Baletin perusteet, osa 8: Arabesque

Hiihtolomat on vietetty kaikkialla Suomessa, ja kevät alkaa vähitellen koittaa! Sen kunniaksi tänään baletin perusteissa syvennytään arabesque-liikkeeseen. Myöhemmin on luvassa tekstiä poosista sekä aukikiertäjälihasten aktivoimisesta ja niiden vahvistamisesta! Pysy siis kuulolla - lukijaksi liittymällä saat tiedon uusista postauksista heti niiden ilmestyessä! :)

Yleisesti

Arabesque, tai suomeksi arabeski, on lainattu sanasta joka maurilaisessa arkkitehtuurissa tarkoitti tiettyä koristekuviota. 1800-luvulla termiä arabesque puolestaan käytettiin kuvaamaan koristeellisesti aseteltua tanssijajoukkoa, jotka olivat köynnösmäisesti kiinni toisissaan. Vasta myöhemmin termiä alettiin käyttää arabeskiasennon nimenä. Arabeski on asento, jossa tanssija seisoo yhdellä jalalla ojentaen toista jalkaansa taakse ilmaan. Venäläisen koulukunnan mukaan arabeskejä on neljä. Itse usein aloitan arabeskien opettamisen siten, että pidämme työjalan ensin maassa. Tässä tekstissä esittelen arabeskit kuitenkin niiden valmiissa muodossaan.

Kun jalkaa ojennetaan taakse, on lonkan rakenne vähemmän joustava kuin jalkaa sivulle tai eteen ojennettaessa. Näin ollen ei ole anatomisesti mahdollista pitää lantion asentoa aivan keskellä, mikäli tavoitteena on saada jalka kierrettyä mahdollisimman hyvään aukikiertoon. Näin ollen lantion on annettava hieman kiertyä työjalan perään, mutta pidettävä silti ylävartalo eteenpäin. Tätä liikettä kutsutaan baletissa usein ristikierroksi tai -vedoksi. Itse pidän enemmän kiertotermistä, sillä se kuvaa liikettä paremmin kuin veto. Kiertoliikkeet ovat muutenkin hyödyllisiä ja terveellisiä rangalle, vetoliikkeet väärin tehtyinä hyvinkin vaarallisia. Jotta rangan asento pysyisi muutenkin turvallisena, on muistettava aktivoida ydintuki. Selkään ei saisi muodostua suoraa kulmaa, vaan sen pitäisi pysyä kaarevana. Myöskään kylkiluut eivät saisi pullistua ulospäin, sillä silloin keskivartalon tuki on usein pettänyt ja  tanssija altistaa itsensä esimerkiksi nikamakaaren murtumalle. Myös lapatuki tulee säilyttää arabeskeissä, jotta kaulan pitkä linja näkyy. Jotta myös painopiste säilyisi tukijalan päällä eikä kallistuttaisi taaksepäin, ajattelen itse siirtäväni painoa tukijalan päkiälle enemmän kuin kantapäälle.

Allaolevasssa videossa Kathryn Morgan esittelee minusta hyödyllisiä vinkkejä ja harjoituksia arabeskin kehittämiseen, kannattaa tutustua! Olen tosin eri mieltä hänen kanssaan tuosta lonkkaluiden pitämisestä eteenpäin niin kuin jo edellä kirjoitinkin.

I arabesque

Seistään viidennessä asennossa oikea jalka edessä sivuttain yleisöön päin (vasen olkapää kohti yleisöä). Vasen jalka (yleisön puoleinen) ojennetaan ilmaan samalla kun kädet avataan ensimmäisen asennon kautta, oikea käsi olkapään tasolle eteen ja vasen käsi olkapään tasolle sivulle. Näyttämöllä oikea käsi voidaan myös nostaa hartiatasoa ylemmäksi, mutta perusmuodossaan kädet ovat hartiatasolla. Kämmenet osoittavat alaspäin ja sormet ovat pitkät, kyynärpäät ovat hieman pehmeät. Katse on suoraan oikean käden yli. Mielestäni tärkeä huomio on se, että kun kädet avataan ensimmäisestä asennosta, on katse on suoraan käsiin eikä päätä kallisteta kumpaankaan suuntaan. Tukijalkaa ei ole ensimmäisessä eikä toisessa arabeskissa kierretty maksimiaukikiertoon, jotta esimerkiksi varpailla nilkan kaari näkyisi kauniisti. Kokojalalla seistessä täysin sivulle kierretty tukijalan jalkaterä näyttäisi myös yleisöstä katsottuna kummalliselta, sillä varpaita ei näkyisi ollenkaan.

