Tanssijan jalat: Jalkojen hoito

Olen viime aikoina nauttinut lomasta reissaten ympäri maita ja mantuja, joten blogi on viettänyt hiljaiseloa. En ole kuitenkaan unohtanut teitä, aika vain on ollut kortilla! Tällä kertaa ajattelin aloittaa uuden postaussarjan jalkojen hoidosta ja vahvistamisesta. Lisäksi tulossa on toivepostauksia, joten pysykää kuulolla!

Tanssijan jalat
Useiden tanssijoiden jalat eivät välttämättä sopisi mainokseen, jossa on tarkoitus esitellä hyvinhoidettuja jalkoja. Etenkin varpailla tai paljain jaloin tanssiessa jalat usein hiertyvät ja niiden iho kovettuu. Koska kuitenkin vietämme paljon jalkaa omien jalkojemme päällä, on niiden hoitaminen erittäin tärkeää. Mikäli jalkojen hoidon laiminlyö tai käyttää esimerkiksi epäsopivia kenkiä, saattaa kohdata erilaisia ongelmia. Yleisimpiä niistä taitavat olla vaivaisenluut, vasaravarpaat sekä esimerkiksi jalka- tai kynsisieni. Mielestäni jalkoja tulisikin hoitaa päivittäin ongelmien välttämiseksi.

Kuva

Puhdistaminen
Jalat tulee pestä huolellisesti joka päivä, myös varpaiden välistä. Puhdistamiseen voi käyttää tavallista suihkugeeliä, kunhan huuhtelee sen huolellisesti pois lopuksi. Pesemisen lisäksi jalat tulee kuivata huolellisesti, erityisesti varpaiden välit! Kosteisiin varpaidenväleihin saattaa nimittäin jäädä muhimaan jalkasieni, joka on kiusallinen vaiva ja saattaa pahimmillaan levitä myös kynsiin.

Kynnet
Etenkin kärkitossutyöskentelyssä on tärkeää, että varpaiden kynnet on leikattu. Kynnet tulisi leikata suoraan linjaan, eli niiden reunoja ei pidä pyöristää. Muuten varpaiden kynnet saattavat alkaa kasvaa sisäänpäin.Varpaiden kynsien tulisi olla lyhyet, mutta kannattaa huomioida, että liian lyhyet varpaankynnet haittaavaat kärkitossutyöskentelyä aiheuttaen kipua. Sama pätee myös liian pitkiin varpaankynsiin. Itse leikkaan omat varpaankynteni kynsileikkurilla, jolloin ne on mielestäni helpompi saada suoraan linjaan.

Varpaankynnet

Sisäänkasvanut kynsi tarkoittaa käytännössä sitä, että väärin leikatun, teräväreunaisen tai lohjenneen kynnen reuna painautuu kynsivallia vasten. Kynsivalli aristaa tai siinä tuntuu pistävää kipua, jota sukan tai kengän pitäminen jalassa usein pahentaa.  Vaivaa voi varovasti yrittää helpottaa lämpimällä jalkakylvyllä ja asettamalla hieman pumpulia kynnen reunan alle, mikä estää kynnen painumisen ihoa vasten. Jos kynsi ei myöskään ole tulehtunut, voi siihen varovasti levittää antiseptistä voidetta. Kannattaa myös varmistaa, ettei esimerkiksi viereinen varvas paina kynttä. Mikäli ongelma ei helpotu, tulee kääntyä lääkärin puoleen.

Rakot ja hiertymät

Rakko (rakkula), vesikello tai hiertymä on ihoon tai ihon alle syntynyt nestekertymä, joka syntyy äkillisen tai jatkuvan kitkan ja hankauksen seurauksena. Hiertymiä ja rakkoja syntyy uusien ja jalkaan vielä muotoutumattomien kenkien käyttöönottovaiheessa, pitkillä kävelyretkillä, vaelluksilla sekä urheillessa ja varpaan kärjillä tanssittaessa. Niiden muodostumista voi estää esimerkiksi käyttämällä erityistä rakonestopuikkoa tai vaikkapa teippaamalla ne alueet, jotka hankaavat tossun sisällä. Myös talkin käyttäminen ehkäisee rakkojen syntymistä.

Rakkojen ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa, koska viattomalta tuntuva, pieni ihon hiertymä tai rakko on kipeä, rajoittaa liikkumista ja voi pilata esityksen. Ihorikko voi myös märkiä ja toimia bakteerien kulkureittinä. Hyvin rasvattuun ihoon ei synny rakkoja niin herkästi kuin kuivaan ihoon, joten jalkoja kannattaa rasvata aina niiden pesemisen jälkeen.

Kun rakko on syntynyt, sitä ei kannata puhkaista, vaan suojata esimerkiksi rakkolaastarilla. Rakkoon kohdistuvaa painetta voi myös keventää esimerkiksi erityisellä huopalevyllä, joka kiinnitetään haavateipillä. Ison rakon voi tarvittaessa puhkaista sivulta esimerkiksi puhtaalla neulalla. Iho painetaan puhkaistun rakon päälle, jolloin se tyhjenee. Tämän jälkeen rakko tulisi suojata laastarilla.

Muuta

Kannattaa aina käyttää puhtaita sukkia tai sukkahousuja, jotka ovat oikean kokoisia - eivät liian pieniä tai isoja. Ei myöskään kannata laittaa jalkaan hiestä märkiä tossuja, vaan antaa niin kuivua kunnolla ennen seuraavaa käyttöä.

Jalkoja kannattaa myös kuoria kovettumien ehkäisemiseksi, itse kuorin omat jalkani kerran viikossa. Näin kesäaikaan myös rannalla rantahiekassa käveleminen toimii aika hyvänä kuorintana! ;)

JoAnna Schmidt

Seuraavalla kerralla perehdyn jalkojen vahvistamiseen ja kerron myös oman mielipiteeni nilkkojen venyttämisestä! Ennen sitä minua kuitenkin kiinnostaisi kuulla, miten te hoidatte omia jalkojanne?

Baletin perusteet, osa 2: Aukikierto

Baletin perusteissa edetään tänään aukikiertoon, sarjan aikaisempi osa löytyy täältä. Aukikierto on klassisen baletin perusta, mutta olen huomannut, että sen käyttämisen opettaminen on hyvin haastavaa. Olen itse oppinut aukikiertäjien oikeaoppisen aktivoimisen vasta varsin myöhäisessä vaiheessa omia tanssiopintojani. Näin ollen tämän asian opettaminen on minulle todella tärkeää, sillä huonolla tekniikalla aikaansaatu "aukikierto" voi aiheuttaa monenlaisia vammoja ja ongelmia muun muassa polviin.

Aukikierto

Osittain aukikierto on baletin estetiikan edellyttämä asia, mutta sillä on myös muita tarkoituksia. Hyvin aukikierretty jalka parantaa tanssijan tasapainoa, liikelaajuutta, liikkuvuutta sekä voimaa samoin kuin saa lihakset näyttämään pitkiltä ja solakoilta.  Kehossa on nimittäin paljon enemmän liikkumavaraa, kun iso sarvennoinen siirtyy taaksepäin ikään kuin pois tieltä. Tällöin reisiluulla on enemmän tilaa liikkua lonkkamaljassa, etenkin jalan ojennuksissa sivulle ja taakse. Aukikierto myös mahdollistaa tanssijan liikkumisen kaikkiin suuntiin, ja sitä käytetäänkin käytännössä jollain tavalla kaikissa tanssilajeissa!

