Hyvän opettajan mitta

Syyskuu on saapunut ja kausi on pyörähtänyt kunnolla käyntiin! Blogin yksivuotissynttärit lähestyvät jo kovaa vauhtia, mutta ennen niitä ajattelin vielä pohtia hyvän opettajan määrettä. Avaan tässä kirjoituksessa omaa käsitystäni hyvästä opettajasta, kertokaa tekin omanne! :)

Minun mielestäni hyvässä opettajassa on monta tärkeää ominaisuutta, mutta tärkeimpänä pidän opettajan innostusta opettamaansa asiaa kohtaan. Innostunut ja motivoitunut baletinopettaja löytää baletista aina uusia näkökulmia ja pitää omat ajatuksensa näin ollen tuoreina. Uskon, että mikäli opettaja on innoissaan baletista, tarttuu se jossain määrin myös oppilaisiin. Innostukseen liittyy mielestäni myös halu kehittyä eteenpäin opettajana. Toisia opettaessaan opettaja opettaa myös itseään ja oppii jatkuvasti uutta. En usko opettajan voivan koskaan olla täysin tyytyväinen itseensä opettajana, sillä rima nousee koko ajan. Opettajuus - niin kuin oppiminenkin - ovat jatkuvia prosesseja, joissa haasteet eivät lopu koskaan kesken. Opettajakin on ikuinen oppija!

Hyvä opettaja on mielestäni myös empaattinen. Minä välitän aidosti kaikista oppilaistani ja haluan heidän parastaan. Minä tahdon oppilaitteni kehittyvän tanssijoina ja haluan heidän myös nauttivan oppimisprosessista. Yritän parhaani mukaan samastua oppilaideni tilanteeseen oppijoina ja auttaa heitä. En usko, että lannistamalla saadaan tuloksia, minä uskon kannustamisen voimaan. Minusta on tärkeää, että oppilas tietää heikkouksiensa lisäksi myös omat vahvuutensa. Eräs kollega käytti mielestäni hienosti opettajasta termiä vierelläkulkija. Opettaja kulkee oppilaan vierellä joskus varsin kivikkoisenkin matkan pyrkien auttamaan oppilasta kehittymään ja saavuttamaan tavoitteensa matkan varrella.

Minulle opettajana on myös tärkeää se, että oppilaat oppivat ymmärtämään asioiden syy - seuraussuhteita. Minusta oppilaan pitää tietää, mihin jonkin liikkeen osaaminen myöhemmin johtaa. Haluan oppilaiden olevan aktiivisia ja kannustan heitä kysymään ja kommentoimaan opettamiani asioita tunnilla. Minusta on tärkeää ymmärtää, jotta voi oppia.

Tavoitetta kerrakseen!

Nyt on teidän vuoronne! Millainen sinun mielestäsi on hyvä opettaja? :)

Toivepostaus: Pääsykoevinkkejä

Tässä postauksessani pyysin teiltä ideoita ja vinkkejä aiheista, joista haluaisitte lukea blogistani. Kiitos kaikista tähän mennessä tulleista ehdotuksista, myös mahdolliset lisäideat otetaan vastaan! :)
Yksi toiveista oli kirjoittaa pääsykokeista, joten aloitan Toivepostaus-sarjan pääsykoevinkeistä!

Valmistautuminen
Hieman koulusta riippuen pääsykokeet koostuvat erilaisista osa-alueista ja saattavat kestää yhdestä päivästä useampaan päivään. Aika usein pääsykokeissa karsitaan osa hakijoista pois, mutta joskus kaikki hakijat saavat osallistua siihen alusta loppuun saakka.

Usein pääsykokeet koostuvat koulussa opetettavien tanssilajien tunneista, jonkinlaisesta musikaalisuustestistä, haastattelusta ja joskus myös fysioterapeutin tarkastuksesta. Usein on myös improvisaatiota ja jopa ryhmätehtäviä. Opettajaopintoihin hakeutuessa on lisäksi yleensä opetusnäyte.

