Tervetuloa balettitunnille!

Syyskauden alku häämöttää jo vähitellen näköpiirissä ja jälleen monet päättävät aloittaa baletin opiskelun! Baletin voi harrastuksena aloittaa minkä ikäisenä tahansa, mutta ammattilaiseksi tähtääville toki asetetaan enemmän vaatimuksia. Harrastaja voi kuitenkin tulla tunnille juuri sellaisena kuin on eikä mitään ennakkotietoja tai -taitoja tarvitse. Innostus balettiin toki on plussaa ja edesauttaa oppimista! ;)

Uuden alkeisryhmän kanssa aloittaminen on minusta aina mielenkiintoista ja vähän jännittävää. On aika vaikea suunnitella tuntia ryhmälle, joka sisältää hyvin erilaisia ihmisiä ja ennen kaikkea oppijoita. Joillain saattaa olla jo aikaisempaa tanssi- tai liikuntataustaa, mutta osa saattaa aloittaa baletin ensimmäisenä liikuntaharrastuksenaan. Ihmisillä on myös hyvin erilaisia odotuksia siitä, mitä tunnilla tehdään. Olisikin mielenkiintoista kuulla, millaisia odotuksia teillä oli, kun aloititte baletin. Kommentoikaa ihmeessä, jos muistatte omia ajatuksianne! :)

En erityisemmin pidä aikuisbaletti-sanasta, sillä minä koen opettavani aina yhtä ja samaa balettia. Baletissa on niin monta puolta, että mielestäni koko termi aikuisbaletti on aika turha. Aikuisten ja lasten tunneissa on toki eroja, samoin kuin ammattilaisten ja harrastelijoiden tunneilla, mutta samaa baletin henkeä ja samoja liikkeitä opetetaan niin lapsille kuin aikuisille - ainoastaan lähestymistapa on hieman erilainen.

Yleensä lasten ja nuorten balettitunneilla on tietty pukukoodi, jota opettajat toivovat noudatettavan. Yhtenäinen puvustus kunnioittaa baletin perinteitä ja traditiota, mutta auttaa myös opettajaa näkemään kehon linjaukset ja mahdollistaa virheasentoihin puuttumisen jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Aikuisten tunneilla pukukoodi on yleensä väljempi, ja ensimmäisille tunneille voi hyvin tulla vaikkapa topissa sekä trikoissa. Edes pehmeitä balettitossuja ei ole pakko hankkia heti, vaan tunnille voi tulla myös sukissa. Yleensä baletin aloittajat ovat kuitenkin sen verran innoissaan uudesta harratuksestaan, että ovat vähintäänkin hankkineet jo balettitossut valmiiksi. Aika moni innostuu hetken kuluttua hankkimaan myös oikean balettipuvun ja muita varusteita. Usein opettaja ohjeistaa varusteista ja myös tanssitarvikeliikkeissä osataan neuvoa niistä.

Balettivarusteet

Perinteinen balettikampaus on nuttura, joka mahdollistaa niskan linjan näkymisen ja helpottaa esimerkiksi piruettien tekemistä. Kokemukseni mukaan nuorempien oppilaiden tunnilla nutturankäyttöä pidetään itsestään selvänä, mutta aikuisten kohdalla ollaan aavistuksen joustavampia. Yleensä nutturan kanssa käy kuitenkin vähän samalla tavalla kuin varusteidenkin kanssa, että niitä alkaa pikkuhiljaa ilmestyä myös aikuisille!

Minua ei ollenkaan haittaa, jos joku oppilas ei heti oivalla jotain liikettä. Balettitunneille tullaan oppimaan ja opettaja olisi aika turha, jos oppilaat osaisivat kaiken jo valmiiksi. Tärkeintä on oma asenne ja jo aikaisemmin mainitsemani innostus balettiin. Tyhmiä kysymyksiä ei minun mielestäni ole olemassa ja minusta on tärkeää kysyä rohkeasti, jos jokin asia mietityttää. Opettajan tehtävä on auttaa oppilasta oppimaan, joten aina kannattaa kysyä!

Asenne ratkaisee, mukavia balettituntej niin uusille kuin vanhoille konkareillekin! Baletti on ihanaa ja kuka tahansa oppii tanssimaan, kun jaksaa harjoitella ja nähdä vaivaa!

Ballerinat

Hyvän opettajan mitta

Syyskuu on saapunut ja kausi on pyörähtänyt kunnolla käyntiin! Blogin yksivuotissynttärit lähestyvät jo kovaa vauhtia, mutta ennen niitä ajattelin vielä pohtia hyvän opettajan määrettä. Avaan tässä kirjoituksessa omaa käsitystäni hyvästä opettajasta, kertokaa tekin omanne! :)

Minun mielestäni hyvässä opettajassa on monta tärkeää ominaisuutta, mutta tärkeimpänä pidän opettajan innostusta opettamaansa asiaa kohtaan. Innostunut ja motivoitunut baletinopettaja löytää baletista aina uusia näkökulmia ja pitää omat ajatuksensa näin ollen tuoreina. Uskon, että mikäli opettaja on innoissaan baletista, tarttuu se jossain määrin myös oppilaisiin. Innostukseen liittyy mielestäni myös halu kehittyä eteenpäin opettajana. Toisia opettaessaan opettaja opettaa myös itseään ja oppii jatkuvasti uutta. En usko opettajan voivan koskaan olla täysin tyytyväinen itseensä opettajana, sillä rima nousee koko ajan. Opettajuus - niin kuin oppiminenkin - ovat jatkuvia prosesseja, joissa haasteet eivät lopu koskaan kesken. Opettajakin on ikuinen oppija!