Lonkan luinen rakenne

Reisiluu (femur) on ihmiskehon pisin luu. Se koostuu pallomaisesta reisiluun päästä (caput femoris), reisiluun kaulasta (collum femoris) sekä kahdesta kyhmystä, isosta ja pienestä sarvennoisesta (trochanter major ja trochanter minor), jotka toimivat lihasten kiinnittymiskohtina. Reisiluun pää muodostaa reisiluun pään kuoppaan (fovea capitis femoris) lantion etuosassa pallonivelen, jolla olisi lähes rajoittamatton liikelaajuus, mikäli nivelsiteet eivät rajoittaisi sen liikettä. Suolireisiluuside (ligamentum iliofemorale) onkin eräs kehon vahvimmista liitoksista. Sen tiukkuus vaihtelee yksilöllisesti ja määrittää maksimaalista aukikiertoa. 

Eniten aukikierron suuruuteen vaikuttaa kuitenkin lonkan luinen rakenne. Tärkeintä aukikierrossa on se, missä kulmassa reisiluun pää asettuu lonkkamaljaan sekä itse lonkkamaljan muoto. Myös lonkan nivelsiteiden venyvyys vaikuttaa aukikiertoon, erityisesti edellä mainittu suolireisiluuside. 

Edellä mainituista syistä johtuen eivät kaikki pysty saavuttamaan suurta aukikiertoa ahkerasta harjoittelusta huolimatta. Reisiluun pään muoto on aikuisella tanssioppilaalla jo muovautunut lopulliseen muotoonsa, ja nivelsiteet ovat varsin joustamattomia. Niinpä aikuisen kehossa voidaan ainoastaan muokata lihasten ja nivelten joustavuutta, jolloin voidaan lisätä aukikiertoa luisen rakenteen puitteissa.  Jos reisiluun kaula on kuitenkin synnynnäisesti kiertynyt virheelliseen asentoon, se estää baletissa tarvittavan aukikierron saavuttamisen. 

Erilaisia lonkan rakenteita

Minusta tärkeintä aukikierron ymmärtämisessä on se, että reisiluun kiertyminen aukikiertoon lonkkamaljassa (acetabulum) on liike eikä asento. Baletissa ihanteellinen aukikierto on saavutettu silloin, kun jalkojen ensimmäisessä asennossa jalkaterät muodostavat 180 asteen kulman. Reisi ja sitä myöten myös polvi, nilkka ja jalkaterä kiertyvät auki. Kun koko jalkaa kierretään auki yhtenä kappaleena, jokaisen kehonosan suhde toisiinsa säilyy samana kuin silloin, kun jalka on neutraalissa asennossa. Aukikierto tulee 60–70-prosenttisesti kummastakin lonkasta, mutta myös polvessa, nilkassa ja jalkaterässä on jonkin verran rotaatiota. 

Mikäli lonkan ulkokierto on puuttellinen, tulee välttää jalkaterien 180 asteen asentoja, sillä niiden vääntäminen voi vaurioittaa polvia sekä venyttää polven ja nilkan nivelsiteitä. Myös nilkan ryhti saattaa huonontua, jolloin jalkaholvit madaltuvat ja ison varpaan tyviniveleen voi syntyä vaivaisenluu (hallus valgus). Koska keho toimii kuin dominopelin palikat, aiheuttaa virheellinen tapa kiertää jalkoja auki ongelmia myös vartalon linjauksessa. Usein muun muassa lantion asento kääntyy eteen- tai taaksepäin, jolloin myös selkärangan asento muuttuu. Sen sijaan jalkojen kääntäminen auki lonkkanivelestä ei ole haitallista, sillä lonkkanivel on pallonivel, joka voi kiertyä myös pystyakselinsa ympäri. 

Aukikiertäjälihakset

Iso pakaralihas 

Aikoinaan monet baletinopettajat kehottivat aktivoimaan isoja pakaralihaksia (musculus gluteus maximus) aukikierron aikaansaamiseksi. Toiset opettajat puolestaan sanovat, ettei pakaralihas aktivoidu ollenkaan aukikierrossa, mutta tämä ei pidä paikkaansa nykytiedon mukaan.Iso pakaralihas nimittäin aktivoituu automaattisesti kierrettäessä jalkoja auki, mutta sitä pidä erityisesti jännittää. Iso pakaralihas on vahva reiden ulkokiertäjälihas ja on tosiaan melkeinpä aina aktiivinen, kun jalka on kiertynyt aukikiertoon. Anatomisesti sen päätehtävä on kuitenkin linjata jalkojen ja lantion asentoa.

Syvät aukikiertäjälihakset

Lähes kokonaan ison pakaralihaksen alla sijaitsee kuusi pientä lihasta, joita kutsutaan syviksi aukikiertäjälihaksiksi. Näitä lihaksia ovat nelikulmainen reisilihas (musculus quadratus femoris), sisempi peittäjälihas (musculus obturatorius internus), ulompi peittäjälihas (musculus obturatorius externus), alempi kaksoislihas (musculus gemellus inferior), ylempi kaksoislihas (musculus gemellus superior) sekä päärynänmuotoinen lihas (musculus piriformis).  Ne eivät yleensä ole erityisen vahvoja lihaksia, mutta balettitreeni vahvistaa vähitellen aukikiertäjälihaksia. Aukikiertäjälihaksia on vaikea tuntea ulkoa päin, sillä iso pakaralihas peittää ne lähes kokonaan. Sisältä päin niiden aktivoituminen ja työskentely on kuitenkin mahdollista tuntea.

Aukikiertäjälihakset

Käytännössä aukikiertäjälihakset löytää minusta helposti siten, että ajattelee mielessään alushousujen alareunan pakaraa vasten. Aukikiertäjälihakset löytyvät suunnilleen sen kohdalta, sillä ne lähtevät lonkan isosta sarvennoisesta ja kiinnittyvät häntäluuhun. Quatratus Femoris puolestaan kiinnittyy istuinluuhun.

Nyt toivoisin teiltä tähän tekstiin syventyneiltä lukijoilta kysymyksiä; mistä baletin perusasiasta toivoisit saavasi enemmän tietoa? Minulla on takataskussa muutamia ajatuksia, mutta ottaisin mielelläni vastaan teidän ehdotuksianne! Toki muitakin kommentteja kysymyksiä saa (ja pitää) esittää! :)

Eri tanssijatyypit

Tanssijakollegani vinkkasi oheisesta Facebook-videosta, jossa esitellään eri tanssijatyyppejä huumorimielessä.

Kuva

Tunnistatko itsesi? ;)

Oman kehonsa herra!