Mikäli pääsykoetta varten pitää laatia jonkin ennakkotehtävä, kannattaa se valmistella huolellisesti ja ajatuksella. Jos ennakkotehtävä tulee palauttaa jo ennen pääsykoetta, täytyy ehdottomasti pitää kiinni annetusta aikataulusta. Joskus myöhästyneitä tehtäviä ei arvioida ollenkaan ja jos arvioidaankin, vaikuttaa myöhässä palauttaminen usein pistemäärään. Usein pääsykokeeseen pyydetään myös ottamaan mukaan valokuva itsestä, jotta raadin on helpompi yhdistää hakijan nimi ja numero oikeaan tanssijaan.

Pääsykoepäivät ovat usein pitkiä ja joskus joutuu odottelemaan omaa vuoroaan jonkin aikaa. Suosittelen varaamaan hyvät eväät mukaan, jotta jaksaaa koko päivän. Itse suosittelen myös syömään lämpimän ruoan, mikäli pääsykoe kestää koko päivän. Monipäiväisissä pääsykokeissa riittävä lepo ja uni ovat myös tärkeitä, sillä jännittäminen ja itsensä likoon laittaminen syövät voimia!

Pukeutuminen
Mikäli pääsykokeessa kehotetaan pukeutumaan tietyllä tavalla, tulee ohjeistusta luonnollisesti noudattaa. Hakijoita saatetaan pyytää esimerkiksi balettitunnilla pukeutumaan mustaan tanssipukuun ja sukkahousuihin sekä ottamaan varvastossut mukaan. Lähes aina pääsykokeessa käytetään numerolappua, joka yleensä kiinnitetään hakaneuloilla rintojen alle pallean kohdalle. Tätä lappua ei kannata hukata pääsykokeiden aikana ja lisäksi kannattaa painaa oma hakijanumeronsa mieleen. Mahdollisissa välikarsinnoissa ei välttämättä ilmoiteta jatkoon päässeiden hakijoiden nimiä, vaan ainoastaan heidän hakijanumeronsa.

Pääsykoetyyli 

Mikäli pääsykokeessa ei ole erityistä pukukoodia, kannattaa minusta pukeutua samalla tavalla kuin tavalliselle tanssitunnille. Itse ainakin valitsisin vaatteet, joissa on mukava olla. Eräissä pääsykokeissa muistan esimerkiksi pukeutuneeni violetteihin housuihin, jotta erottuisin mustahoususisesta massasta.

Asenne
Mielestäni pääsykokeissa menestymisessä avainasemassa on oma asenne. Pääsykokeet testaavat tanssiteknillisten valmiuksien lisäksi paineensieto- ja usein myös heittäytymiskykyä. Kannattaa muistaa, että vaikka ei tulisi valituksi, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi huono tanssija. Kilpailu on kovaa ja paikkoja rajoitetusti. Kun olin itse raadissa eräässä pääsykokeessa, oli yhtä paikkaa kohti useampi hyvä hakija ja valitseminen todella vaikeaa! Ei siis pidä lannistua, vaikka paikka ei irtoaisikaan ensimmäisellä yrittämällä! Kannattaa pikemminkin miettiä, mikä pääsykokeessa sujui hyvin ja mitä voisi parantaa seuraavaa kertaa varten. Jotkut koulut antavat viimeiseen vaiheeseen saakka päässeille hakijoille pyynnöstä myös palautetta siitä, miksi he eivät tulleet valituiksi kouluun.

Helposti pääsykoetilanteessa sortuu vertailemaan itseään muihin hakijoihin, mikä saattaa aiheuttaa itselle lisästressiä. Itse ajattelen hakijana niin, etten voi tietää, millaisia opiskelijoita raati etsii. Niinpä vertailun sijaan yrittäisin keskittyä olemaan oma itseni ja suhtautumaan avoimin mielin kaikkiin pääsykokeessa annettuihin tehtäviin. Joskus asenne todella ratkaisee!

