se, etten löytänyt hyvää kärkitossujen sovittajaa - siihen aikaan lähimmässä tanssitarvikeliikkeessä usein yritettiin myydä oppilaille liian pienet tossut, jotta niitä menisi useammin kaupaksi. En muutenkaan hoksannut, että kaverin jalkaan täydellisesti sopivat tossut eivät välttämättä toimi minulla. Tietoa on saatavilla nykyään ihan eri tavalla kuin ennen, mutta välttämättä kaikki tieto ei ole oikeaa tai hyödyllistä. Niinpä yritän tässä postauksessani tuoda esiin omasta mielestäni tärkeitä kohtia etenkin ensimmäisiä kärkitossujaan ostaville oppilaille. Mikäli olet eri mieltä tai kirjoituksesta puuttuu mielestäsi jokin tärkeä seikka, otan erittäin mielelläni vastaan kommentteja ja kysymyksiä!

Kuva

Oma kärkitossuhistoriani

Ensimmäiset tossuni olivat Anniel-merkkiset varsin taipuisat varvastossut. Tossut ovat minulla edelleen tallessa ja muistan yhä, millainen katastrofi oli, kun tanssikassissani ollut viinimarjamehupullo vuoti ja värjästi tossujeni kärjet violeteiksi. Opin siis kantapään kautta, että tanssitunneilla ei kannata juoda muuta kuin vettä. ;)
Yritin tätä postausta varten etsiä ensimmäisiä kärkitossujani, mutta nähtävästi olen arkistoinut ne niin hyvään talteen, etten löydä paria tähän hätään mistään.

Seuraavaksi siirryin Gamban tossuihin, mutta malli osoittautui omalle jalalleni turhan leveäksi. Gamboista siirryinkin varsin pian kaverin suosituksesta Grishkoihin, joilla tanssin monta vuotta. Sen jälkeen ostin vielä yhdet Blochin tossut, jotka tosin eivät sopineet ollenkaan omaan jalkaani. Loppujen lopuksi päädyin (jälleen kaverin suosituksesta) Gaynor Mindenin varvastossuihin, jotka istuvat omaan jalkaani kuin hansikkaat. Ihaninta Gaynoreissa on niin kestävyys sekä se, ettei tossua tarvitse käytännössä "sisäänajaa" ollenkaan; muutaman tunnin jälkeen tossut ovat täydellisesti muotoutuneet minun jalkoihini.

Gaynor Mindenit

Pehmusteet

Ensimmäinen tossuostoksilla muistettava asia on, että sovittaessa ei pidä käyttää paksua sukkaa. Varvastossuja pidetään yleensä balettisukkahousujen kanssa, joten sovitussukan on hyvä olla samaa materiaalia. Lisäksi tossuja sovittaessa tulisi käyttää pehmustetta, mikäli sellaista aikoo käyttää myös varvastossujen kanssa. Kannattaa huomioida, että on olemassa hyvin erilaisia pehmusteita, joten tossu tulee sovittaa sen pehmusteen kanssa, jonka aikoo itselleen hankkia tai joka on jo valmiiksi itsellä.

Minun baletinopettajani opetti meidät aikoinaan käyttämään käsipaperia pehmusteena. Käsipaperi on minusta kuitenkin todella kovaa, joten en sitä suosittelisi ensisijaisesti kenellekään. Käsipaperista siirryinkin itse varsin pian lampaanvillaan, joka imee jaloista kosteutta. Lampaanvilla kuitenkin paakkuuntuu nopeasti, joten sitäkään en pidä parhaimpana vaihtoehtona. Oman kokemukseni mukaan monet suosivat silikonisia pehmusteita, jotka ehkäisevät herkkäjalkaisilla todella hyvin kipua sekä säilyttävät muotonsa erinomaisesti. Minulla itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta kovin kummoiseen pehmusteeseen, vaan olen pärjännyt pelkillä vaahtomuovipehmusteilla. Jotkut tanssijat eivät käytä ollenkaan pehmusteita, sillä he eivät tarvitse niitä tai kokevat tuntuman lattiaan häviän pehmusteiden kanssa. Kaikilla minun oppilaillani on kuitenkin tähän mennessä ollut jonkinlainen pehmuste käytössä.


Sovittaminen

Sovittaminen riippuu jossain määrin aina sovittajasta. Ihannetilanteessa baletinopettaja tulee yhdessä oppilaidensa kanssa sovittamaan kärkitossuja. Koska tämä ei kuitenkaan välttämättä ole mahdollista, olen itse ohjeistanut omat oppilaani aina näyttämään tossunsa minulle ennen kuin he ompelevat niihin nauhat tai muuten sisäänajavat tossujaan. Näin ollen tossut voi vielä palauttaa tai vaihtaa, jos ne eivät mielestäni ole sopivat oppilaan jalkaan.