Ensimmäinen arabesque

II arabesque

Aloitusasento on sama kuin edellä. Yleisön puoleinen, eli vasen, jalka nostetaan taakse ja kädet avataan ensimmäisen asennon kautta siten, että vasen käsi ojennetaan eteen ja oikea sivulle. Toisessa arabesque'issa sivulla olevaa kättä saa viedä jopa hieman takaviistoon, jolloin käden linja näkyy paremmin yleisölle. Pää kääntyy sivulle yleisöön päin ja kallistuu hieman taaksepäin.

Toinen arabesque

III arabesque

Kolmannessa arabeskissa ojennetaan yleisön puoleisen jalan sijaan toinen jalka taakse. Mikäli esimerkiksi aloitetaan épaulement croisésta oikea jalka edessä, ojennetaan vasen jalka taakse croiséehen taakse samalla kun ensimmäisen asennon kautta ojennetaan vasen käsi eteen ja oikea käsi sivulle. Katse on vasemman käden suuntaan.

IV arabesque

Neljäs arabesque on arabeskeista vaikein. Siinä on sama alkuasento kuin edellä. Vasen jalka ojennetaan ilmaan taakse samalla kun kädet nousevat ensimmäiseen. Oikea käsi ojennetaan eteen samalla kun vasen käsi viedään sivukautta taakse yhtä aikaa ylävartalon kiertyessä vasemmalle (selkä kiertyy yleisoon päin). Kädet muodostavat laskevan linjan ja pää kääntyy sekä hieman kallistuu oikealle yleisöä kohti. Minusta tärkeintä vartalon kierrossa on muistaa se, että lantioon ei haeta kiertoa, vaan nimenomaan ylävartaloon. Lisäksi keskivartalon tulee olla erittäin hyvin kannatettu. Itse ajattelen nostavani ylävartaloa ensin ylös ja vasta sitten kiertäväni sitä korkkiruuvimaisesti.

Neljäs arabesque

Muita arabeskejä

Arabesque à deux bras on kahden käden arabeski, jossa molemmat kädet ojennetaan eteen tukijalan puoleisen käden ollessa hieman työjalan puoleista kättä ylempänä. Katse voi olla joko eteenpäin käsien suuntaan tai kohti yleisöä.

Arabesque à deux bras

Arabesque à la lyre, eli arabeski lyyralla, on saman tyyppinen kuin arabesque à deux bras, mutta siinä kämmenet käännetään ylöspäin ja kyynärpäät ovat enemmän koukistetut kuin kahden käden arabeskissa.

Arabesque allongée on pidennetty tai venytetty arabeski, jossa ylhäällä oleva jalka ja  kädet muodostavat horisontaalisen linjan varpaista sormiin saakka.

Mikäli tekstini herätti ajatuksia tai kysymyksiä, otan mielelläni kommentteja vastaan!

Baletin perusteet, osa 5: Käsien asennot

Baletin perusteissa käsittelen tällä kertaa käsien asentoja. Sarjan edelliset osat löytyvät täältä (osa 1), täältä (osa 2), täältä (osa 3) ja täältä (osa 4). Muutama osa tähän sarjaan on vielä luvassa, joten kannattaa pysyä kuulolla ja liittyä jopa lukijaksi! :)