Millaisia pääsykoekokemuksia sinulla on? :)

Kesää kohti!

Pian on aika ripustaa balettitossut naulaan kesäloman ajaksi! Olen viime aikoina käyttänyt paljon aikaa tulevan kauden suunnitteluun, jotta voisin lomalla keskittyä oikeasti lomailuun tuntien laatimisen sijaan.Vaikka baletti onkin aivan ihanaa, on myös hyvä pitää välillä taukoa niin henkisen kuin fyysisen jaksamisenkin vuoksi.

Kulunut lukuvuosi on pääpiirteissään ollut antoisa, mutta valitettavasti olen kärsinyt myös loukkaantumisista sen aikana. Vammoista kuntoutuminen on aina fyysisesti sekä henkisesti raskasta; kaikista vaikeinta siitä tekee se, että oma kroppa toimii työvälineenä eikä saa aina tarpeeksi lepoa. Silloin myös kuntoutuminen hidastuu ja kärsivällisyys sekä motivaatio ovat koetuksella. Onneksi oppilaat ovat kuitenkin ihania ja opettaminen mukavaa!

Vaikka itse jäänkin pian lomalle, on tarkoituksenani kuitenkin päivittää blogia myös kesällä! Pysykäähän siis kuulolla! :)

Kesäbalettia

Aiotko sinä tanssia myös kesällä vai keräätkö voimia tulevaa syksyä varten?

Miten puhut itsellesi?

Pitkäperjantain päätteeksi on hyvä palata jälleen blogin pariin! Kevät on ollut tähän mennessä todella kiireinen, mutta toivon pystyväni jälleen päivittämään blogia hieman useammin. Tänään keskitytään sisäiseen puheeseen, muistakaa jälleen kommentoida ja esittää kysymyksiä! :)

Omat ajatukset ja se tapa, jolla itselleen puhuu, vaikuttavat suuresti omaan suoritukseen. Esimerkiksi monet huippu-urheilijat pyrkivät pitämään suorituksensa aikana omat ajatuksensa positiivisina sekä motivoivat omalla sisäisellä puheellaan itseään hyvään suoritukseen. Sen sijaan, että vaikeissa liikkeissä ajattelisi, miten vaikea liike on tai miten se ei viimeksi onnistunut, pyrkii urheilija pitämään omat ajatuksensa positiivisina ja yrittää valaa itseensä uskoa siitä, että kaikki menee hyvin. Omia kompastuskiviäni ovat usein piruetit. Olen huomannut, että silloin kun sisäinen puheeni on positiivista sekä vakuutan itselleni osaavani, sujuvat ne usein paljon paremmin kuin jos jo lähtökohtaisesti ajattelen, ettei piruetti varmasti nyt onnistu kun ei viimeksikään onnistunut.

Vaikka pyrkii tsemppaamaan itseään koko ajan tanssiessaan, se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaa toimintaansa voisi tarkastella kriittisesti ja pyrkiä parantamaan sitä. Jos piruetti esimerkiksi ei onnistu, voi jälkikäteen yrittää miettiä, mikä meni vikaan ja seuraavalla kerralla rohkaista itseään ajattelemaan, että nyt piruetti menee jo varmasti aikaisempaa kertaa paremmin. Joitain asioita pitää toki harjoitella pidempään, mutta rohkaisen kaikkia kokeilemaan itsensä piiskaamisen sijaan itsensä kannustamista. Kehittyminen on aina helpompaa, kun itse suhtautuu itseensä positiivisesti ja antaa itselleen mahdollisuuden kehittyä. Mikäli jo lähtökohtaisesti ajattelee olevansa toivoton tapaus, on kehittyminen huomattavasti hankalampaa kuin silloin, jos suhtautuu itseensä positiivisesti. Itse yritän ajatella niin, että myös virheistä oppii jotain eikä niitä tule turhaan pelätä.

Positiivisuutta!

Miten sinä puhut itsellesi tanssiesssasi?