Hyvä opettaja on mielestäni myös empaattinen. Minä välitän aidosti kaikista oppilaistani ja haluan heidän parastaan. Minä tahdon oppilaitteni kehittyvän tanssijoina ja haluan heidän myös nauttivan oppimisprosessista. Yritän parhaani mukaan samastua oppilaideni tilanteeseen oppijoina ja auttaa heitä. En usko, että lannistamalla saadaan tuloksia, minä uskon kannustamisen voimaan. Minusta on tärkeää, että oppilas tietää heikkouksiensa lisäksi myös omat vahvuutensa. Eräs kollega käytti mielestäni hienosti opettajasta termiä vierelläkulkija. Opettaja kulkee oppilaan vierellä joskus varsin kivikkoisenkin matkan pyrkien auttamaan oppilasta kehittymään ja saavuttamaan tavoitteensa matkan varrella.

Minulle opettajana on myös tärkeää se, että oppilaat oppivat ymmärtämään asioiden syy - seuraussuhteita. Minusta oppilaan pitää tietää, mihin jonkin liikkeen osaaminen myöhemmin johtaa. Haluan oppilaiden olevan aktiivisia ja kannustan heitä kysymään ja kommentoimaan opettamiani asioita tunnilla. Minusta on tärkeää ymmärtää, jotta voi oppia.

Tavoitetta kerrakseen!

Nyt on teidän vuoronne! Millainen sinun mielestäsi on hyvä opettaja? :)

Onnistunut balettitunti

Sain toiveen kirjoittaa onnistuneesta balettitunnista opettajan näkökulmasta. Pureskelin aihetta pitkään, sillä jostain syystä koin vaikeaksi pukea omia ajatuksiani sanoiksi. Luulisin tämän johtuvan siitä, että onnistuneen balettitunnin aikana pääsen flow-tilaan, jota on hieman hankalaa analysoida jälkikäteen. Yritän kuitenkin!

Pidän omilla tunneillani vuorovaikutuksesta; minusta on ihanaa, kun oppilaat esittävät kysymyksiä ja kommentteja, joihin voimme yhdessä pureutua. Usein nimittäin jotain asiaa selittäessäni oivallan siitä itsekin jotain uutta, mikä on ihan mahtavaa! On hienoa innostua yhä uudelleen ja uudelleen samasta asiasta ja kaiken lisäksi parhaimmillaan löytää siihen uusi näkökulma Näin baletti pysyy mielenkiintoisena myös minulle opettajana enkä leipäänny selittämään samoja asioita.

Flow-tila

Pimeimpään aikaan tuntuu välillä vaikealta lähteä töihin, kun väsyttää. On kuitenkin upeaa ja palkitsevaa, että työpäivän jälkeen usein koen oloni virkeämmäksi ja iloisemmaksi kuin töihin mennessä. Opettaminen on lisäksi niin kokonaisvaltaista ja mukaansatempaavaa, että sen aikana unohtuvat monet henkilökohtaiset murheet.

Luonnollisesti onnistuneeseen balettituntiin liittyy oppiminen. Jotkut asiat ovat sellaisia, ettei niitä opi hetkessä ja työn tulokset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua. Oppimisen näkeminen pitkällä tai lyhyellä tähtäimellä on kuitenkin joka kerta sykähdyttävää, vaikka luonnollisesti en voi ottaa kaikkea kunniaa itselleni. Oppilashan työn tekee, minä vain autan häntä parhaani mukaan. Mieltäni kuitenkin lämmittävät oppilaiden kommentit hyvästä tunnista ja kun he itse kertovat oppineensa paljon uutta. Joskus nimittäin mietin, onko oma kokemukseni hyvästä tunnista sama kuin oppilaiden kokemus. Sellaisia tuntejakin nimittäin on, jolloin en saa laskuista ja musiikista mitään selvää sekä olen puheissani epäjohdonmukainen tai muuten epäselvä. Rohkaisenkin kaikkia antamaan opettajalle palautetta - rakentavaa kritiikkiä tai kiitosta, mikäli sellaiseen on aihetta!

Millainen on sinun mielestäsi onnistunut balettitunti? :)

Kesää kohti!

Pian on aika ripustaa balettitossut naulaan kesäloman ajaksi! Olen viime aikoina käyttänyt paljon aikaa tulevan kauden suunnitteluun, jotta voisin lomalla keskittyä oikeasti lomailuun tuntien laatimisen sijaan.Vaikka baletti onkin aivan ihanaa, on myös hyvä pitää välillä taukoa niin henkisen kuin fyysisen jaksamisenkin vuoksi.

Kulunut lukuvuosi on pääpiirteissään ollut antoisa, mutta valitettavasti olen kärsinyt myös loukkaantumisista sen aikana. Vammoista kuntoutuminen on aina fyysisesti sekä henkisesti raskasta; kaikista vaikeinta siitä tekee se, että oma kroppa toimii työvälineenä eikä saa aina tarpeeksi lepoa. Silloin myös kuntoutuminen hidastuu ja kärsivällisyys sekä motivaatio ovat koetuksella. Onneksi oppilaat ovat kuitenkin ihania ja opettaminen mukavaa!