Kuten ehkä muistatte, oli yksi uuden vuoden tavoitteistani tehdä paluu balettitunneille. On sanonta, jonka mukaan yhden päivän balettitunnin väliinjäämisen huomaa ainoastaan tanssija itse. Kahden päivän treenitauon huomaa opettaja ja kolmen päivän tauon huomaa jo yleisökin. Omassa kehossani muutokset eivät tapahdu ihan näin lyhyellä aikavälillä, mutta muutaman viikon mittainen treenitauko  kyllä tuntuu kehossa. Jos en ole treenannut, on kehon hallinta todella vaikeaa. Ensimmäisenä huomaan sen pirueteissa ja vähitellen kaikessa tekemisessäni. On inhottavaa opettaa, kun keho hallitsee minua enkä minä kehoa!

Ensimmäiset balettitunnit tauon jälkeen ovat yleensä aina kauheita kokemuksia. Vaikka tiedän  osaavani jonkin asian, ei kehoni kerta kaikkiaan tottele minua. Kuitenkin balettitunti balettitunnilta tuntuma palaa vähitellen ja tulokset paranevat. Vaikka olen itse opettaja, on minusta todella tärkeää päästä välillä muiden opettajien tunneille ja saada myös itse korjauksia. Omaa kehoaan on vaikea tarkastella ulkopuolelta, ja voi olla että jokin toinen opettaja kiinnittää huomiota eri asioihin kuin minä itse. Parhaimmillaan toisen opettajan tunnilta saa ideoita tai jopa kokonaan uuden näkökulman omajan opetukseensa! Sitä paitsi kollegan kiitokset piristävät myös opettajan mieltä! Eräällä tunnilla opettaja esimerkiksi kehui minun piruettejani, vaikka en itse ollut mielestäni vielä löytänyt ihan kunnollista tuntumaa niihin. Toisella tunnilla puolestaan sain kiitosta jalannostoistani, mistä olin vilpittömästi iloinen.

Koska olen yrittänyt viime aikoina ryhdistäytyä omassa balettitreenissäni, on ihanaa tuntea taas itsensä oman kehonsa herraksi! Jalat tosin painavat aika paljon illalla treenin ja opetusten jälkeen, mutta silti fiilis on hyvä!

Balettitunti

Miten sinun balettituntisi sujuvat tauon jälkeen?

Baletin perusteet, osa 1: Vartalon oikea asento ja keskustan ydintuki

Ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai vierähtivät ohi, ja nyt Etelä-Suomessa vietetään hiihtolomaa. Sen kunniaksi ajattelin aloittaa uuden sarjan, jossa käsittelen baletin perusteita. Ensimmäisessä osassa kerron vartalon oikeasta asennosta. Muistakaa, että kysymykset ja kommentit ovat tervetulleita - myös toiveita saa esittää!

Vartalon oikea asento

Yksi baletin tärkeistä tavoitteista on luoda illuusio keveydestä, sulavuudesta ja eleganttiudesta. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy osata löytää oikea vartalon asento -  niin sanottu tanssijan ryhti.

Vartalon oikealla asennolla tarkoitetaan pään, rintakehän ja lantion asettumista linjaan toistensa päälle. Tämän kokonaisuuden alla ovat jalat. Osia voidaan kuvata ikään kuin rakennuspalikoiksi, jotka pinotaan päällekkäin. Näiden palikoiden läpi kulkee kuvitteellinen pystylinja, joka jakaa vartalon kahteen symmetriseen puolikkaaseen. Tämän linjan voi kuvitella ikään kuin naruksi, jonka päässä roikkuu paino. Sivulta katsottuna tämä luotisuora linja kulkee päälaelta, hieman korvannipukan takaa, olkapään, rintakehän ja reisiluun ison sarvennoisen (trochanter major) läpi sekä juuri polven keskikohdan etupuolelta ja jalkaterän ulkokehräksen (malleolus lateralis) läpi. Takaa- tai edestäpäin katsottuna luotisuora linja jakaa kehon kahtia, jolloin pää on symmetrisesti tasapainossa hartioiden yläpuolella. Olkapäät, rintakehä sekä lantio ovat toistensa päällä, ja lantio asettuu symmetrisesti myös jalkojen päälle.

Lantio voidaan kuvitella ikään kuin maljaksi, jossa on nestettä. Maljan tulee olla tasapainossa, eli lantion keskiasennossa, jotta neste ei läiky yli. Lantio ei siis saa kipata eteen- tai taaksepäin eikä myöskään kallistua sivusuunnassa. Jalat puolestaan ovat suorat ja ojenetut, polvia ei pidä yliojentaa. Kädet roikkuvat yhtä pitkinä suorassa linjassa alaspäin vartalon molemmin puolin..Päätä ei vedetä taaksepäin, sillä silloin myös leuan asento muuttuu, ja tanssija näyttää siltä kuin hänellä olisi kaksoisleuka.

Ryhtikuva

Horisontaalisesti, eli vaakatasossa, edestä katsottuna olkapäiden tulisi olla samassa linjassa toistensa kanssa samoin kuin suoliluun harjanteiden ja polvilumpioiden. Takaa päin katsoessa voidaan myös tarkastella, ovatko lapaluut linjassa toistensa kanssa.

Keskustan ydintuki, eli vartalon kannatus

Kannatus on koko selkärangan pidentämistä alhaalta häntäluusta (os coccygis) ylös atlasniveleen asti. Mikäli tämä tehdään oikein, sekä etureiden lihakset että vatsalihakset aktivoituvat automaattisesti, jolloin polvet ojentuvat pitkiksi ja lantio linjautuu oikeaan asentoon. Lantio ei saa kääntyä notkolle, eli hyperlordoosiin, mutta ei myöskään toiseen suuntaan ikään kuin itsensä ”alle”. Englanniksi tästä tapahtumasta käytetään nimeä ”tuck under”.

Kehon keskustaa, eli ydintukea voidaan verrata lentokenttäterminaaliin; kaikki vartalon liikkeet käyvät sen kautta. Vatsa- ja selkälihakset muodostavat ikään kuin tukiliivin, josta käytetään usein käsitettä vatsalihaskorsetti. Vatsalihaskorsetin tehtävänä on vakauttaa lantion ja rintakehän asentoa suhteessa toisiinsa tukemalla sisäelimiä sekä niiden painoa kohti selkärankaa. Keskivartalon vakauttaminen ei ole mahdollista, mikäli vatsa- ja selkälihakset eivät ole riittävän vahvoja. Tämän edellytyksenä on se, että selän ja lantion lihakset ovat riittävän pitkät ja elastiset, jotta lantio pääsee asettumaan neutraaliin asentoonsa. Jos esimerkiksi etureiden tai lonkankoukistajan lihakset ovat kireät, ei lantio pääse linjautumaan keskiasentoon.