Baletissa käsien asennoilla on suuri merkitys, sillä ne mahdollistavat ilmaisun sekä tuovat tanssillisuutta ja pehmeyttä tanssijan liikkeisiin. Kädet myös viimeistelevät monet asennot ja poosat sekä auttavat tanssijaa esimerkiksi hypyissä ja pirueteissa. Käsien asennoilla tarkoitetaan niiden pitämistä tietyssä muodossa sekä tietyllä korkeudella. Kaikissa asennoissa pyritään säilyttämään lapatuki, eli hartiat alhaalla ja olkaluun pää omassa kuopassaan; olkapään "pallo" ei siis putoa eteen- tai taaksepäin. Muistutuksena kuitenkin vielä, että olkapään anatominen rakenne on sellainen, että kun käsi nousee hartiatasoon ja siitä ylöspäin, on olkapää jo hieman noussut ylös. Kun lapaluiden kärjet kuitenkin kevyesti vedetään alaspäin, säilyvät hartiatkin mahdollisimman alhaalla silloin kun kädet liikkuvat

Joissain koulukunnissa käsillä on jopa seitsemän erilaista asentoa. Minä opetan venäläiseen Vaganova-tekniikkaan perustuen, että käsien varsinaisia asentoja on kolme mutta niitä voidaan varioida esimerkiksi erilaisten poosien mukaan.

Sormien asento

Baletissa sormet ryhmitellään siten, että minivoimankäytöllä keskisormi ja peukalo tuodaan lähelle toisiaan - ei kuitenkaan yhteen. Lasten kanssa usein kuvittelemme, että sormien välissä on taikasauva, joka menee helposti rikki. Näin ollen pitää olla varovainen, ettei purista sitä liikaa.

Sormien asento

Perusasento

Käsien asentojen opettelu aloitetaan yleensä perusasennosta. Käsien perusasento on minusta yksinkertaisinta muodostaa siten, että kädet roikkuvat rennosti vartalon molemmin puolin. Kun tästä asennosta kyynärpäät pyöristetään sivuille ja kämmenet käännetään kohti kattoa, syntyy käsien perusasento. Käsien muoto on soikea. Oikean ja vasemman käden sormet ovat noin tulitikkuaskin verran etäällä toisistaan.

Perusasento

Ensimmäinen asento

Ensimmäisessä asennossa kämmenet ovat palleaa, eivät napaa, vastapäätä. Jos kädet ovat palleaa alempana tai ylempänä, kyljet eivät aktivoidu oikein ja kädet myös helposti vetävät vartalon väärään asentoon sellaisissa pirueteissa, joissa kädet pidetään ensimmäisessä. Myös hypyissä käsien oikea korkeus ensimmäisessä asennossa auttaa ponnistusvaiheessa.

Koukistetut kyynärpäät sekä kämmenet muodostavat pyöreän asennon, eli käsiä täytyy hieman lyhentää lähemmäksi vartaloa kun ne nostetaan perusasennosta ensimmäiseen asentoon. Kämmenet katsovat kohti palleaa ja kyynärvarret sekä sormet ovat samassa linjassa - ranne ei siis roiku alaspäin. Sormet ovat samoin kuin perusasennosa, eli suurin piirtein tulitikkuaskin etäisyydellä toisistaan. Rintakehä säilyy avoimena, mutta ei kuitenkaan työnny eteenpäin.

Ensimmäinen asento (peukalo tosin voisi olla vielä paremmin piilossa)

Toinen asento

Toinen asento on mielestäni käsien asennoista kaikista vaikein. Kädet avataan sivulle ja niiden muoto on pyöreä aivan kuin sylissä pidettäisiin isoa palloa. Käsien oikea korkeus on mielestäni joskus hyvinkin yksilöllinen, mutta itse pitäisi käsiä aavistuksen hartiatasoa alempana. Kyynärpäät ovat hieman pyöreät ja ranne jatkaa käsivarren linjaa. Kämmenet katsovat eteenpäin ja kyynärpäät taaksepäin. Käsien tulisi olla hieman olkapäitä edempänä, eli silmännurkastaan tanssija näkee omat sormensa.