Vaikka itse jäänkin pian lomalle, on tarkoituksenani kuitenkin päivittää blogia myös kesällä! Pysykäähän siis kuulolla! :)

Kesäbalettia

Aiotko sinä tanssia myös kesällä vai keräätkö voimia tulevaa syksyä varten?

Miten puhut itsellesi?

Pitkäperjantain päätteeksi on hyvä palata jälleen blogin pariin! Kevät on ollut tähän mennessä todella kiireinen, mutta toivon pystyväni jälleen päivittämään blogia hieman useammin. Tänään keskitytään sisäiseen puheeseen, muistakaa jälleen kommentoida ja esittää kysymyksiä! :)

Omat ajatukset ja se tapa, jolla itselleen puhuu, vaikuttavat suuresti omaan suoritukseen. Esimerkiksi monet huippu-urheilijat pyrkivät pitämään suorituksensa aikana omat ajatuksensa positiivisina sekä motivoivat omalla sisäisellä puheellaan itseään hyvään suoritukseen. Sen sijaan, että vaikeissa liikkeissä ajattelisi, miten vaikea liike on tai miten se ei viimeksi onnistunut, pyrkii urheilija pitämään omat ajatuksensa positiivisina ja yrittää valaa itseensä uskoa siitä, että kaikki menee hyvin. Omia kompastuskiviäni ovat usein piruetit. Olen huomannut, että silloin kun sisäinen puheeni on positiivista sekä vakuutan itselleni osaavani, sujuvat ne usein paljon paremmin kuin jos jo lähtökohtaisesti ajattelen, ettei piruetti varmasti nyt onnistu kun ei viimeksikään onnistunut.

Vaikka pyrkii tsemppaamaan itseään koko ajan tanssiessaan, se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaa toimintaansa voisi tarkastella kriittisesti ja pyrkiä parantamaan sitä. Jos piruetti esimerkiksi ei onnistu, voi jälkikäteen yrittää miettiä, mikä meni vikaan ja seuraavalla kerralla rohkaista itseään ajattelemaan, että nyt piruetti menee jo varmasti aikaisempaa kertaa paremmin. Joitain asioita pitää toki harjoitella pidempään, mutta rohkaisen kaikkia kokeilemaan itsensä piiskaamisen sijaan itsensä kannustamista. Kehittyminen on aina helpompaa, kun itse suhtautuu itseensä positiivisesti ja antaa itselleen mahdollisuuden kehittyä. Mikäli jo lähtökohtaisesti ajattelee olevansa toivoton tapaus, on kehittyminen huomattavasti hankalampaa kuin silloin, jos suhtautuu itseensä positiivisesti. Itse yritän ajatella niin, että myös virheistä oppii jotain eikä niitä tule turhaan pelätä.

Positiivisuutta!

Miten sinä puhut itsellesi tanssiesssasi?

Baletin perusteet, osa 2: Aukikierto

Baletin perusteissa edetään tänään aukikiertoon, sarjan aikaisempi osa löytyy täältä. Aukikierto on klassisen baletin perusta, mutta olen huomannut, että sen käyttämisen opettaminen on hyvin haastavaa. Olen itse oppinut aukikiertäjien oikeaoppisen aktivoimisen vasta varsin myöhäisessä vaiheessa omia tanssiopintojani. Näin ollen tämän asian opettaminen on minulle todella tärkeää, sillä huonolla tekniikalla aikaansaatu "aukikierto" voi aiheuttaa monenlaisia vammoja ja ongelmia muun muassa polviin.

Aukikierto

Osittain aukikierto on baletin estetiikan edellyttämä asia, mutta sillä on myös muita tarkoituksia. Hyvin aukikierretty jalka parantaa tanssijan tasapainoa, liikelaajuutta, liikkuvuutta sekä voimaa samoin kuin saa lihakset näyttämään pitkiltä ja solakoilta.  Kehossa on nimittäin paljon enemmän liikkumavaraa, kun iso sarvennoinen siirtyy taaksepäin ikään kuin pois tieltä. Tällöin reisiluulla on enemmän tilaa liikkua lonkkamaljassa, etenkin jalan ojennuksissa sivulle ja taakse. Aukikierto myös mahdollistaa tanssijan liikkumisen kaikkiin suuntiin, ja sitä käytetäänkin käytännössä jollain tavalla kaikissa tanssilajeissa!

Lonkan luinen rakenne

Reisiluu (femur) on ihmiskehon pisin luu. Se koostuu pallomaisesta reisiluun päästä (caput femoris), reisiluun kaulasta (collum femoris) sekä kahdesta kyhmystä, isosta ja pienestä sarvennoisesta (trochanter major ja trochanter minor), jotka toimivat lihasten kiinnittymiskohtina. Reisiluun pää muodostaa reisiluun pään kuoppaan (fovea capitis femoris) lantion etuosassa pallonivelen, jolla olisi lähes rajoittamatton liikelaajuus, mikäli nivelsiteet eivät rajoittaisi sen liikettä. Suolireisiluuside (ligamentum iliofemorale) onkin eräs kehon vahvimmista liitoksista. Sen tiukkuus vaihtelee yksilöllisesti ja määrittää maksimaalista aukikiertoa. 

