Yksi toiveista oli kirjoittaa pääsykokeista, joten aloitan Toivepostaus-sarjan pääsykoevinkeistä!
Valmistautuminen
Hieman koulusta riippuen pääsykokeet koostuvat erilaisista osa-alueista ja saattavat kestää yhdestä päivästä useampaan päivään. Aika usein pääsykokeissa karsitaan osa hakijoista pois, mutta joskus kaikki hakijat saavat osallistua siihen alusta loppuun saakka.
Usein pääsykokeet koostuvat koulussa opetettavien tanssilajien tunneista, jonkinlaisesta musikaalisuustestistä, haastattelusta ja joskus myös fysioterapeutin tarkastuksesta. Usein on myös improvisaatiota ja jopa ryhmätehtäviä. Opettajaopintoihin hakeutuessa on lisäksi yleensä opetusnäyte.
Mikäli pääsykoetta varten pitää laatia jonkin ennakkotehtävä, kannattaa se valmistella huolellisesti ja ajatuksella. Jos ennakkotehtävä tulee palauttaa jo ennen pääsykoetta, täytyy ehdottomasti pitää kiinni annetusta aikataulusta. Joskus myöhästyneitä tehtäviä ei arvioida ollenkaan ja jos arvioidaankin, vaikuttaa myöhässä palauttaminen usein pistemäärään. Usein pääsykokeeseen pyydetään myös ottamaan mukaan valokuva itsestä, jotta raadin on helpompi yhdistää hakijan nimi ja numero oikeaan tanssijaan.
Pääsykoepäivät ovat usein pitkiä ja joskus joutuu odottelemaan omaa vuoroaan jonkin aikaa. Suosittelen varaamaan hyvät eväät mukaan, jotta jaksaaa koko päivän. Itse suosittelen myös syömään lämpimän ruoan, mikäli pääsykoe kestää koko päivän. Monipäiväisissä pääsykokeissa riittävä lepo ja uni ovat myös tärkeitä, sillä jännittäminen ja itsensä likoon laittaminen syövät voimia!
Pukeutuminen
Mikäli pääsykokeessa kehotetaan pukeutumaan tietyllä tavalla, tulee ohjeistusta luonnollisesti noudattaa. Hakijoita saatetaan pyytää esimerkiksi balettitunnilla pukeutumaan mustaan tanssipukuun ja sukkahousuihin sekä ottamaan varvastossut mukaan. Lähes aina pääsykokeessa käytetään numerolappua, joka yleensä kiinnitetään hakaneuloilla rintojen alle pallean kohdalle. Tätä lappua ei kannata hukata pääsykokeiden aikana ja lisäksi kannattaa painaa oma hakijanumeronsa mieleen. Mahdollisissa välikarsinnoissa ei välttämättä ilmoiteta jatkoon päässeiden hakijoiden nimiä, vaan ainoastaan heidän hakijanumeronsa.
 |
Pääsykoetyyli |
Mikäli pääsykokeessa ei ole erityistä pukukoodia, kannattaa minusta pukeutua samalla tavalla kuin tavalliselle tanssitunnille. Itse ainakin valitsisin vaatteet, joissa on mukava olla. Eräissä pääsykokeissa muistan esimerkiksi pukeutuneeni violetteihin housuihin, jotta erottuisin mustahoususisesta massasta.
Asenne
Mielestäni pääsykokeissa menestymisessä avainasemassa on oma asenne. Pääsykokeet testaavat tanssiteknillisten valmiuksien lisäksi paineensieto- ja usein myös heittäytymiskykyä. Kannattaa muistaa, että vaikka ei tulisi valituksi, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi huono tanssija. Kilpailu on kovaa ja paikkoja rajoitetusti. Kun olin itse raadissa eräässä pääsykokeessa, oli yhtä paikkaa kohti useampi hyvä hakija ja valitseminen todella vaikeaa! Ei siis pidä lannistua, vaikka paikka ei irtoaisikaan ensimmäisellä yrittämällä! Kannattaa pikemminkin miettiä, mikä pääsykokeessa sujui hyvin ja mitä voisi parantaa seuraavaa kertaa varten. Jotkut koulut antavat viimeiseen vaiheeseen saakka päässeille hakijoille pyynnöstä myös palautetta siitä, miksi he eivät tulleet valituiksi kouluun.
Helposti pääsykoetilanteessa sortuu vertailemaan itseään muihin hakijoihin, mikä saattaa aiheuttaa itselle lisästressiä. Itse ajattelen hakijana niin, etten voi tietää, millaisia opiskelijoita raati etsii. Niinpä vertailun sijaan yrittäisin keskittyä olemaan oma itseni ja suhtautumaan avoimin mielin kaikkiin pääsykokeessa annettuihin tehtäviin. Joskus asenne todella ratkaisee!
Millaisia pääsykoekokemuksia sinulla on? :)
Hei kiitos tästä postauksesta, se oli tosi hyvä!
VastaaPoistaTuo pukeutuminen oli juttu, jota mietin pari kertaa ennen pääsykokeita. Itsestäänselvyys oli se, että kannattaa pukea jotakin mukavaa. Mutta sitten kaikki muu oli aika kinkkistä päättää. Mietin, että kuinka tärkeää on että esim. kropan linjaukset näkyvät. Oli muuten hauska huomata, että kaikki olivat pukeutuneet aika oman lajinsa mukaisesti. Siis, että vaatetuksesta pystyi jo kertomaan, että mitä tanssitaustaa kukakin edusti. Balleriinoilla oli balettipuvut ja trikoita, nykytanssijoilla hauskoja avoselkäisiä t-paitoja ja hoppareilla löysiä shortseja ja rentoja flanellipaitoja. Aika stereotypistäkin!
Hyvä vinkki tuokin, että ei voi tietää mitä ominaisuuksia raati etsii.. Eipä se toihin vertaaminen auta, mutta jotenkin se tulee niin luonnostaan. Taisivat kaikki pääsykokeissa siihen vähän sortua, siis ottivat vähän mittaa toisistaan ;).
Hyvä jos koit hyödylliseksi! :)
PoistaTaidan pitää vartalonmyötäisiä vaatteita tanssitunnilla niin itsestäänselvyytenä, etten huomannut mainita mitään koko asiasta! Yleensä raati siis haluaa nähdä hakijan linjat, mutta eiköhän street-tunneilla löysät vaatteet sallita myös pääsykokeissa!
Kuten itsekin totesit, vertailu on luonnollista. Jotkut myös pärjäävät paremmin pienessä kilpailutilanteessa. Toisia se kuitenkin selkeästi haittaa, jolloin minusta on parempi keskittyä vain tekemään parhaansa ja yrittää olla välittämättä muista.