Oman kehonsa herra!

Kuten ehkä muistatte, oli yksi uuden vuoden tavoitteistani tehdä paluu balettitunneille. On sanonta, jonka mukaan yhden päivän balettitunnin väliinjäämisen huomaa ainoastaan tanssija itse. Kahden päivän treenitauon huomaa opettaja ja kolmen päivän tauon huomaa jo yleisökin. Omassa kehossani muutokset eivät tapahdu ihan näin lyhyellä aikavälillä, mutta muutaman viikon mittainen treenitauko  kyllä tuntuu kehossa. Jos en ole treenannut, on kehon hallinta todella vaikeaa. Ensimmäisenä huomaan sen pirueteissa ja vähitellen kaikessa tekemisessäni. On inhottavaa opettaa, kun keho hallitsee minua enkä minä kehoa!

Ensimmäiset balettitunnit tauon jälkeen ovat yleensä aina kauheita kokemuksia. Vaikka tiedän  osaavani jonkin asian, ei kehoni kerta kaikkiaan tottele minua. Kuitenkin balettitunti balettitunnilta tuntuma palaa vähitellen ja tulokset paranevat. Vaikka olen itse opettaja, on minusta todella tärkeää päästä välillä muiden opettajien tunneille ja saada myös itse korjauksia. Omaa kehoaan on vaikea tarkastella ulkopuolelta, ja voi olla että jokin toinen opettaja kiinnittää huomiota eri asioihin kuin minä itse. Parhaimmillaan toisen opettajan tunnilta saa ideoita tai jopa kokonaan uuden näkökulman omajan opetukseensa! Sitä paitsi kollegan kiitokset piristävät myös opettajan mieltä! Eräällä tunnilla opettaja esimerkiksi kehui minun piruettejani, vaikka en itse ollut mielestäni vielä löytänyt ihan kunnollista tuntumaa niihin. Toisella tunnilla puolestaan sain kiitosta jalannostoistani, mistä olin vilpittömästi iloinen.

Koska olen yrittänyt viime aikoina ryhdistäytyä omassa balettitreenissäni, on ihanaa tuntea taas itsensä oman kehonsa herraksi! Jalat tosin painavat aika paljon illalla treenin ja opetusten jälkeen, mutta silti fiilis on hyvä!

Balettitunti

Miten sinun balettituntisi sujuvat tauon jälkeen?

Oma balettitarinani, osa 3: Baletin lopettaminen

Throwback Thursdayn mukaisesti jatkan jälleen omaa balettitarinaani. Tällä kertaa keskityn siihen, miksi lopetin baletin. Olen lopettanut baletin kaksi kertaa; kerran ala-asteikäisenä kun halusin kokeilla muita harrastuksia ja toisen kerran lukioikäisenä. Molemmilla kerroilla olen kuitenkin palannut baletin pariin, mitä en ole koskaan katunut!

Ensimäisellä kerralla ratkaisuni lopettaa oli varsin spontaani, sillä halusin kaverini innottamana kokeilla taitoluistelua. Luistelu oli mielestäni ihan kivaa, mutta palasin kuitenkin yhden lukuvuoden jälkeen takaisin balettitunneille. Totesin baletin enemmän omaksi lajikseni.

Toisen kerran lopetin baletin lukioikäisenä. Olin jo jonkin aikaa kokenut, etten edisty baletissa ollenkaan ja lisäksi tunsin väärän tekniikan vuoksi jatkuvaa kipua polvissani. En osannut aktivoida aukikiertoa lonkista asti, vaan väänsin jalat auki jalkateristä, mikä luonnollisesti aiheutti kipua polviin. Olin mielestäni liian nuori kärsimään polvikivuista, joten lopetin baletin hetkeksi kokonaan ja kokeilin muita tanssilajeja laidasta laitaan. Palasin puolen vuoden pituisen tauon jälkeen balettitunneille, mutta ainoastaan ylläpitääkseni tekniikkaa - koin tuolloin vahvasti olevani enemmän nykytanssija kuin baletti-ihminen. En voinut kuvitellakaan enää innostuvani baletista.