Eniten aukikierron suuruuteen vaikuttaa kuitenkin lonkan luinen rakenne. Tärkeintä aukikierrossa on se, missä kulmassa reisiluun pää asettuu lonkkamaljaan sekä itse lonkkamaljan muoto. Myös lonkan nivelsiteiden venyvyys vaikuttaa aukikiertoon, erityisesti edellä mainittu suolireisiluuside. 

Edellä mainituista syistä johtuen eivät kaikki pysty saavuttamaan suurta aukikiertoa ahkerasta harjoittelusta huolimatta. Reisiluun pään muoto on aikuisella tanssioppilaalla jo muovautunut lopulliseen muotoonsa, ja nivelsiteet ovat varsin joustamattomia. Niinpä aikuisen kehossa voidaan ainoastaan muokata lihasten ja nivelten joustavuutta, jolloin voidaan lisätä aukikiertoa luisen rakenteen puitteissa.  Jos reisiluun kaula on kuitenkin synnynnäisesti kiertynyt virheelliseen asentoon, se estää baletissa tarvittavan aukikierron saavuttamisen. 

Erilaisia lonkan rakenteita

Minusta tärkeintä aukikierron ymmärtämisessä on se, että reisiluun kiertyminen aukikiertoon lonkkamaljassa (acetabulum) on liike eikä asento. Baletissa ihanteellinen aukikierto on saavutettu silloin, kun jalkojen ensimmäisessä asennossa jalkaterät muodostavat 180 asteen kulman. Reisi ja sitä myöten myös polvi, nilkka ja jalkaterä kiertyvät auki. Kun koko jalkaa kierretään auki yhtenä kappaleena, jokaisen kehonosan suhde toisiinsa säilyy samana kuin silloin, kun jalka on neutraalissa asennossa. Aukikierto tulee 60–70-prosenttisesti kummastakin lonkasta, mutta myös polvessa, nilkassa ja jalkaterässä on jonkin verran rotaatiota. 

Mikäli lonkan ulkokierto on puuttellinen, tulee välttää jalkaterien 180 asteen asentoja, sillä niiden vääntäminen voi vaurioittaa polvia sekä venyttää polven ja nilkan nivelsiteitä. Myös nilkan ryhti saattaa huonontua, jolloin jalkaholvit madaltuvat ja ison varpaan tyviniveleen voi syntyä vaivaisenluu (hallus valgus). Koska keho toimii kuin dominopelin palikat, aiheuttaa virheellinen tapa kiertää jalkoja auki ongelmia myös vartalon linjauksessa. Usein muun muassa lantion asento kääntyy eteen- tai taaksepäin, jolloin myös selkärangan asento muuttuu. Sen sijaan jalkojen kääntäminen auki lonkkanivelestä ei ole haitallista, sillä lonkkanivel on pallonivel, joka voi kiertyä myös pystyakselinsa ympäri. 

Aukikiertäjälihakset

Iso pakaralihas 

Aikoinaan monet baletinopettajat kehottivat aktivoimaan isoja pakaralihaksia (musculus gluteus maximus) aukikierron aikaansaamiseksi. Toiset opettajat puolestaan sanovat, ettei pakaralihas aktivoidu ollenkaan aukikierrossa, mutta tämä ei pidä paikkaansa nykytiedon mukaan.Iso pakaralihas nimittäin aktivoituu automaattisesti kierrettäessä jalkoja auki, mutta sitä pidä erityisesti jännittää. Iso pakaralihas on vahva reiden ulkokiertäjälihas ja on tosiaan melkeinpä aina aktiivinen, kun jalka on kiertynyt aukikiertoon. Anatomisesti sen päätehtävä on kuitenkin linjata jalkojen ja lantion asentoa.

Syvät aukikiertäjälihakset

Lähes kokonaan ison pakaralihaksen alla sijaitsee kuusi pientä lihasta, joita kutsutaan syviksi aukikiertäjälihaksiksi. Näitä lihaksia ovat nelikulmainen reisilihas (musculus quadratus femoris), sisempi peittäjälihas (musculus obturatorius internus), ulompi peittäjälihas (musculus obturatorius externus), alempi kaksoislihas (musculus gemellus inferior), ylempi kaksoislihas (musculus gemellus superior) sekä päärynänmuotoinen lihas (musculus piriformis).  Ne eivät yleensä ole erityisen vahvoja lihaksia, mutta balettitreeni vahvistaa vähitellen aukikiertäjälihaksia. Aukikiertäjälihaksia on vaikea tuntea ulkoa päin, sillä iso pakaralihas peittää ne lähes kokonaan. Sisältä päin niiden aktivoituminen ja työskentely on kuitenkin mahdollista tuntea.

Aukikiertäjälihakset

Käytännössä aukikiertäjälihakset löytää minusta helposti siten, että ajattelee mielessään alushousujen alareunan pakaraa vasten. Aukikiertäjälihakset löytyvät suunnilleen sen kohdalta, sillä ne lähtevät lonkan isosta sarvennoisesta ja kiinnittyvät häntäluuhun. Quatratus Femoris puolestaan kiinnittyy istuinluuhun.