Toinen asento

Kolmas asento

Kolmannessa asennossa kädet muodostavat soikean asennon samoin kuin perusasennossa kuitenkin sillä erolla, että kädet ovat ylhäällä ja kämmenet katsovat alaspäin. Kädet eivät ole suoraan pään yläpuolella, vaan hieman pään edessä. Muistisääntönä mielestäni on hyvä ajatella, että kädet ovat korvien etupuolella, sillä kädet eivät saisi sivulta katsottuina peittää kasvoja. Asennon oikean paikan voi tarkistaa siten, että pitää leuan paikallaan ja katsoo silmillä ylöspäin. Mikäli pikkusormet näkyvät, kädet ovat oikealla paikallaan.

Kolmas asento

Muita käsien asentoja

Kun kädet viedään esimerkiksi toisesta asennosta alas perusasentoon, käännetään kämmenet alaspäin ja hieman ojennetaan ja lasketaan kyynärpäitä alaspäin. Tätä liikettä kutsutaan nimellä allongé.

Baletissa käytetään myös niin sanottuja puolikkaita asentoja. Esimerkiksi toisen asennon ja perusasennon välissä voidaan käyttää asentoa nimeltä demi-seconde, jossa kädet ovat perusasennon korkeudella mutta pyöreät samoin kuin toisessa asennossa.

Arabesque'eissa käsien asennot ovat hyvin erilaiset kuin muissa käsien asennoissa, sillä kädet eivät arabesque'issa muodosta pyöreää muotoa. Sen sijaan kädet ojennetaan pitkiksi ja kämmenet käännetään alaspäin. Kyynärpäät ovat hieman pehmeät, mutta eivät kuitenkaan liian koukussa. Kirjoitan araesque'eista myöhemmin enemmän. :)

Ensimmäinen arabesque

Baletin perusteet, osa 3: Piruetin anatomia

Baletin perusteissa käsittelen tänään piruetin anatomiaa. Edelliset osat löytyvät täältä ja täältä. Toivoisin teiltä edelleen kysymyksiä ja ehdotuksia siitä, mistä baletin perusasiasta tahtoisitte saada lisää tietoa. :)

Piruettiasento

Piruettia varten tulee hallita mielestäni ensisijaisesti oikea vartalon asento, eli lyhyesti sanottuna osata asettaa pää, rintakehä ja lantio linjaan toistensa päälle. Usein piruetin lähtöasennossa lantio kallistuu taaksepäin, jolloin koko kehon tasapaino muuttuu. Lantiota on vaikea oikaista linjaan piruetin aikana, jolloin piruetti lähteekin helposti kaatumaan. Omat piruettini paranivat huomattavasti, kun opin linjaamaan lantioni oikein. Kyse ei välttämättä ole isosta muutoksesta, sillä pienelläkin ja lähes huomaamattomalla tiltillä saattaa olla yllättävän iso vaikutus.

Piruettiasento

Vartalon asentoa tarkkaillessa huomaan usein oppilaan ylävartalon kallistuvan johonkin suuntaan. Monilla on tapana nojata yläselästä hieman taaksepäin. Kun osa oppilaista tämän lisäksi nostaa kädet liian korkeaan ensimmäiseen asentoon, on kaatuminen taaksepäin lähes varmaa. Toisilla kyljet lähtevät kallistumaan, jolloin piruetti kaatuu sivulle. Eteenpäin pyöristyvä rintaranka sekä joskus myös liian alhaalla ensimmäisessä asennossa olevat kädet vetävät vartaloa puolestaan eteenpäin. Joskus tähän ongelmaan auttaa pelkkä käsien asettaminen oikealle korkeudelle, sillä silloin on helpompi aktivoida kylkiä ja saada ne pysymään linjassa. Myös lapatuki ja sitä kautta hartiat pysyvät hallinnassa, kun käsien asento on oikea.