Baletti alkoi kuitenkin vähitellen jälleen kiinnostaa minua, mutta kunnolla se imaisi minut mukaansa vasta opettajaopintoja aloittaessani. Kun tanssitekniikkani parani ja polvikivut hävisivät kokonaan, koin taas edistyväni baletissa. Sain lisäksi todella paljon lisää motivaatiota ja intoa baletin opettamisesta, mistä avautui minulle täysin uusi maailma! Samalla tiellä ollaan edelleen - baletti on ihanaa!

Kuva

Oletko sinä koskaan harkinnut lopettavasi balettia? Jos olet, miksi?

Oppimispäiväkirja

Tammikuuhun sopii mielestäni hyvin ajatus oppimispäiväkirjasta! Kun opiskelin, minulla oli tapana pitää oppimispäiväkirjaa, johon kirjasin omia huomioitani tanssitunneista. Kirjoitin ylös huomioita asioista, joita minun pitäisi parantaa ja joskus (liian) harvoin kerroin myös hyvin menneistä asioista. Näin jälkikäteen ajateltuna oppimispäiväkirjani oli aika lailla heikkouksiin keskittyvä; nykyään yrittäisin löytää tunneista myös onnistumisen hetkiä ja pohtia enemmän omia vahvuuksiani. Kirjoitin tunnollisesti oppimispäiväkirjaa jokaisesta tunnista, jolloin oli helppo heti tuoreeltaan käydä läpi tanssitunnin tapahtumat. Koin oppimispäiväkirjan todella hyödylliseksi työkaluksi itselleni, minkä vuoksi suosittelenkin sen käyttöä kaikille!

Balettipäiväkirja

Enää en pidä varsinaista oppimispäiväkirjaa, mutta käytössäni on treenivihko. Treenivihkoon kirjaan ylös kaikki treenini sekä niistä muutamia mainintoja - esimerkiksi kuntosala titreenistä kirjoitan tekemäni liikkeet ja niissä käyttämäni painot. Näin edistymisen seuraaminen on helpompaa, kun en ole pelkästään oman muistini varassa. Balettitunneista kirjoitan myös toisinaan asioita, joihin minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota jatkossa. Kerron lisäksi lyhyesti treenin fiiliksistä, etenkin jos koen onnistumisen kokemuksia.

Treenivihosta on mielestäni myös varsin helppoa seurata, mistä esimerkiksi sairastuminen johtuu. Usein treeni alkaa nimittäin tuntua tahmealta jo ennen varsinaista sairastumista. Mikäli harjoittelu tuntuu raskaalta ja vaikealta, saattaa keho kaivata lepoa. Hyvällä ajoituksella lepääminen saattaa myös estää varsinaisen sairastumisen; tätä tosin itse joudun vielä opettelemaan.

Minusta on myös hyvä idea kirjoittaa omat tavoitteensa ylös harjoittelupäiväkirjaan. Tavoitteita voi asettaa esimerkiksi koko lukuvuodeksi ja jakaa niitä pienempiin osatavoitteisiin. Esimerkiksi jokaiselle treeniviikolle voi valita omat tavoitteensa, mikä yleensä auttaa ylläpitämään harjoittelumotivaatiota.

Käytätkö sinä oppimis- tai harjoittelupäiväkirjaa apuna omassa harjoittelussasi?

Avoimet ovet ja tanssitunnin seuraaminen

Näin marraskuun viimeisen päivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa tanssitunnin seuraamiseen ja avoimiin oviin liittyvistä asiosita. Olen pohtinut asiaa paljon, sillä tanssitunneillani on viime aikoina pidetty avoimia ovia. Avoimet ovet tarkoittavat sitä, että vanhemmat saavat tulla  katsomaan tanssituntia. Muuten harvoin päästän vanhempia saliin, sillä yksikin vieras ihminen tuntitilanteessa vaikuttaa hyvin paljon ryhmädynamiikkaan - etenkin lasten tunneilla. Vanhempien on kuitenkin mielestäni tärkeää nähdä, mitä tanssitunneilla tehdään, joten sen vuoksi järjestän tunneille avointen ovien kertoja kerran tai kaksi lukuvuodessa.