Nyt toivoisin teiltä tähän tekstiin syventyneiltä lukijoilta kysymyksiä; mistä baletin perusasiasta toivoisit saavasi enemmän tietoa? Minulla on takataskussa muutamia ajatuksia, mutta ottaisin mielelläni vastaan teidän ehdotuksianne! Toki muitakin kommentteja kysymyksiä saa (ja pitää) esittää! :)

Oma balettitarinani, osa 4: Ensimmäinen tanssitunti opettajan roolissa

Tänään Throwback Thursdayn ja Runebergin päivän kunniaksi ajattelin kertoa ensimmäisestä tanssitunnista, jonka opetin. Olin jo ennen ensimmäistä kertaa harjoitellut koulussa opettamista muun muassa pitämällä lyhyen opetustuokion kanssaopiskelijoille. Lisäksi pääsykokeessa täytyi pitää opetusnäyte muille hakijoille. Ensimmäisen tanssituntini "oikeille" oppilaille pidin lastentanssina. Muistan edelleen, miten vaikeaa oli kehitellä harjoitteita tunneille - omista lastentanssiajoista tuntui kuluneen pieni ikuisuus. Olin myös todella epävarma siitä, millaisia asioita kyseiselle ikäryhmälle pitäisi opettaa. Selasin läpi erilaisia kirjoja ja etsin vinkkejä tuntirakenteeseen sekä sopiviksi harjoituksiksi; yhden lastentanssitunnin valmisteluun kului aikaa useamman tunnin verran!

Minua aina jännittää aloittaa aivan uuden ryhmän kanssa, mutta yleensä jännitys aina unohtuu, kun tunti alkaa ja pääsen vauhtiin. Sama kävi muistaakseni myös tämän ensimmäisen ryhmän kanssa, ja lisäksi opettamisesta jäi itselle todella hyvä fiilis! En enää oikein muista kyseisestä tunnista muuta kuin oman fiilikseni ja sen, että oivalsin, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa tanssin opettamisesta. Samalla tiellä ollaan edelleen, joskin jo hieman kokeneempana ja viisaampana! :)

Hyvä meininki!

Muistakaa syödä Runebergin torttuja, jos ette ole vielä ehtineet!

Oppimispäiväkirja

Tammikuuhun sopii mielestäni hyvin ajatus oppimispäiväkirjasta! Kun opiskelin, minulla oli tapana pitää oppimispäiväkirjaa, johon kirjasin omia huomioitani tanssitunneista. Kirjoitin ylös huomioita asioista, joita minun pitäisi parantaa ja joskus (liian) harvoin kerroin myös hyvin menneistä asioista. Näin jälkikäteen ajateltuna oppimispäiväkirjani oli aika lailla heikkouksiin keskittyvä; nykyään yrittäisin löytää tunneista myös onnistumisen hetkiä ja pohtia enemmän omia vahvuuksiani. Kirjoitin tunnollisesti oppimispäiväkirjaa jokaisesta tunnista, jolloin oli helppo heti tuoreeltaan käydä läpi tanssitunnin tapahtumat. Koin oppimispäiväkirjan todella hyödylliseksi työkaluksi itselleni, minkä vuoksi suosittelenkin sen käyttöä kaikille!

Balettipäiväkirja

Enää en pidä varsinaista oppimispäiväkirjaa, mutta käytössäni on treenivihko. Treenivihkoon kirjaan ylös kaikki treenini sekä niistä muutamia mainintoja - esimerkiksi kuntosala titreenistä kirjoitan tekemäni liikkeet ja niissä käyttämäni painot. Näin edistymisen seuraaminen on helpompaa, kun en ole pelkästään oman muistini varassa. Balettitunneista kirjoitan myös toisinaan asioita, joihin minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota jatkossa. Kerron lisäksi lyhyesti treenin fiiliksistä, etenkin jos koen onnistumisen kokemuksia.

Treenivihosta on mielestäni myös varsin helppoa seurata, mistä esimerkiksi sairastuminen johtuu. Usein treeni alkaa nimittäin tuntua tahmealta jo ennen varsinaista sairastumista. Mikäli harjoittelu tuntuu raskaalta ja vaikealta, saattaa keho kaivata lepoa. Hyvällä ajoituksella lepääminen saattaa myös estää varsinaisen sairastumisen; tätä tosin itse joudun vielä opettelemaan.

Minusta on myös hyvä idea kirjoittaa omat tavoitteensa ylös harjoittelupäiväkirjaan. Tavoitteita voi asettaa esimerkiksi koko lukuvuodeksi ja jakaa niitä pienempiin osatavoitteisiin. Esimerkiksi jokaiselle treeniviikolle voi valita omat tavoitteensa, mikä yleensä auttaa ylläpitämään harjoittelumotivaatiota.

Käytätkö sinä oppimis- tai harjoittelupäiväkirjaa apuna omassa harjoittelussasi?

Oppimaan oppiminen

Olen tällä viikolla pohtinut paljon oppimaan oppimista. Usein kun tanssitunnilla opetellaan jotain uutta ja varsin hankalaakin asiaa, monet oppilaat turhautuvat. Jotkut vaipuvat epätoivoon ja rupeavat jopa itkemään, toiset suuttuvat ja kieltäytyvät ehdottomasti harjoittelemasta omasta mielestään mahdotonta liikettä. Minulla on tällaisissa tilanteissa tapana rauhoitella oppilaita kertomalla, että asia on uusi ja on ihan normaalia, että sen oppiminen on hankalaa. Joillain ihmisillä on sellainen temperamentti, että he turhautuvat saman tien, mikäli jokin asia ei heti suju. Tällaisia oppilaita yritän todella paljon kannustaa sietämään alun epäonnistumista ja kerron, että käytännössä mitä vain on mahdollista oppia, kun jaksaa harjoitella ja yrittää parhaansa.