 Kannatuksen ytimeksi voidaan käsittää poikittaisen vatsalihaksen, selkää tukevien multifiduslihasten sekä lantionpohjan lihasten yhteistyö yhdessä pallean kanssa. Tämän ydintuen pitäisi aktivoitua ensimmäisenä kaikissa liikkeissä. Jotta selkäranka saadaan tuettua, vatsaontelon paineen tulee nousta. Tähän tarvitaan vatsalihaksia, palleaa sekä lantionpohjan lihasten aktivoimista, eli vartalon ydintukea. Vartalon ulompi tuki koostuu puolestaan vinoista vatsalihaksista, jotka kiertyvät yhdessä suurten selkälihasten kanssa vartalon keskustan ympärille ja syvän vatsalihaskerroksen päälle. Supistuessaan nämä lihakset liikuttavat vartaloa, mutta myös vakauttavat sitä. Jos vartalon ydintuki pettää, myöskään ulomman tuen lihakset eivät voi toimia täysipainoisesti. Mikäli ulomman tuen muodostavat lihakset aktivoituvat ennen ydintukea, vartalon liikeradat jäykistyvät. Samalla myös keho kuormittuu turhaan sekä altistuu vammoille ja tapaturmille. Oleellista on siis se, että vartalon ydintuki toimii ensin ja ojentaa sekä kannattaa rankaa. Tällöin ulomman tuen lihakset voivat liikuttaa vartaloa esimerkiksi kiertoliikkeissä ja taivutuksissa eteen sekä taakse.

Ydintuki

Lantionpohja tulee kaikissa liikkeissä aktivoida ensin, sillä vasta se "käynnistää" poikittaisen vatsalihaksen. Mikäli aktivoi vatsalihaksia ennen lantionpohjaa, ei ydintuki toimi oikein. Lantionpohjan aktivoituminen on hyvin pieni ja ulospäin näkymätön liike; sitä voi verrata imukuppiin, joka liikkuu aavistuksen ylös- ja alaspäin. Koska lantionpohjassa lihakset kulkevat eri suuntiin, kannattaa ajatella vetoketjumaisesti vetävänsä häntäluuta kohti häpyluuta ja samalla tiivistämällä istuinluita lähemmäksi toisiaan. On myös tärkeää huomata, että lantionpohjan lihakset tulee osata myös rentouttaa, sillä krooninen jännitystila aiheuttaa ongelmia.

Lapatuki ja rintarangan oikea asento 

Rintakehän oikean asennon omaksuminen aiheuttaa ongelmia useille; monet tanssijat seisovat rinta rottingilla –asennossa, joka vääristää selkärangan asentoa, kiristää selän lihaksia sekä haittaa myös rintakehän ja lantion välistä asentoa. Usein myös lapaluut painuvat tällaisessa asennossa kohti toisiaan. 

Oikea rintakehän asento on sellainen, jossa olkapäät ”roikkuvat” rennosti omilla paikoillaan kiertymättä eteen tai taakse, jolloin solisluut ikään kuin laajenevat sivulle kumpikin omaan suuntaansa. Olkapäät pyritään pitämään alhaalla esimerkiksi silloin, kun kädet ovat ylhäällä kolmannessa asennossa. Olkapään anatominen rakenne on kuitenkin sellainen, että kun käsi nousee hartiatasoon ja siitä ylöspäin, on olkapää jo hieman noussut ylös. Jotta kaula kuitenkin säilyisi pitkänä, pyritään olkapäät pitämään alhaalla. Ylimääräisiä lihasjännityksiä välttääkseen on kuitenkin syytä vetää lapaluita ja hartioita ainoastaan kevyesti alaspäin eikä painaa niitä voimalla alas. 

Lapatuki

Oma balettitarinani, osa 5: Vaakalaudalla

Taas on Throwback Thursday ja oma balettitarinani saa jatkoa! Luulen tosin tämän osan olevan postaussarjan viimeinen. Tässä postauksessa kerron opetusurani tähän mennessä suurimmasta takaiskusta: loukkaantumisesta ja sen seurauksista. Toivottavasti omaa balettitarinaani on ollut mukavaa lukea, muistakaa että kommentit ovat aina tervetulleita! :)

Tanssinopettajan ammatti ei ollut minulle koskaan ainoa vaihtoehto. Olin hyvä koulussa ja minulla oli useita eri uravaihtoehtoja, vahvimpana niistä jossain vaiheessa kauppatieteen opinnot! Olin muutenkin pitkään sitä mieltä, ettei minusta ainakaan tule tanssinopettajaa. Kun kuitenkin lopulta ajauduin tanssinopettajaksi, olen aina siitä lähtien tuntenut ammattini omakseni enkä ole oikeastaan voinut kuvitellakaan enää tekemäni mitään muuta työtä. Tanssinopettajan ammatissa leipä on hyvin kapea, mutta koen silti työni todella antoisaksi. Niinpä olin kauhuissani, kun kerran loukkaannuin melko pahasti ja jouduin miettimään mitä teen, mikäli en kuntoudukaan enää opetuskykyiseksi. Koin että minulla on edelleen muitakin uravaihtoehtoja, mutta yksikään niiltä ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta tanssinopettajan ammattiin verrattuna. Sanotaan, että vasta kun jotain menettää, tietää miten tärkeää se on itselle. Allekirjoitan tämän sanonnan täydestä sydämestäni!

Tanssivammojen tyypilliset kohdat

Onneksi kuntouduin loppujen lopuksi hyvin eikä vamma enää vaivaa minua millään tavalla. Opin kuitenkin olemaan eri tavalla kiitollinen omasta kehostani aikaisempaan verrattuna. Vaikka kehoni ei ole täydellinen balettikeho, se kuitenkin toimii ja pystyn tanssimaan. Se on jo aika paljon verrattuna siihen, millainen tilanne pahimmillaan oli!

Onko sinulla ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Miten olet toipunut?

Lumikuningatar-elokuva!

Mikäli ette vielä tienneet, tänään on mahdollista päästä ihailemaan Kansallisbaletin Lumikuningatar-balettia valkokankaalta! Toinen mahdollisuus on sunnuntaina 15.3. Kannattaa toimia nopeasti ja suunnata Finnkinon sivuille, mikäli baletti kiiinnostaa!  Kyseessä on taltiointi YLEn esityksistä 31.10./13.11.2014. Rooleissa nähdään Krista Kosonen (Isoäiti), Maria Baranova (Kerttu), Sergei Popov (Kai), Tiina Myllymäki (Lumikuningatar), Petia Ilieva (Lapin seita) ja  Michal Krčmář (Lapin velho). Esitykset on mahdollista nähdä kaikilla Finnkinon paikkakunnilla. :)

Kuva

Oma balettitarinani, osa 4: Ensimmäinen tanssitunti opettajan roolissa

Tänään Throwback Thursdayn ja Runebergin päivän kunniaksi ajattelin kertoa ensimmäisestä tanssitunnista, jonka opetin. Olin jo ennen ensimmäistä kertaa harjoitellut koulussa opettamista muun muassa pitämällä lyhyen opetustuokion kanssaopiskelijoille. Lisäksi pääsykokeessa täytyi pitää opetusnäyte muille hakijoille. Ensimmäisen tanssituntini "oikeille" oppilaille pidin lastentanssina. Muistan edelleen, miten vaikeaa oli kehitellä harjoitteita tunneille - omista lastentanssiajoista tuntui kuluneen pieni ikuisuus. Olin myös todella epävarma siitä, millaisia asioita kyseiselle ikäryhmälle pitäisi opettaa. Selasin läpi erilaisia kirjoja ja etsin vinkkejä tuntirakenteeseen sekä sopiviksi harjoituksiksi; yhden lastentanssitunnin valmisteluun kului aikaa useamman tunnin verran!