Jotta piruettiasento pysyisi kasassa, täytyy osata myös aktivoida aukikiertäjälihakset sekä ojentaa tukijalka pitkäksi. Monet oppilaat ovat oppineet kiinnittämään huomiota työjalan aukikiertoon retiré-asennosa. Jos kuitenkin samalla unohtaa kiertää tukijalkaa vastakkaiseen suuntaan auki, kääntyy tukijalka työjalan suuntaan ja putoaa aukikierrosta parallel-asentoon tai joskus jopa sisäkiertoon. Luonnollisesti työjalan jalkaterä tulee myös osata ojentaa oikein, jotta se ei käänny banaanille. Tukijalassa täytyy lisäksi olla tarpeeksi voimaa ja hallintaa, jotta korkea puolivarvasasento säilyy.

Jotta piruetti onnistuu, pitäisi piruettiasento saada valmiiksi jo silloin, kun kokonaisesta kierroksesta on käännytty vasta 1/8-käännös. Mikäli piruettiasento valmistuu myöhässä, se hidastaa usein vauhtia ja vartalon oikeaa asentoa on vaikea pitää yllä. Minulla on tapana opettaa jo tangossa tehtävissä tasapainoissa, että piruettiasento valmistuu heti ja että oppilas harjoittelee heti irrottamaan tankokäden tangolta sekä testaamaan omaa tasapainoaan. Piruetissa ei voi jäädä aikailemaan, joten siksi minusta on turhaa hakea tasapainoa pieni ikuisuus ennen tankokäden irrotusta. Piruettiasento täytyisi myös säilyttää aivan loppuun saakka eikä luopua siitä kesken piruetin. Tällöin piruetti on myös helpompi lopettaa siististi ja hallitusti. Mielestäni Kathryn Morganin neuvo nähdä itsensä esimerkiksi tuplapiruetissa kaksi kertaa ennen piruetin lopetusta, on erittäin hyvä. Kehotan myös kokeilemaan hänen vinkkiään, jossa lasketaan piruetteja takaperin. Eli triplapiruetissa lasketaan kolmesta yhteen sitä mukaa kun pyöritään kierroksia ja tullaan vasta ykkösen jälkeen alas.

Piruettipää

Baletissa piruetin aluksi pää ikään kuin jää paikalleen niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista, minkä jälkeen pää kääntyy napakasti ennen muuta vartaloa. Päätä ei saa kallistaa missään vaiheessa piruettia, sillä silloin koko kehon painopiste muuttuu. Katse pidetään omien silmien tasolla, sillä katseen laskeminen ja nostaminen usein vaikuttaa koko vartalon asentoon. Usein oppilaita kehotetaankin valitsemaan jokin piste tai kohta, jota he katsovat tiukasti piruetin tai piruettien aikana. Minusta piruettipään käyttäminen myös selkeyttää piruetteja - etenkin jos niitä tehdään monta peräkkäin. Lisäksi napakka pään käyttö tuo piruettiin vauhtia silloin, kun kierroksia pyöritään kaksi tai useampi.

Piruettipään käyttämisen sanotaan myös auttavan huimaukseen, sillä pään ei pitäisi mennä piruetin aikana pyörälle, mikäli piruettipää toimii niin kuin pitääkin. Minulla kyllä pää menee pyörälle - etenkin jos teen monta piruettia peräkkäin. Luulen, että huimauksen kokeminen on varsin yksilöllistä. Tärkein arvo piruettipäällä on mielestäni näyttämöllä; kirkkaissa valoissa on vaikeaa tietää, mihin suuntaan piruetti tulee lopettaa mikäli ei käytä pistettä.

Hermojen hallinta

Mikäli piruetit eivät tunnu itselle helpoilta tai luontaisilta liikkeiltä, saattavat ne epäonnistua pelkän jännittämisen takia. Jos jo valmiiksi ajattelee, ettei piruetti kuitenkaan onnistu, se harvoin onnistuukaan. Virheiden pelosta ja jännittämisestä sekä sen voittamisesta voi lukea lisää täältä.