Kuva

Yritän aina opettajana korostaa, että tanssitunnilla ollaan oppimassa asioita eikä haittaa, jos kaikki ei heti onnistu. Olen muun muassa usein verrannut uuden liikkeen harjoittelua siihen, kun pieni lapsi opettelee kävelemään. Hän kaatuu aluksi monta kertaa, ja vasta sitkeän yrittämisen jälkeen kävely alkaa vähitellen sujua. Monesti kerron myös, että vaikka olen opettaja, täytyy minunkin edelleen hioa omaa balettitekniikkaani. Tästä usein pääsemme myös siihen, että vaikka jokin asia ei suju balettitunnilla, niin yleensä taas jokin toinen juttu onnistuu helposti. Jotkut ovat luonnonlahjakkuuksia pirueteissa, toisilta taas hyppääminen sujuu kirjaimellisesti kuin tanssi. Joillain on luonnostaan hyvä jalannousu ja kauniit linjat, mutta toiset taas loistavat nopeudessa ja ketteryydessä. Hyviä puolia kannattaa aina miettiä omalla kohdalla, mutta samalla toki kannattaa pitää mielessä se, että ihmisillä on  yleisesti taipumus harjoitella mieluummin niitä asioita, joissa he ovat jo valmiiksi hyviä. Sen vuoksi rohkaisen oppilaitani myös treenaamaan heille itse vaikeita liikkeitä tai ominaisuuksia.

Millainen oppija sinä olet? Oletko sitkeä puurtaja vai meinaavatko tavarat lentää, jos jokin ei heti onnistu?

Avoimet ovet ja tanssitunnin seuraaminen

Näin marraskuun viimeisen päivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa tanssitunnin seuraamiseen ja avoimiin oviin liittyvistä asiosita. Olen pohtinut asiaa paljon, sillä tanssitunneillani on viime aikoina pidetty avoimia ovia. Avoimet ovet tarkoittavat sitä, että vanhemmat saavat tulla  katsomaan tanssituntia. Muuten harvoin päästän vanhempia saliin, sillä yksikin vieras ihminen tuntitilanteessa vaikuttaa hyvin paljon ryhmädynamiikkaan - etenkin lasten tunneilla. Vanhempien on kuitenkin mielestäni tärkeää nähdä, mitä tanssitunneilla tehdään, joten sen vuoksi järjestän tunneille avointen ovien kertoja kerran tai kaksi lukuvuodessa.

En muista, että tällaista käytäntöä olisi ollut siihen aikaan, kun olin itse lapsi ja harrastin tanssia. Äitini muisteli erään baletinopettajani järjestäneen avoimet ovet, kun olimme jo lähestymässä teini-ikää. Muuten tanssisalin ovet pysyivät tiukasti kiinni - joskin vanhemmat aina yrittivät kurkkia tekemisiämme ovenraosta. Voin kuvitella, että opettaja ei ollut erityisen iloinen tästä tavasta. ;)

Joskus joku oppilas tulee tutustumaan tuntiin kesken kauden. Yleensä minusta on parempi, että oppilas on mukana tunnilla, mutta joskus on sellaisia tilanteita, että oppilas tulee esimerkiksi lasten tunneilla ensin saliin vanhempansa kanssa ja rohkaistuu vasta myöhemmin mukaan. Minun tuntejani on myös käynyt seuraamassa esimerkiksi opetusharjoittelija.

Kuva

Koska tunnin katselijat näkevät ainoastaan yhden tunnin, saattaa heidän olla vaikeaa hahmottaa oppilaiden kehityksen kokonaiskaarta. Kaikki opettajan tavoitteet eivät myöskään välttämättä näy yhden tunnin aikana ulkopuoliselle. Sen vuoksi itse mielelläni avaan opetustani katselijoille sekä rohkaisen heitä kysymään, mikäli jokin asia jää epäselväksi. Olen aina miettinyt jokaiselle harjoitukselle ja sarjalle tavoitteen, jolla pyrin jollain tavalla edistämään opetusta. Rohkaisen myös omia oppilaitani kysymään, jos he eivät ymmärrä, miksi teemme jotain harjoitusta tunnilla. Pyrin lisäksi aina ensimmäisellä kerralla uutta harjoitustani teettäessäni selittämään, miksi se on oppilaalle hyödyllinen. Itse ainakin motivoidun paljon paremmin työskentelemään, jos ymmärrän, miksi teen sitä mitä teen.

Oletko sinä ollut seuraamassa jotain tanssituntia tai onko omaa tanssituntiasi joskus tultu katsomaan? Kuulen mielelläni kokemuksia asiasta!

Ei oikotietä onneen

Olen opettajana tarkka siitä, että oppilaani oppisivat perusasiat mahdollisimman hyvin. Kun ne hallitsee, on loppu lähinnä koordinaatiota. Minusta ei ole järkevää tehdä heti mahdollisimman pitkiä ja monimutkaisia sarjoja, koska silloin keskittyminen menee lähinnä liikesarjan muistamiseen. Perusasioilla tarkoitan vartalon ydintuen, eli kannatuksen, käsitteen ymmärtämistä, aukikiertoa, lapatukea sekä luonnollisesti koko kehon linjausta, eli ryhtiä. Kun nämä asiat hallitsee omassa tanssissaan, vaikeidenkin liikkeiden ja liikeyhdistelmien opettelu sujuu. Lisäksi tyttöjen on myöhemmin mahdollista aloittaa varvastossuilla tanssiminen, kun perusasioiden hallinta on riittävän pitkällä. Varvastossutyöskentelyn aloittamisesta olen ajatellut kirjoittaa ihan oman postauksensa jossain vaiheessa.