Minua aina jännittää aloittaa aivan uuden ryhmän kanssa, mutta yleensä jännitys aina unohtuu, kun tunti alkaa ja pääsen vauhtiin. Sama kävi muistaakseni myös tämän ensimmäisen ryhmän kanssa, ja lisäksi opettamisesta jäi itselle todella hyvä fiilis! En enää oikein muista kyseisestä tunnista muuta kuin oman fiilikseni ja sen, että oivalsin, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa tanssin opettamisesta. Samalla tiellä ollaan edelleen, joskin jo hieman kokeneempana ja viisaampana! :)

Hyvä meininki!

Muistakaa syödä Runebergin torttuja, jos ette ole vielä ehtineet!

Oma balettitarinani, osa 3: Baletin lopettaminen

Throwback Thursdayn mukaisesti jatkan jälleen omaa balettitarinaani. Tällä kertaa keskityn siihen, miksi lopetin baletin. Olen lopettanut baletin kaksi kertaa; kerran ala-asteikäisenä kun halusin kokeilla muita harrastuksia ja toisen kerran lukioikäisenä. Molemmilla kerroilla olen kuitenkin palannut baletin pariin, mitä en ole koskaan katunut!

Ensimäisellä kerralla ratkaisuni lopettaa oli varsin spontaani, sillä halusin kaverini innottamana kokeilla taitoluistelua. Luistelu oli mielestäni ihan kivaa, mutta palasin kuitenkin yhden lukuvuoden jälkeen takaisin balettitunneille. Totesin baletin enemmän omaksi lajikseni.

Toisen kerran lopetin baletin lukioikäisenä. Olin jo jonkin aikaa kokenut, etten edisty baletissa ollenkaan ja lisäksi tunsin väärän tekniikan vuoksi jatkuvaa kipua polvissani. En osannut aktivoida aukikiertoa lonkista asti, vaan väänsin jalat auki jalkateristä, mikä luonnollisesti aiheutti kipua polviin. Olin mielestäni liian nuori kärsimään polvikivuista, joten lopetin baletin hetkeksi kokonaan ja kokeilin muita tanssilajeja laidasta laitaan. Palasin puolen vuoden pituisen tauon jälkeen balettitunneille, mutta ainoastaan ylläpitääkseni tekniikkaa - koin tuolloin vahvasti olevani enemmän nykytanssija kuin baletti-ihminen. En voinut kuvitellakaan enää innostuvani baletista.

Baletti alkoi kuitenkin vähitellen jälleen kiinnostaa minua, mutta kunnolla se imaisi minut mukaansa vasta opettajaopintoja aloittaessani. Kun tanssitekniikkani parani ja polvikivut hävisivät kokonaan, koin taas edistyväni baletissa. Sain lisäksi todella paljon lisää motivaatiota ja intoa baletin opettamisesta, mistä avautui minulle täysin uusi maailma! Samalla tiellä ollaan edelleen - baletti on ihanaa!

Kuva

Oletko sinä koskaan harkinnut lopettavasi balettia? Jos olet, miksi?

Balettiselfie

Selfiet tai suomeksi meitsiet ovat nyt pinnalla - niin näköjään baletissakin. Vai mitäs sanotte tästä - vähän erilainen Giselle!

Kuva

Teema tanssii!

Nyt on paljon tanssia luvassa koko kevääksi, sillä Teemalta tulee mielenkiintoista tanssiohjelmaa! Bajadeeri on yksi suosikkibaleteistani (näistä on luvassa enemmän juttua myöhemmin) ja pidän todella paljon myös Mats Ekin tuotannosta - olenpa kerran päässyt tanssimaankin hänen koreografiaansa. Kannattaa siis tutustua tarjontaan, jos tanssi kiinnostaa! :)

Bajadeeri

Oma balettitarinani, osa 2: Ensimmäiset balettitossut

Throwback Thursdayn hengessä kerron tänään omista balettitossuistani. Aluksi käytin pitkään satiinisia pehmeitä balettitossuja, jotka tosin kestävät mielestäni käytössä huomattavasti kankaisia tai nahkaisia tossuja huonommin. Satiinitossuissa oli kuitenkin minusta enemmän oikean baletin tuntua, joten siksi minulla oli pitkän aikaa sellaiset. Luulen, että siirryin vasta yli kymmenenvuotiaana kankaisiin tossuihin.

Ensimmäiset varvastossuni sain mielestäni liian varhain, sillä olin alle kymmenenvuotias. Luulen, että siihen aikaan kärkitossut saatiin aiemmin kuin nykyään. Ensimmäiset varvastossuni ovat minulla edelleen tallessa ja ovat edelleen varsin hyvässä kunnossa. Minulla oli pitkään tapana säilyttää kaikkia vanhoja kärkitossujani, mutta kun muutin pois lapsuudenkodistani, heitin näitä ensimmäisiä tossujani lukuun ottamatta kaikki vanhat parini roskiin.

Vieläkö sinulla on ensimmäiset varvastossut tallessa vai odotatko vielä niiden saamista? :)

Oppimispäiväkirja

Tammikuuhun sopii mielestäni hyvin ajatus oppimispäiväkirjasta! Kun opiskelin, minulla oli tapana pitää oppimispäiväkirjaa, johon kirjasin omia huomioitani tanssitunneista. Kirjoitin ylös huomioita asioista, joita minun pitäisi parantaa ja joskus (liian) harvoin kerroin myös hyvin menneistä asioista. Näin jälkikäteen ajateltuna oppimispäiväkirjani oli aika lailla heikkouksiin keskittyvä; nykyään yrittäisin löytää tunneista myös onnistumisen hetkiä ja pohtia enemmän omia vahvuuksiani. Kirjoitin tunnollisesti oppimispäiväkirjaa jokaisesta tunnista, jolloin oli helppo heti tuoreeltaan käydä läpi tanssitunnin tapahtumat. Koin oppimispäiväkirjan todella hyödylliseksi työkaluksi itselleni, minkä vuoksi suosittelenkin sen käyttöä kaikille!

Balettipäiväkirja

Enää en pidä varsinaista oppimispäiväkirjaa, mutta käytössäni on treenivihko. Treenivihkoon kirjaan ylös kaikki treenini sekä niistä muutamia mainintoja - esimerkiksi kuntosala titreenistä kirjoitan tekemäni liikkeet ja niissä käyttämäni painot. Näin edistymisen seuraaminen on helpompaa, kun en ole pelkästään oman muistini varassa. Balettitunneista kirjoitan myös toisinaan asioita, joihin minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota jatkossa. Kerron lisäksi lyhyesti treenin fiiliksistä, etenkin jos koen onnistumisen kokemuksia.

Treenivihosta on mielestäni myös varsin helppoa seurata, mistä esimerkiksi sairastuminen johtuu. Usein treeni alkaa nimittäin tuntua tahmealta jo ennen varsinaista sairastumista. Mikäli harjoittelu tuntuu raskaalta ja vaikealta, saattaa keho kaivata lepoa. Hyvällä ajoituksella lepääminen saattaa myös estää varsinaisen sairastumisen; tätä tosin itse joudun vielä opettelemaan.

