Baletin perusteet, osa 1: Vartalon oikea asento ja keskustan ydintuki

Ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai vierähtivät ohi, ja nyt Etelä-Suomessa vietetään hiihtolomaa. Sen kunniaksi ajattelin aloittaa uuden sarjan, jossa käsittelen baletin perusteita. Ensimmäisessä osassa kerron vartalon oikeasta asennosta. Muistakaa, että kysymykset ja kommentit ovat tervetulleita - myös toiveita saa esittää!

Vartalon oikea asento

Yksi baletin tärkeistä tavoitteista on luoda illuusio keveydestä, sulavuudesta ja eleganttiudesta. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy osata löytää oikea vartalon asento -  niin sanottu tanssijan ryhti.

Vartalon oikealla asennolla tarkoitetaan pään, rintakehän ja lantion asettumista linjaan toistensa päälle. Tämän kokonaisuuden alla ovat jalat. Osia voidaan kuvata ikään kuin rakennuspalikoiksi, jotka pinotaan päällekkäin. Näiden palikoiden läpi kulkee kuvitteellinen pystylinja, joka jakaa vartalon kahteen symmetriseen puolikkaaseen. Tämän linjan voi kuvitella ikään kuin naruksi, jonka päässä roikkuu paino. Sivulta katsottuna tämä luotisuora linja kulkee päälaelta, hieman korvannipukan takaa, olkapään, rintakehän ja reisiluun ison sarvennoisen (trochanter major) läpi sekä juuri polven keskikohdan etupuolelta ja jalkaterän ulkokehräksen (malleolus lateralis) läpi. Takaa- tai edestäpäin katsottuna luotisuora linja jakaa kehon kahtia, jolloin pää on symmetrisesti tasapainossa hartioiden yläpuolella. Olkapäät, rintakehä sekä lantio ovat toistensa päällä, ja lantio asettuu symmetrisesti myös jalkojen päälle.

Lantio voidaan kuvitella ikään kuin maljaksi, jossa on nestettä. Maljan tulee olla tasapainossa, eli lantion keskiasennossa, jotta neste ei läiky yli. Lantio ei siis saa kipata eteen- tai taaksepäin eikä myöskään kallistua sivusuunnassa. Jalat puolestaan ovat suorat ja ojenetut, polvia ei pidä yliojentaa. Kädet roikkuvat yhtä pitkinä suorassa linjassa alaspäin vartalon molemmin puolin..Päätä ei vedetä taaksepäin, sillä silloin myös leuan asento muuttuu, ja tanssija näyttää siltä kuin hänellä olisi kaksoisleuka.

Ryhtikuva

Horisontaalisesti, eli vaakatasossa, edestä katsottuna olkapäiden tulisi olla samassa linjassa toistensa kanssa samoin kuin suoliluun harjanteiden ja polvilumpioiden. Takaa päin katsoessa voidaan myös tarkastella, ovatko lapaluut linjassa toistensa kanssa.

Keskustan ydintuki, eli vartalon kannatus

Kannatus on koko selkärangan pidentämistä alhaalta häntäluusta (os coccygis) ylös atlasniveleen asti. Mikäli tämä tehdään oikein, sekä etureiden lihakset että vatsalihakset aktivoituvat automaattisesti, jolloin polvet ojentuvat pitkiksi ja lantio linjautuu oikeaan asentoon. Lantio ei saa kääntyä notkolle, eli hyperlordoosiin, mutta ei myöskään toiseen suuntaan ikään kuin itsensä ”alle”. Englanniksi tästä tapahtumasta käytetään nimeä ”tuck under”.

Kehon keskustaa, eli ydintukea voidaan verrata lentokenttäterminaaliin; kaikki vartalon liikkeet käyvät sen kautta. Vatsa- ja selkälihakset muodostavat ikään kuin tukiliivin, josta käytetään usein käsitettä vatsalihaskorsetti. Vatsalihaskorsetin tehtävänä on vakauttaa lantion ja rintakehän asentoa suhteessa toisiinsa tukemalla sisäelimiä sekä niiden painoa kohti selkärankaa. Keskivartalon vakauttaminen ei ole mahdollista, mikäli vatsa- ja selkälihakset eivät ole riittävän vahvoja. Tämän edellytyksenä on se, että selän ja lantion lihakset ovat riittävän pitkät ja elastiset, jotta lantio pääsee asettumaan neutraaliin asentoonsa. Jos esimerkiksi etureiden tai lonkankoukistajan lihakset ovat kireät, ei lantio pääse linjautumaan keskiasentoon.