Kuva

Ei kun pyörimään! :)

Baletin perusteet, osa 1: Vartalon oikea asento ja keskustan ydintuki

Ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai vierähtivät ohi, ja nyt Etelä-Suomessa vietetään hiihtolomaa. Sen kunniaksi ajattelin aloittaa uuden sarjan, jossa käsittelen baletin perusteita. Ensimmäisessä osassa kerron vartalon oikeasta asennosta. Muistakaa, että kysymykset ja kommentit ovat tervetulleita - myös toiveita saa esittää!

Vartalon oikea asento

Yksi baletin tärkeistä tavoitteista on luoda illuusio keveydestä, sulavuudesta ja eleganttiudesta. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy osata löytää oikea vartalon asento -  niin sanottu tanssijan ryhti.

Vartalon oikealla asennolla tarkoitetaan pään, rintakehän ja lantion asettumista linjaan toistensa päälle. Tämän kokonaisuuden alla ovat jalat. Osia voidaan kuvata ikään kuin rakennuspalikoiksi, jotka pinotaan päällekkäin. Näiden palikoiden läpi kulkee kuvitteellinen pystylinja, joka jakaa vartalon kahteen symmetriseen puolikkaaseen. Tämän linjan voi kuvitella ikään kuin naruksi, jonka päässä roikkuu paino. Sivulta katsottuna tämä luotisuora linja kulkee päälaelta, hieman korvannipukan takaa, olkapään, rintakehän ja reisiluun ison sarvennoisen (trochanter major) läpi sekä juuri polven keskikohdan etupuolelta ja jalkaterän ulkokehräksen (malleolus lateralis) läpi. Takaa- tai edestäpäin katsottuna luotisuora linja jakaa kehon kahtia, jolloin pää on symmetrisesti tasapainossa hartioiden yläpuolella. Olkapäät, rintakehä sekä lantio ovat toistensa päällä, ja lantio asettuu symmetrisesti myös jalkojen päälle.

Lantio voidaan kuvitella ikään kuin maljaksi, jossa on nestettä. Maljan tulee olla tasapainossa, eli lantion keskiasennossa, jotta neste ei läiky yli. Lantio ei siis saa kipata eteen- tai taaksepäin eikä myöskään kallistua sivusuunnassa. Jalat puolestaan ovat suorat ja ojenetut, polvia ei pidä yliojentaa. Kädet roikkuvat yhtä pitkinä suorassa linjassa alaspäin vartalon molemmin puolin..Päätä ei vedetä taaksepäin, sillä silloin myös leuan asento muuttuu, ja tanssija näyttää siltä kuin hänellä olisi kaksoisleuka.

Ryhtikuva

Horisontaalisesti, eli vaakatasossa, edestä katsottuna olkapäiden tulisi olla samassa linjassa toistensa kanssa samoin kuin suoliluun harjanteiden ja polvilumpioiden. Takaa päin katsoessa voidaan myös tarkastella, ovatko lapaluut linjassa toistensa kanssa.

Keskustan ydintuki, eli vartalon kannatus

Kannatus on koko selkärangan pidentämistä alhaalta häntäluusta (os coccygis) ylös atlasniveleen asti. Mikäli tämä tehdään oikein, sekä etureiden lihakset että vatsalihakset aktivoituvat automaattisesti, jolloin polvet ojentuvat pitkiksi ja lantio linjautuu oikeaan asentoon. Lantio ei saa kääntyä notkolle, eli hyperlordoosiin, mutta ei myöskään toiseen suuntaan ikään kuin itsensä ”alle”. Englanniksi tästä tapahtumasta käytetään nimeä ”tuck under”.

Kehon keskustaa, eli ydintukea voidaan verrata lentokenttäterminaaliin; kaikki vartalon liikkeet käyvät sen kautta. Vatsa- ja selkälihakset muodostavat ikään kuin tukiliivin, josta käytetään usein käsitettä vatsalihaskorsetti. Vatsalihaskorsetin tehtävänä on vakauttaa lantion ja rintakehän asentoa suhteessa toisiinsa tukemalla sisäelimiä sekä niiden painoa kohti selkärankaa. Keskivartalon vakauttaminen ei ole mahdollista, mikäli vatsa- ja selkälihakset eivät ole riittävän vahvoja. Tämän edellytyksenä on se, että selän ja lantion lihakset ovat riittävän pitkät ja elastiset, jotta lantio pääsee asettumaan neutraaliin asentoonsa. Jos esimerkiksi etureiden tai lonkankoukistajan lihakset ovat kireät, ei lantio pääse linjautumaan keskiasentoon.