Minusta on myös hyvä idea kirjoittaa omat tavoitteensa ylös harjoittelupäiväkirjaan. Tavoitteita voi asettaa esimerkiksi koko lukuvuodeksi ja jakaa niitä pienempiin osatavoitteisiin. Esimerkiksi jokaiselle treeniviikolle voi valita omat tavoitteensa, mikä yleensä auttaa ylläpitämään harjoittelumotivaatiota.

Käytätkö sinä oppimis- tai harjoittelupäiväkirjaa apuna omassa harjoittelussasi?

Oma balettitarinani, osa 1: Ensimmäiset balettitunnit

Näin Throwback Thursdayn kunniaksi ajattelin jakaa teille hieman omaa balettihistoriaani. Olen tällaisten jatkokertomusten ystävä, joten kerron omankin tarinani osissa. Mikäli siis tarinani kiinnostaa, kannattaa kurkata blogiani aina torstaisin! ;)

Omat balettituntini alkoivat jo alle kouluikäisenä. Minulla ei ollut mitään harrastuksia enkä oikeastaan tiedä, miksi halusin päästä balettitunneille. Voi olla, että joku kavereistani kävi baletissa tai sitten keksin ajatuksen jostain muualta. Muistan joka tapauksessa itse pyytäneeni pääseväni balettiin. Sopivan tunnin löytäminen ei ollut kovinkaan helppoa, sillä minulla oli melko tarkka mielikuva siitä, mitä minusta "oikealla" balettitunnilla tehdään. En tosin osaa enää tässä vaiheessa tarkemmin määritellä, millainen tämä mielikuva oli. Onneksi mieleinen ryhmä ja opettaja kuitenkin löytyi, vaikka opetus kyllä siinä vaiheessa oli vielä puhtaasti lastentanssia eikä varsinaista balettia. Opettaja osasi kuitenkin tuoda tunteihin baletillisuutta siten, että me oppilaat koimme todella olevamme balettitunnilla ja tanssivamme "oikeaa balettia". Tämä oli minulle todella tärkeää, minkä vuoksi yritän itsekin tuoda baletillisuutta omille lasten balettitunneilleni. Balettitunti oli aina yksi viikon kohokohdista minulle, ja oma tavoitteeni on, että se olisi myös oppilailleni sellainen!

Kuva

Minun aikanani vanhemmilla ei ollut asiaa sisään balettisaliin eikä avoimia ovia tai erityisiä vierailuviikkoja järjestetty. Vanhemmat näkivät lastensa tanssimista ainoastaan näytöksissä - joskin he kovasti yrittivät aina kurkkia ovenraosta sitä, mitä tunnilla tehtiin. En usko opettajan olleen tästä kovinkaan innoissaan.

Millainen sinun ensimmäinen balettituntisi oli?

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 6: Tossujen pehmittäminen

Tässä varvastossutyöskentelyn aloittaminen -sarjan viimeisessä osassa perehdyn hieman tossujen pehmittämiseen sekä niiden sisäänajoon. Lisäksi kerron hieman, mistä tietää tossujen olevan jo liian pehmeät, eli niin sanotusti "kuolleet". Tuttuun tapaan kysymyksiä saa esittää sekä myös tuoda ilmi omia ajatuksiaan asiasta. :)

Varvastossuja voidaan pehmittää hyvin monella tavalla. Koska olen kuitenkin kirjoittanut tämän postaussarjan lähinnä aloittelijoille, esittelen ainoastaan mielestäni hyvin yksinkertaisia pehmityskonsteja. Tarkoitukseni on se, ettei tossu menisi rikki heti alkuvaiheessa. Näin ollen en esittele, miten esimerkiksi tossun pohja katkaistaan. Mikäli joku kokee kaipaavansa tähän vinkkejä, toiveita voi esittää. Asiaanhan on mahdollista palata vielä myöhemmin uudelleen, mikäli tarvetta on!

Tossujen pehmittäminen

Suoraan kaupasta ostettuina varvastossut ovat varsin kovat ja jäykät, joten useimmat tanssijat muovaavat tossuja mieleisiksiin ennen niiden käyttöönottoa. Uskoisin, että tossujen pehmittämiseen on lähes montq yhtä tapaa kuin on tanssijoitakin - kokeilemalla jokainen varmasti löytää itselleen parhaiten sopivan tavan! Perusidea tossujen pehmittämisessä on se, että niistä tulee sopivan joustavat, mutta ei kuitenkaan liian pehmeät. Tossujen valmistusmateriaalit tosin ovat varsin erilaisia; esimerkiksi "uuden ajan" Gaynor Mindenin tossuja ei ole tarkoitus pehmittää ollenkaan. Niinpä tässä kirjoituksessani esittelemät tossujen pehmittämiseen soveltuvat tekniikat soveltuvat paremmin niin sanotusti perinteisille tossuille. Mikäli olet epävarma siitä, kumpaan kategoriaan tossusi kuuluvat, asiaa kannattaa tiedustella tanssitarvikeliikkeestä, opettajalta tai suoraan valmistajalta. :)

Kuva

Minusta yksi hyvä tapa sisäänajaa tossuja on kävellä niillä kotona ennen ensimmäistä balettituntia sekä kokojalalla että puolivarpailla. Lisäksi on hyvä nousta rullauksen kautta useita kertoja varpaille ja takaisin koko jalalle (ihan aloittelijalle en suosittele tämän kokeilemista ominpäin). Tossun kärjen voi myös tukea lattiaan ja joustaa nilkkaa ojennetussa asennossa työstäen tossun pohjaan lisää taipuisuutta. Tätä samaa taipuisuutta voi hakea myös taivuttelemalla tossua käsien avulla. Tässä tapauksessa kannattaa katsoa, mihin kohtaan tarvitsee eniten taivutusta. Tämän näkee parhaiten laittamalla tossun jalkaan ja ojentamalla nilkan. Pohjaa ei ainakaan ensimmäisten tossujen kohdalla kannata taivuttaa liian voimakkaasti, jotta se ei mene vahingossa poikki. Mikäli varvastossun kärkiosa tuntuu liian pyöreältä, sen päälle voi astua varovaisesti kantapällä.

Tossua on mahdollista pehmittää myös veden tai jopa alkoholin avulla, mutta itse en suosittele aloittelijalle näitä tekniikoita. Jotkut tanssijat jättävät tossujaan myös oven väliin, jolloin niiden pohjaa on  helpompi muovata kuin käsin. Tätä ei kuitenkaan kannata kokeilla kotona, sillä ovi saattaa pahimmassa tapauksessa pudota pois saranoiltaan. Myös vasaraa voi käyttää tossujen pehmittämisessä, mutta usein tottumaton vasarankäyttäjä pehmittää tossujaan liikaa. Minusta yksi hyvä konsti tossujen sisäänajossa on balettitangon tekeminen varvastossut jalassa.