En muista, että tällaista käytäntöä olisi ollut siihen aikaan, kun olin itse lapsi ja harrastin tanssia. Äitini muisteli erään baletinopettajani järjestäneen avoimet ovet, kun olimme jo lähestymässä teini-ikää. Muuten tanssisalin ovet pysyivät tiukasti kiinni - joskin vanhemmat aina yrittivät kurkkia tekemisiämme ovenraosta. Voin kuvitella, että opettaja ei ollut erityisen iloinen tästä tavasta. ;)

Joskus joku oppilas tulee tutustumaan tuntiin kesken kauden. Yleensä minusta on parempi, että oppilas on mukana tunnilla, mutta joskus on sellaisia tilanteita, että oppilas tulee esimerkiksi lasten tunneilla ensin saliin vanhempansa kanssa ja rohkaistuu vasta myöhemmin mukaan. Minun tuntejani on myös käynyt seuraamassa esimerkiksi opetusharjoittelija.

Kuva

Koska tunnin katselijat näkevät ainoastaan yhden tunnin, saattaa heidän olla vaikeaa hahmottaa oppilaiden kehityksen kokonaiskaarta. Kaikki opettajan tavoitteet eivät myöskään välttämättä näy yhden tunnin aikana ulkopuoliselle. Sen vuoksi itse mielelläni avaan opetustani katselijoille sekä rohkaisen heitä kysymään, mikäli jokin asia jää epäselväksi. Olen aina miettinyt jokaiselle harjoitukselle ja sarjalle tavoitteen, jolla pyrin jollain tavalla edistämään opetusta. Rohkaisen myös omia oppilaitani kysymään, jos he eivät ymmärrä, miksi teemme jotain harjoitusta tunnilla. Pyrin lisäksi aina ensimmäisellä kerralla uutta harjoitustani teettäessäni selittämään, miksi se on oppilaalle hyödyllinen. Itse ainakin motivoidun paljon paremmin työskentelemään, jos ymmärrän, miksi teen sitä mitä teen.

Oletko sinä ollut seuraamassa jotain tanssituntia tai onko omaa tanssituntiasi joskus tultu katsomaan? Kuulen mielelläni kokemuksia asiasta!

Tuntien suunnittelua

Huh, mikä maanantai! Viikonloppuna vietettiin pikkujouluja, joten eilinen päivä ei ollut erityisen tehokas. Toisaalta välillä on ihan hauska katsella leffoja ja sarjoja Netflixistä tekemättä mitään järkevää. Yleensä käyn sunnuntaisin ulkoilemassa, kun viikolla tulee niin paljon vietettyä aikaa sisätiloissa. Eilen en kuitenkaan jaksanut vaivautua kauppaa pidemmälle.

Tänään menin heti aamusta tapojeni mukaan treenaamaan. Sen jälkeen aloinkin vauhdilla suunnitella uusia tunteja - halusin ehdottomasti saada illan viimeiselle tunnille uudet harjoitukset. Minulla on yleensä tapana suunnitella uudet tunnit jo hyvissä ajoin, mutta nyt olin jättänyt homman viime tinkaan. Onneksi minulla oli melko selkeä visio siitä, mitä halusin sisällyttää uuteen jaksoon; tuntien suunnittelu ei nimittäin aina ole kovinkaan nopeaa työtä. Harjoitusten lisäksi pitää löytää niihin sopivat musiikit, mikä ei aina ole helppoa. Usein tuntisuunnitelma muotoutuu vielä ensimmäisten tuntien aikana, kunnes saan muokattua siitä mieleiseni.