Baletissa eikä tanssissa muutenkaan ole oikotietä onneen. Lukemista ja kirjoittamistakaan ei voi oppia, jos ei ensin osaa kirjaimia. Baletissa ajattelen näiden kirjaimien olevan edellä mainitsemiani perusasioita. Jotta esimerkiksi voi harjoitella piruettia, pitää osata säilyttää ydintuen lisäksi lapatuki, hallita aukikiertoa ja löytää vartalon oikea linjaus. Kirjaimista muodostuu sanoja samoin kuin baletissa liikkeitä. Esimerkiksi edellä mainitsemassani piruetissa oppilaan tulee tietää demi-plié, piruettiasento, pään käyttö sekä käsien liikkeet. Kun useampia sanoja yhdistetään, muodostuu lauseita. Tanssissa nämä lauseet ovat liikesarjoja, esimerkiksi parista erilaisesta piruetista koostuva piruettisarja. Kun lauseita on useampi peräkkäin, voidaan puhua tarinasta. Baletissa puolestaan tarinat ovat kokonaisia tansseja.

Mielestäni on erittäin tärkeää muistaa, että kaikki kehittyvät tanssillisesti hyvin eri aikaan eikä näin ollen ole mitään tiettyä aikamäärettä, mihin mennessä pitäisi siirtyä uudelle tasolle. Opettaja pitää kyllä huolen siitä, että oppilas siirtyy seuraavalle tasolle ollessaan siihen valmis. Opettajana ja entisenä tanssioppilaana ymmärrän hyvin oppilaan halun tuntea edistyvänsä ja siirränkin oppilaani seuraaavalle tasolle mahdollisimman usein esimerkiksi uuden lukuvuoden alussa. Joskus kuitenkin joudun käymään varsinkin lasten vanhempien kanssa keskustelua siitä, miksi oppilas ei ole minusta vielä valmis vaikeammalle tunnille. Yritän silloin tuoda esiin sen, että opettajana en tarkastele ainoastaan oppilaan tanssitekniikkaa, vaan myös ryhmässä toimimisen taitoja, keskittymiskykyä ja pienempien kohdalla myös sadun- sekä leikinomaisuuden tarvetta. Vanhempien ja myös oppilaiden on hyvä muistaa, että oppilaalla ei ole mikään kiire nousta ylemmälle tasolle. Oppiminen tapahtuu parhaiten silloin, kun toiminta on kaikin tavoin mielekästä ja sopivan haastavaa.

Kuva

Herättikö tekstini ajatuksia? Kommentoi! :)

Fiksut oppilaat

Yksi parhaista hetkistä opettajana on minusta se, kun oppilaasta paistaa aito innostus ja kiinnostus opittavaa asiaa kohtaan. Minulla on tapana antaa oppilailleni jokin tunnilla harjoiteltu asia läksyksi seuraavaa kertaa varten; se saattaa olla esimerkiksi taaksetaivutuksen hiominen tai piruettipään käytön harjoittelu. Yleensä useimmissa ryhmissä läksyjen tekeminen unohtuu ainakin osalta oppilaista, mutta joukossa on myös oppilaita ja ryhmiä, jotka ovat aina tunnollisesti tehneet läksynsä. Tämä luonnollisesti näkyy huikeana kehityksenä - joskus hyvin lyhyessäkin ajassa! Liikuttavin on eräs nuori oppilaani, joka usein tiedustelee huolissaan, saako kaikkia tunnilla harjoiteltuja asioita tehdä kotona annetun läksyn lisäksi.

Eniten ihailen huippumotivoituneissa oppilaissani heidän innostustaan baletin opiskelua kohtaan. He todella paneutuvat uusien asioiden oppimiseen ja jaksavat hioa jo aiemmin oppimaansa. Liikkeiden viimeistelyhän ei lopu koskaan, sillä myös ammattilaiset työstävät niitä päivittäin. Lahjakas oppilas on aina omanlaisensa, mutta myös ahkeralla harjoittelulla pääsee usein melko pitkälle. En ollut itsekään mitenkään erityisen lahjakas oppilas, mutta olin innostunut ja pyrin aina parhaimpaani. Eräs entinen opettajani muistelikin minun olleen sitkeä puurtaja hänen tunneillaan.

Minä pidän siitä, kun oppilaat esittävät tarkentavia kysymyksiä sarjoista tai yksittäisistä liikkeistä. Tarkkasilmäisimmät oppilaistani saattavat uutta liikettä opettaessani esittää kysymyksiä asioista, joihin olen alunperin ajatellut palata vasta myöhemmin, kun liike on jo jollain tavalla tuttu. Viimeksi vastaavassa tilanteessa päädyin siihen, että vastasin oppilaan kysymykseen ja annoin koko ryhmän kokeilla liikettä valmiissa muodossaan. Ajattelin, ettei liike varmastikaan vielä näyttäisi kovinkaan siistiltä, mutta oppilaat saisivat kuitenkin kokemuksen siitä, miltä se valmiissa muodossaan tuntuu. Meinasin pudottaa silmäni, kun oppilaat suoriutuivat koko sarjasta upeasti - näytti siltä kuin olisimme työstäneet uutta asiaa jo pitkään. Ei auttanut muu kuin todeta ääneen, että olin aliarvioinut oppilaani ja luonnollisesti kehua heidän suoritustaan.