Kuva

Loppuun asti tanssitut, "kuolleet" tossut

Lapsilla jalka usein kasvaa niin nopeasti, etteivät kärkitossut välttämättä ehdi pehmetä liikaa ennen kuin ne jäävät liian pieniksi. Kun jalan kasvu lakkaa, tilanne on kuitenkin toinen ja tossut usein pehmenevät liikaa, eli kuolevat.

Kun tossujen elinkaari alkaa tulla loppuun, ne pehmenevät liikaa eivätkä enää tue jalkaa varvasasennossa. Usein myös pohja saattaa katketa. Jotkut pidentävät tossujen elinkaarta vaihtelemalla niitä jaloista toiseen, jolloin tossut eivät kulu niin nopeasti esimerkiksi isovarpaan kohdalta. Koska jalat ovat usein kuitenkin keskenään erilaiset, en välttämättä suosittelisi tätä vaihtoehtoa kaikille.

Koska varvastossut imevät itseensä paljon hikeä, niiden elinikää voi pidentää antamalla tossujen kuivua kunnolla ja ilmavasti käyttökertojen välillä. Tossuja ei siis pidä tunkea takaisin esimerkiksi muovipussiin, jossa ne on ostettu. Joskus kärkitossujen perusteellinen kuivuminen saattaa kestää pari päivää, joten usein treenaavalla kannattaisi olla useampi käyttövalmis tossupari yhtä aikaa. Vasta kun tossut ovat kunnolla kuivuneet, ne kannattaa "viikata" taittamalla kantapää sisään sekä viikkaamalla kantapään sivut toistensa päälle. Lopuksi tossujen nauhat kierretään tossujen ympäri ja niiden päät työnnetään nauhapaketin alle.

Tossuja on mahdollista kovettaa uudelleen kaatamalla tai sivelemällä niihin esimerkiksi liimaa tai oksalakkaa. Myös tämän käsittelyn jälkeen tossujen on annettava kuivua kunnolla ennen käyttöä. Kovin montaa tällaista käsittelyä niille ei edes voi tehdä, vaan loppujen lopuksi tulee hankkia uusi pari vanhojen tilalle. Joillain tanssijoilla on tapana tehdä vanhoista varvastossuista pehmeät tossut ja käyttää niitä balettitunnilla. En kuitenkaan suosittelisi tätä käytäntöä välttämättä harrastelijalle.

Tossujen hautausmaa

Miten sinä pehmität omia tossujasi? Oletko koskaan kokeillut elvyttää jo liiaksi pehmenneitä tossuja?

Luomisen tuskaa

Tämä tunne, luomisen tuska, lienee tuttu kaikille, jotka ovat joskus tehneet koreografiaa. Olen nyt suurin piirtein selviytynyt alkuvuoden tuntien suunnittelusta, mikä sekin on välillä oikea savotta. Olen ymmärtänyt, että luokanopettajilla on mahdollisuus käyttää valmiita tuntisuunnitelmia ja kokeita niin halutessaan, mutta me tanssinopettajat suunnittelemme kaikki tuntimme itse alusta alkaen. Joskus tuntien suunnittelu käy helposti, mutta toisinaan saa vääntää ihan tosissaan ennen kuin palaset loksahtelevat paikoilleen.

Tuntien suunnittelun lisäksi koreografian luominen aiheuttaa minulle usein harmaita hiuksia. Kuten aiemmin kerroin, tapanani on suunnitella oppilasnäytöstanssit hyvissä ajoin. Niinpä olen tänään käyttänyt aikaa yhden tanssin tekemiseen. Minulla oli jo idea valmiina, mutta työhön tarttumista hidasti sopivan musiikin puuttuminen. Tänään kuitenkin sattumalta löysin musiikin tuntien suunnittelun ohessa, joten askelien ja kuvioiden miettiminen ja sovitteleminen saattoi alkaa. Olen hyvin laiska kirjoittamaan tekemiäni koreografioitani muistiin, mutta kunhan saan tanssin vielä vähän valmiimmaksi, yritän kirjoittaa siitä itselleni muistiinpanot edes muutamaa tukisanaa käyttäen. Muuten voi olla, että joudun tekemään saman työn myöhemmin uudelleen. Yleensä koreografiani muuttumat jonkin verran matkan varrella, sillä harvoin tanssi toimii sellaisenaan jollekin ryhmälle. Saa nähdä, miten paljon tanssi vielä muuttuu ennen varsinaista esitystä! :)

Kuva

Oletko sinä tehnyt omia koreografioita? Jos olet, miten se sujui?

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 5: Varvastossujen nauhojen sitominen

Tänään kirjoitan varvastossujen nauhojen sitomisesta. Variaatioita nauhojen sitomiseen löytyy useita, mutta esittelen tässä pari tekniikkaa. Perussääntö varvastossujen nauhojen sitomisessa on se, ettei niitä kierretä tai solmita pitkin säärtä, vaan mahdollisimman alas lähelle nilkkaa. Jalkaterän on hyvä olla flexissä nauhoja solmittaessa, jotta nauhat eivät tule liian kireälle. Nauhoja voi tarvittaessa leikata lyhyemmiksi, mutta siinä vaiheessa kannattaa olla varma siitä, että oma sitomistapa on hyvä.

Kiristysnauhat

Aluksi kannattaa minusta asettaa tossu jalkaan ja kiristää tossun kiristynauha sopivaksi. Minusta kiristynauha on silloin sopivan kireällä, kun se ei purista jalkaa eikä tossu myöskään "pussita" sivuilta. Kiristysnauhan sopivuus kannattaa kokeilla sekä koko jalalla että kärjellä seisten. Myös puolivarvasasennossa on mielestäni hyvä testata kireyttä.

Jotkut solmivat sopivan kireyden löydyttyä kiristynauhan umpisolmuun ja leikkaavat sen jälkeen ylimääräiset päät pois. Minä olen kuitenkin aina antanut nauhan päiden olla sellaiset kuin ne ovat ja vain työntänyt ne tossun sisään. Nauhojen päät ovat aina minulla pysyneet hyvin piilossa enkä ole kokenut niiden myöskään painavan jalkaterääni.

Nauhojen sitominen

Minä olen aika suurpiirteinen joissain asioissa enkä ole koskaan jaksanut sen kummemmin nyhrätä omien tossujeni nauhojen kanssa. Aika usein olen vain laittanut nauhat jalkaterän edestä ristiin ja kiertänyt molempia nauhoja nilkan ympäri mahdollisimman alhaalta ja lopuksi solminut nauhojen päät kiinni sekä piilottanut solmun nauhojen alle piiloon. Minulla tämä tekniikka on toiminut hyvin eikä minun ole tarvinnut fiksailla tossujeni nauhoja kesken tanssin. Yleensä tossujen nauhat opetetaan kuitenkin solmimaan hieman toisin.

Yksi hyvä tapa sitoa varvastossujen nauhat on laittaa nauhat jalkaterän edestä ristiin, jolloin ulomainen jalka on alhaalla ja sisempi päällä. Sanotaan, että tällä tavalla sidotut nauhat korostavat jalan sisäkaarta paremmin.. Tämän jälkeen nauhoja kierretään jalkaterän ympäri ensin takaa ja sitten edestä ristiin. Lopuksi ulomaisesta nauhasta pidetään kiinni ja samalla sisempää nauhaa kierretään vielä kerran nilkan ympäri, minkä jälkeen nauhat solmitaan jalan sisäsyrjän puolelle. Hyvä kohta on mielestäni kehräsluun ja akillesjänteen välissä oleva tila.