 Kannatuksen ytimeksi voidaan käsittää poikittaisen vatsalihaksen, selkää tukevien multifiduslihasten sekä lantionpohjan lihasten yhteistyö yhdessä pallean kanssa. Tämän ydintuen pitäisi aktivoitua ensimmäisenä kaikissa liikkeissä. Jotta selkäranka saadaan tuettua, vatsaontelon paineen tulee nousta. Tähän tarvitaan vatsalihaksia, palleaa sekä lantionpohjan lihasten aktivoimista, eli vartalon ydintukea. Vartalon ulompi tuki koostuu puolestaan vinoista vatsalihaksista, jotka kiertyvät yhdessä suurten selkälihasten kanssa vartalon keskustan ympärille ja syvän vatsalihaskerroksen päälle. Supistuessaan nämä lihakset liikuttavat vartaloa, mutta myös vakauttavat sitä. Jos vartalon ydintuki pettää, myöskään ulomman tuen lihakset eivät voi toimia täysipainoisesti. Mikäli ulomman tuen muodostavat lihakset aktivoituvat ennen ydintukea, vartalon liikeradat jäykistyvät. Samalla myös keho kuormittuu turhaan sekä altistuu vammoille ja tapaturmille. Oleellista on siis se, että vartalon ydintuki toimii ensin ja ojentaa sekä kannattaa rankaa. Tällöin ulomman tuen lihakset voivat liikuttaa vartaloa esimerkiksi kiertoliikkeissä ja taivutuksissa eteen sekä taakse.

Ydintuki

Lantionpohja tulee kaikissa liikkeissä aktivoida ensin, sillä vasta se "käynnistää" poikittaisen vatsalihaksen. Mikäli aktivoi vatsalihaksia ennen lantionpohjaa, ei ydintuki toimi oikein. Lantionpohjan aktivoituminen on hyvin pieni ja ulospäin näkymätön liike; sitä voi verrata imukuppiin, joka liikkuu aavistuksen ylös- ja alaspäin. Koska lantionpohjassa lihakset kulkevat eri suuntiin, kannattaa ajatella vetoketjumaisesti vetävänsä häntäluuta kohti häpyluuta ja samalla tiivistämällä istuinluita lähemmäksi toisiaan. On myös tärkeää huomata, että lantionpohjan lihakset tulee osata myös rentouttaa, sillä krooninen jännitystila aiheuttaa ongelmia.

Lapatuki ja rintarangan oikea asento 

Rintakehän oikean asennon omaksuminen aiheuttaa ongelmia useille; monet tanssijat seisovat rinta rottingilla –asennossa, joka vääristää selkärangan asentoa, kiristää selän lihaksia sekä haittaa myös rintakehän ja lantion välistä asentoa. Usein myös lapaluut painuvat tällaisessa asennossa kohti toisiaan. 

Oikea rintakehän asento on sellainen, jossa olkapäät ”roikkuvat” rennosti omilla paikoillaan kiertymättä eteen tai taakse, jolloin solisluut ikään kuin laajenevat sivulle kumpikin omaan suuntaansa. Olkapäät pyritään pitämään alhaalla esimerkiksi silloin, kun kädet ovat ylhäällä kolmannessa asennossa. Olkapään anatominen rakenne on kuitenkin sellainen, että kun käsi nousee hartiatasoon ja siitä ylöspäin, on olkapää jo hieman noussut ylös. Jotta kaula kuitenkin säilyisi pitkänä, pyritään olkapäät pitämään alhaalla. Ylimääräisiä lihasjännityksiä välttääkseen on kuitenkin syytä vetää lapaluita ja hartioita ainoastaan kevyesti alaspäin eikä painaa niitä voimalla alas. 

Lapatuki