Ilta kului töissä ja nyt minun pitäisi vähitellen päästä nukkumaan; huomenna aion mennä heti aamusta salille ja hierontaan!

Maanantaifiilis

Miten teidän viikkonne on alkanut? :)

Fiksut oppilaat

Yksi parhaista hetkistä opettajana on minusta se, kun oppilaasta paistaa aito innostus ja kiinnostus opittavaa asiaa kohtaan. Minulla on tapana antaa oppilailleni jokin tunnilla harjoiteltu asia läksyksi seuraavaa kertaa varten; se saattaa olla esimerkiksi taaksetaivutuksen hiominen tai piruettipään käytön harjoittelu. Yleensä useimmissa ryhmissä läksyjen tekeminen unohtuu ainakin osalta oppilaista, mutta joukossa on myös oppilaita ja ryhmiä, jotka ovat aina tunnollisesti tehneet läksynsä. Tämä luonnollisesti näkyy huikeana kehityksenä - joskus hyvin lyhyessäkin ajassa! Liikuttavin on eräs nuori oppilaani, joka usein tiedustelee huolissaan, saako kaikkia tunnilla harjoiteltuja asioita tehdä kotona annetun läksyn lisäksi.

Eniten ihailen huippumotivoituneissa oppilaissani heidän innostustaan baletin opiskelua kohtaan. He todella paneutuvat uusien asioiden oppimiseen ja jaksavat hioa jo aiemmin oppimaansa. Liikkeiden viimeistelyhän ei lopu koskaan, sillä myös ammattilaiset työstävät niitä päivittäin. Lahjakas oppilas on aina omanlaisensa, mutta myös ahkeralla harjoittelulla pääsee usein melko pitkälle. En ollut itsekään mitenkään erityisen lahjakas oppilas, mutta olin innostunut ja pyrin aina parhaimpaani. Eräs entinen opettajani muistelikin minun olleen sitkeä puurtaja hänen tunneillaan.

Minä pidän siitä, kun oppilaat esittävät tarkentavia kysymyksiä sarjoista tai yksittäisistä liikkeistä. Tarkkasilmäisimmät oppilaistani saattavat uutta liikettä opettaessani esittää kysymyksiä asioista, joihin olen alunperin ajatellut palata vasta myöhemmin, kun liike on jo jollain tavalla tuttu. Viimeksi vastaavassa tilanteessa päädyin siihen, että vastasin oppilaan kysymykseen ja annoin koko ryhmän kokeilla liikettä valmiissa muodossaan. Ajattelin, ettei liike varmastikaan vielä näyttäisi kovinkaan siistiltä, mutta oppilaat saisivat kuitenkin kokemuksen siitä, miltä se valmiissa muodossaan tuntuu. Meinasin pudottaa silmäni, kun oppilaat suoriutuivat koko sarjasta upeasti - näytti siltä kuin olisimme työstäneet uutta asiaa jo pitkään. Ei auttanut muu kuin todeta ääneen, että olin aliarvioinut oppilaani ja luonnollisesti kehua heidän suoritustaan.

Kuva

Älä koskaan kasva niin isoksi, ettetkö voisi esittää kysymyksiä. Älä koskaan tiedä niin paljon, ettetkö voisi oppia jotain uutta.— Kirjailija Og Mandino
Sujuuko baletin opiskelu sinulta kuin tanssi vai vaatiiko se sinulta enemmän työtä?

"Motivaatio määrää sen, mitä teet. Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen."