Kuva

Älä koskaan kasva niin isoksi, ettetkö voisi esittää kysymyksiä. Älä koskaan tiedä niin paljon, ettetkö voisi oppia jotain uutta.— Kirjailija Og Mandino
Sujuuko baletin opiskelu sinulta kuin tanssi vai vaatiiko se sinulta enemmän työtä?

"Motivaatio määrää sen, mitä teet. Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen."

Ajattelin tänään kirjoittaa motivaatiosta, joka on mielestäni kaiken oppimisen perusta ja voima. Motivaation taso voi kuitenkin vaihdella eri tilanteissa ja eri aikoina hyvinkin paljon. Jotkut asiat motivoivat ihmistä enemmän kuin toiset. Minä en esimerkiksi koulussa ollut ollenkaan kiinnostunut matemaattiisista tai luonnontieteellisistä aineista. Sen sijaan pidin todella paljon äidinkielen ja vieraiden kielten opiskelusta. Matematiikan kokeisiin valmistautuminen oli minulle todellista pakkopullaa sekä hankalaa, mutta esimerkiksi englannin kielen kielioppisäännöt jäivät kuin leikiten päähäni ja olivat minusta kaiken lisäski todella mielenkiintoisia. Opettajaopinnoissa jaksoin loputtomasti paneutua baletin didaktiikaan ja metodiikkaan sekä pedagogisiin opintoihin, mutta sen sijaan esimerkiksi tanssin historian opiskeleminen tuntui tylsältä enkä jaksanut käyttää siihen kovinkaan pajon aikaa.

Kaikenlaisessa opettamisessa ja oppimisessa mielestäni on tärkeää, että oppilas (samoin kuin opettaja) hyväksyy oman keskeneräisyytensä - oppimininen ei koskaan lopu ja asioita voi aina tehdä paremmin. Esimerkiksi tanssinopiskelussa löytyy jatkuvasti uutta opittavaa eikä tanssija tunne ammattilaisenakaan koskaan olevansa täysin valmis. Kun oppijana saavuttaa tietyn tason, seuraava odottaa aina nurkan takana. Itselleni suuri oivallus oli se, kun ymmärsin, että tämä voidaan turhautumisen sijaan kääntää voimavaraksi. "Sitten kun" -aika ei koskaan koita, vaan pitäisi osata nauttia jo siitä, mihin asti on päässyt sekä suhtautua myönteisesti siihen, että opittavaa riittää loputtomasti. Oppiminen on nimittäin ihmiselle luontaista ja ihminen turhautuisi, jos oppiminen joskus loppuisi.

Tanssi on monelle oppilaalleni mukava harrastus, ja suurin osa tulee tanssitunnille vapaaehtoisesti sekä omasta halustaan. Itse esimerkiksi aloitin tanssitunnit viisivuotiaana, kun ilmoitin äidilleni haluavani balettiin. Minulla oli voimakas motivaatio oppia balettia, mikä on säilynyt näihin päiviin asti. Mielestäni tämä onkin tärkein edellytys oppimisille - oma halu sekä sisäinen motivaatio. Opettajan on vaikea tukea oppilaan oppimista, mikäli hän itse ei ole motivoitunut oppimaan. 

Baletin sekä kaikenlaisen liikkumisen opettelu edellyttää lukemattomia toistoja, mikä saattaa joskus tuntua tylsältä. Opettaja voi toki yrittää herättää oppilaan kiinnostusta näihin asioihin keksimällä erilaisia keinoja sekä lähestymistapoja ja tekemällä oppimistuloksia näkyväksi. Oppilasta usein myös motivoi se, jos hän saa itse vaikuttaa oppimiseensa asettamalla esimerkisi omia oppimistavoitteitaan. Tavoitteita voidaan myös jakaa pienempiin kokonaisuuksiin osatavoitteiksi.  

Onnistumisen kokemus lisää oppilaan itsevarmuutta sekä hänen motivaatiotaan opiskelua kohtaan, jolloin epäonnistuminen tai virheen tekeminen saattaa tuntua oppilaasta musertavalta. Sellaisissa tilanteissa minusta opettajan tulisi pyrkiä kiinnittämään oppilaan huomio onnistumisiin sekä osoittamaan, mitä kaikkea oppilas on jo oppinut sekä saavuttanut. Usein oppilas saattaa nimittäin epäonnistuessaan ajatella, ettei osaa mitään, vaikka oppimisessa ollaan jo pitkällä. Suhteellisuudentaju ikään kuin hämärtyy, ja opettajan tehtävä on silloin auttaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Eräs opettaja viisasti totesikin, ettei ikkunan mennessä rikki koko asuntoa vaihdeta, vaan ainoastaan rikkoutunut ikkuna korvataan ehjällä. 

Nyt haluaisinkin kuulla, miten sinä pidät yllä omaa motivaatiotasi tanssinopiskelussa?

Kuva