 Kannatuksen ytimeksi voidaan käsittää poikittaisen vatsalihaksen, selkää tukevien multifiduslihasten sekä lantionpohjan lihasten yhteistyö yhdessä pallean kanssa. Tämän ydintuen pitäisi aktivoitua ensimmäisenä kaikissa liikkeissä. Jotta selkäranka saadaan tuettua, vatsaontelon paineen tulee nousta. Tähän tarvitaan vatsalihaksia, palleaa sekä lantionpohjan lihasten aktivoimista, eli vartalon ydintukea. Vartalon ulompi tuki koostuu puolestaan vinoista vatsalihaksista, jotka kiertyvät yhdessä suurten selkälihasten kanssa vartalon keskustan ympärille ja syvän vatsalihaskerroksen päälle. Supistuessaan nämä lihakset liikuttavat vartaloa, mutta myös vakauttavat sitä. Jos vartalon ydintuki pettää, myöskään ulomman tuen lihakset eivät voi toimia täysipainoisesti. Mikäli ulomman tuen muodostavat lihakset aktivoituvat ennen ydintukea, vartalon liikeradat jäykistyvät. Samalla myös keho kuormittuu turhaan sekä altistuu vammoille ja tapaturmille. Oleellista on siis se, että vartalon ydintuki toimii ensin ja ojentaa sekä kannattaa rankaa. Tällöin ulomman tuen lihakset voivat liikuttaa vartaloa esimerkiksi kiertoliikkeissä ja taivutuksissa eteen sekä taakse.

Ydintuki

Lantionpohja tulee kaikissa liikkeissä aktivoida ensin, sillä vasta se "käynnistää" poikittaisen vatsalihaksen. Mikäli aktivoi vatsalihaksia ennen lantionpohjaa, ei ydintuki toimi oikein. Lantionpohjan aktivoituminen on hyvin pieni ja ulospäin näkymätön liike; sitä voi verrata imukuppiin, joka liikkuu aavistuksen ylös- ja alaspäin. Koska lantionpohjassa lihakset kulkevat eri suuntiin, kannattaa ajatella vetoketjumaisesti vetävänsä häntäluuta kohti häpyluuta ja samalla tiivistämällä istuinluita lähemmäksi toisiaan. On myös tärkeää huomata, että lantionpohjan lihakset tulee osata myös rentouttaa, sillä krooninen jännitystila aiheuttaa ongelmia.

Lapatuki ja rintarangan oikea asento 

Rintakehän oikean asennon omaksuminen aiheuttaa ongelmia useille; monet tanssijat seisovat rinta rottingilla –asennossa, joka vääristää selkärangan asentoa, kiristää selän lihaksia sekä haittaa myös rintakehän ja lantion välistä asentoa. Usein myös lapaluut painuvat tällaisessa asennossa kohti toisiaan. 

Oikea rintakehän asento on sellainen, jossa olkapäät ”roikkuvat” rennosti omilla paikoillaan kiertymättä eteen tai taakse, jolloin solisluut ikään kuin laajenevat sivulle kumpikin omaan suuntaansa. Olkapäät pyritään pitämään alhaalla esimerkiksi silloin, kun kädet ovat ylhäällä kolmannessa asennossa. Olkapään anatominen rakenne on kuitenkin sellainen, että kun käsi nousee hartiatasoon ja siitä ylöspäin, on olkapää jo hieman noussut ylös. Jotta kaula kuitenkin säilyisi pitkänä, pyritään olkapäät pitämään alhaalla. Ylimääräisiä lihasjännityksiä välttääkseen on kuitenkin syytä vetää lapaluita ja hartioita ainoastaan kevyesti alaspäin eikä painaa niitä voimalla alas. 

Lapatuki