Ajattelin tänään kirjoittaa motivaatiosta, joka on mielestäni kaiken oppimisen perusta ja voima. Motivaation taso voi kuitenkin vaihdella eri tilanteissa ja eri aikoina hyvinkin paljon. Jotkut asiat motivoivat ihmistä enemmän kuin toiset. Minä en esimerkiksi koulussa ollut ollenkaan kiinnostunut matemaattiisista tai luonnontieteellisistä aineista. Sen sijaan pidin todella paljon äidinkielen ja vieraiden kielten opiskelusta. Matematiikan kokeisiin valmistautuminen oli minulle todellista pakkopullaa sekä hankalaa, mutta esimerkiksi englannin kielen kielioppisäännöt jäivät kuin leikiten päähäni ja olivat minusta kaiken lisäski todella mielenkiintoisia. Opettajaopinnoissa jaksoin loputtomasti paneutua baletin didaktiikaan ja metodiikkaan sekä pedagogisiin opintoihin, mutta sen sijaan esimerkiksi tanssin historian opiskeleminen tuntui tylsältä enkä jaksanut käyttää siihen kovinkaan pajon aikaa.

Kaikenlaisessa opettamisessa ja oppimisessa mielestäni on tärkeää, että oppilas (samoin kuin opettaja) hyväksyy oman keskeneräisyytensä - oppimininen ei koskaan lopu ja asioita voi aina tehdä paremmin. Esimerkiksi tanssinopiskelussa löytyy jatkuvasti uutta opittavaa eikä tanssija tunne ammattilaisenakaan koskaan olevansa täysin valmis. Kun oppijana saavuttaa tietyn tason, seuraava odottaa aina nurkan takana. Itselleni suuri oivallus oli se, kun ymmärsin, että tämä voidaan turhautumisen sijaan kääntää voimavaraksi. "Sitten kun" -aika ei koskaan koita, vaan pitäisi osata nauttia jo siitä, mihin asti on päässyt sekä suhtautua myönteisesti siihen, että opittavaa riittää loputtomasti. Oppiminen on nimittäin ihmiselle luontaista ja ihminen turhautuisi, jos oppiminen joskus loppuisi.

Tanssi on monelle oppilaalleni mukava harrastus, ja suurin osa tulee tanssitunnille vapaaehtoisesti sekä omasta halustaan. Itse esimerkiksi aloitin tanssitunnit viisivuotiaana, kun ilmoitin äidilleni haluavani balettiin. Minulla oli voimakas motivaatio oppia balettia, mikä on säilynyt näihin päiviin asti. Mielestäni tämä onkin tärkein edellytys oppimisille - oma halu sekä sisäinen motivaatio. Opettajan on vaikea tukea oppilaan oppimista, mikäli hän itse ei ole motivoitunut oppimaan. 

Baletin sekä kaikenlaisen liikkumisen opettelu edellyttää lukemattomia toistoja, mikä saattaa joskus tuntua tylsältä. Opettaja voi toki yrittää herättää oppilaan kiinnostusta näihin asioihin keksimällä erilaisia keinoja sekä lähestymistapoja ja tekemällä oppimistuloksia näkyväksi. Oppilasta usein myös motivoi se, jos hän saa itse vaikuttaa oppimiseensa asettamalla esimerkisi omia oppimistavoitteitaan. Tavoitteita voidaan myös jakaa pienempiin kokonaisuuksiin osatavoitteiksi.  

Onnistumisen kokemus lisää oppilaan itsevarmuutta sekä hänen motivaatiotaan opiskelua kohtaan, jolloin epäonnistuminen tai virheen tekeminen saattaa tuntua oppilaasta musertavalta. Sellaisissa tilanteissa minusta opettajan tulisi pyrkiä kiinnittämään oppilaan huomio onnistumisiin sekä osoittamaan, mitä kaikkea oppilas on jo oppinut sekä saavuttanut. Usein oppilas saattaa nimittäin epäonnistuessaan ajatella, ettei osaa mitään, vaikka oppimisessa ollaan jo pitkällä. Suhteellisuudentaju ikään kuin hämärtyy, ja opettajan tehtävä on silloin auttaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Eräs opettaja viisasti totesikin, ettei ikkunan mennessä rikki koko asuntoa vaihdeta, vaan ainoastaan rikkoutunut ikkuna korvataan ehjällä. 

Nyt haluaisinkin kuulla, miten sinä pidät yllä omaa motivaatiotasi tanssinopiskelussa?

Kuva