Kun tossu laitetaan jalkaan, katson sen istuvuutta yleensä ensin siten, että oppilas seisoo koko jalallaan (ei siis vielä kärjellä). Varvastossun kärkiosa, eli boksi (englanniksi box) on kovempi kuin muu osa tossua. Boksin pitää myötäillä tiiviisti jalkaa, mutta luonnollisestikaan se ei saa aiheuttaa puristuksen tunnetta. Perussääntönä pidän sitä, että sormenpää mahtuu tossun sisälle.
Pyrin myös katsomaan, että reunat (englanniksi wings) tulevat tarpeeksi ylös. Jos nämä reunat jäävät liian alas, ne saattavat päästä isovarpaan liikkumaan väärään asentoon. Liian ylös noustessaan reunat kuitenkin haittaavat puolivarvasasentoa. Sama koskee myös tossun liian korkeaa vamppia (englanniksi vamp). Liian pitkä vamppi haittaa varpaille nousemista, mutta liian lyhyenä se saattaa aiheuttaa varpaiden ulos pullistumista.

Varvastossun anatomia

Tossun koko on oikea silloin, kun varpaat eivät kipristy vaan pysyvät suorina tossun sisällä. Toisen asennon demi-plié on hyvä tapa testata tätä; varpaan kärkien pitäisi juuri ja juuri osua kärkeen. On myös syytä tarkistaa, ettei tossun kantaosa nouse liian ylös, jotta se ei ärsytä akillesjännettä. Mikäli tossu on liian lyhyt, kanta putoaa alaspäin eikä tossu meinaa pysyä jalassa.

Kun tossu näyttää sopivalta, pyydän oppilasta seisomaan myös kärjellä - ensin ilman painoa ja sitten painon kanssa. Tossun tulisi istua hyvin myös silloin, kun nilkka on ojennettu. Mikäli tossuun tulee liikaa satiiniryppyjä, saattaa se olla liian iso oppilaan jalalle. Saatiinin kiristyminen äärimmilleen puolestaan tarkoittaa sitä, että tossu on liian pieni. Katson myös aina, ettei tossun kantaosan pohja kierry jompaankumpaan suuntaan ja että se nousee tarpeeksi ylös kohti oppilaan kantapäätä.

Seuraavassa tekstissä perehdyn varvastossujen nauhojen ompeluun sekä tossujen sisäänajoon. Liitän tähän loppuun vielä Lisa Howellin videon varvastossujen sovituksesta; hän näyttää ja selittää mielestäni todella selkeästi, miten tossuja tulee sovittaa: Varvastossujen sovittaminen.

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 2: Taidolliset edellytykset

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin varvastossuilla tanssimisen aloittamiseen liittyviä fyysisiä edellytyksiä. Tässä postauksessa perehdyn enemmän taidollisiin vaatimuksiin. Eri opettajilla voi luonnollisesti olla erilaisia edellytyksiä oppilaan taitotasosta, mutta esittelen tässä kirjoituksessa mielestäni niistä tärkeimpiä.

Mielestäni yksi tärkeimmistä edellytyksistä varvastossutyöskentelyn aloittamisessa on se, että oppilas osaa hallita kehonsa ydintukea, eli kannattaa itsensä. Mikäli kannatus ja sitä kautta kehon linjaus pettävät, ei tanssija käytännössä pysty nousemaan kunnolla kärjelle ilman tukea. Tähän liittyy myös se, että oppilaan tulee osata ojentaa jalkansa suoriksi varpaankärjistä reisiluun päähän asti; polvet eivät saa jäädä koukkuun tai yliojentua eikä nilkka kääntyä banaanin muotoon. Luonnollisesti tanssioppilaan jaloissa tulee olla riittävästi voimaa ja hallintaa, jotta tämä onnistuu. Myös aukikiertäjälihasten oikeanlainen aktivoiminen ja niiden käyttämisen liikkeessä tulee olla jo pitkällä.

Minusta on olemassa muutamia selkeitä liikkeitä, joiden tekeminen hallitusti osoittaa oppilaan valmiutta saada varvastossut. Esimerkiksi grand plié keskilattialla edellyttää hyvää keskivartalon hallintaa, jalkojen ojentamista sekä aukikierron käyttämistä. Myös useat relevét peräkkäin tehtynä keskilattialla edellyttävät näitä ominaisuuksia. Oppilaan tulisi myös pystyä seisomaan jonkin aikaa tasapainossa puolivarpailla piruettiasennossa.

Edellytän omilta harrastelijatason oppilailtani säännöllistä osallistumista balettitunneille ja ahkeraa työskentelyä, jotta riittävä taitotaso saavutetaan. Minusta oppilaan pitää myös osallistua vähintään kaksi kertaa viikossa balettitunneille, jotta kärkitossutyöskentelyn aloittaminen on mahdollista.

Ojennetut jalat

Seuraavassa osassa kerron vinkkejä kärkitossujen ostamiseen, nauhojen ompeluun sekä tossujen "sisäänajoon". Liity ihmeessä lukijaksi, jotta pysyt kärryillä viimeisimmistä käänteistä!

Mikäli tekstini herätti ajatuksia, kommentoi! :)