Toinen tapa on asettaa nauhat kerran ristiin toistensa ohi ja sen jälkeen sitoa ensin ulomainen nauha ja sen jälkeen sisempi. Pikaisella googlauksella löysin monta muutakin tapaa, mutta mielestäni näistä on hyvä lähteä liikkeelle. Usein opettaja opettaa ihan kädestä pitäen nauhojen solmimisen, mikäli näistä ohjeistani ei saa selkoa. :)

Marie Taglioni tanssi ensimmäisenä varpaan kärjillä.

Seuraavassa (ja sarjan viimeisessä) osassa kirjoitan muutaman sanan tossujen pehmittämisestä. Kerron myös lyhyesti, miten liian pehmeiden, eli "kuolleiden", tossujen elämää voi pidentää muutamalla tavalla.

Balettia kokeilemassa

Oopperan Facebook-sivujen kautta löysin tällaisen linkin Haaste-ohjelman jaksoon, jossa yksi tyttö haastetaan tanssimaan balettia ammattilaisten kanssa. Tytön tehtävänä on tanssia Lumikuningatar-baletista jenkka yhdessä balettikoululaisten sekä ammattitanssijoiden kanssa. Pääset katsomaan ohjelman tästä.

Kuva

Avoimet ovet ja tanssitunnin seuraaminen

Näin marraskuun viimeisen päivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa tanssitunnin seuraamiseen ja avoimiin oviin liittyvistä asiosita. Olen pohtinut asiaa paljon, sillä tanssitunneillani on viime aikoina pidetty avoimia ovia. Avoimet ovet tarkoittavat sitä, että vanhemmat saavat tulla  katsomaan tanssituntia. Muuten harvoin päästän vanhempia saliin, sillä yksikin vieras ihminen tuntitilanteessa vaikuttaa hyvin paljon ryhmädynamiikkaan - etenkin lasten tunneilla. Vanhempien on kuitenkin mielestäni tärkeää nähdä, mitä tanssitunneilla tehdään, joten sen vuoksi järjestän tunneille avointen ovien kertoja kerran tai kaksi lukuvuodessa.

En muista, että tällaista käytäntöä olisi ollut siihen aikaan, kun olin itse lapsi ja harrastin tanssia. Äitini muisteli erään baletinopettajani järjestäneen avoimet ovet, kun olimme jo lähestymässä teini-ikää. Muuten tanssisalin ovet pysyivät tiukasti kiinni - joskin vanhemmat aina yrittivät kurkkia tekemisiämme ovenraosta. Voin kuvitella, että opettaja ei ollut erityisen iloinen tästä tavasta. ;)

Joskus joku oppilas tulee tutustumaan tuntiin kesken kauden. Yleensä minusta on parempi, että oppilas on mukana tunnilla, mutta joskus on sellaisia tilanteita, että oppilas tulee esimerkiksi lasten tunneilla ensin saliin vanhempansa kanssa ja rohkaistuu vasta myöhemmin mukaan. Minun tuntejani on myös käynyt seuraamassa esimerkiksi opetusharjoittelija.

Kuva

Koska tunnin katselijat näkevät ainoastaan yhden tunnin, saattaa heidän olla vaikeaa hahmottaa oppilaiden kehityksen kokonaiskaarta. Kaikki opettajan tavoitteet eivät myöskään välttämättä näy yhden tunnin aikana ulkopuoliselle. Sen vuoksi itse mielelläni avaan opetustani katselijoille sekä rohkaisen heitä kysymään, mikäli jokin asia jää epäselväksi. Olen aina miettinyt jokaiselle harjoitukselle ja sarjalle tavoitteen, jolla pyrin jollain tavalla edistämään opetusta. Rohkaisen myös omia oppilaitani kysymään, jos he eivät ymmärrä, miksi teemme jotain harjoitusta tunnilla. Pyrin lisäksi aina ensimmäisellä kerralla uutta harjoitustani teettäessäni selittämään, miksi se on oppilaalle hyödyllinen. Itse ainakin motivoidun paljon paremmin työskentelemään, jos ymmärrän, miksi teen sitä mitä teen.

Oletko sinä ollut seuraamassa jotain tanssituntia tai onko omaa tanssituntiasi joskus tultu katsomaan? Kuulen mielelläni kokemuksia asiasta!

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 4: Tossujen nauhojen ompeleminen

Tässä kirjoituksessa perehdyn varvastossujen nauhojen ompelemiseen. Seuraavassa osassa esittelen ohjeita varvastossjen nauhojen sitomiseen sekä annan muutaman vinkin tossujen pehmittämisestä.

Nauhat

Samalla kun ostaa ensimmäiset kärkitossut, kannattaa hankkia haluamansa pehmusteet sekä nauhat. On olemassa useita erilaisia tossujen nauhoja; ne voivat olla materiaaliltaan esimerkiksi satiinia tai puuvillaa (osassa tossuista on valmiina myös kuminauhaa, joka ei paina ja rasita akillesjännettä samalla tavalla kuin tavallinen nauha) sekä leveydeltään eri mallisia. Varvastossujen nauhat ovat yleensä kestäviä ja niitä voi pestä käsin, joten nauhoja voi hyvin kierrättää yhdestä tossuparista toiseen. Jotta nauhojen päät eivät purkaudu, kannattaa satiiniset ja silkkiset (ei puuvillaisia!) nauhat varovaisesti polttaa päistään. Vaihtoehtoisesti nauhojen päihin voi suihkuttaa hiuslakkaa. Myös väritön kynsilakka estää nauhojen purkautumisen, mutta mielestäni se saattaa tehdä nauhojen päistä paksut ja jopa teräväreunaiset.

Yleensä tanssitarvikeliikkeestä saa yhden pitkän nauhan, joka tulee itse leikata neljään osaan. Tämä käy kätevästi taittamalla nauha ensin puoliksi ja leikkaamalla se kahtia. Tämän jälkeen kumpikin kahdesta nauhasta puolitetaan vielä kertaalleen.

Vaikka tossu istuisikin hyvin, saattaa joskus olla tarvetta lisätuelle. Niinpä monet tanssijat fiksaavatkin tossujaan kuminauhan avulla. Minulla on ollut tapana ommella kapea kuminauhalenkki tossun kantapäähän akillesjänteen kohdalle ja vetää tossujen nauhat lenkin läpi. Näin tossu pysyy hyvin jalassa. Joillekin tämä saattaa kuitenkin aiheuttaa ärsytystä akillesjänteeseen, jolloin avuksi voi ottaa leveän kuminauhan. Tämä kuminauha ommellaan siten, että se kulkee jalkaterän päältä ja kiinnittyy kummallekin puolelle tossua (kantapään luokse). Koska kuminauha ei ole akillesjänteen kohdalta kiinni tossussa, se ei aiheuta akillesjänteeseen hankausta ja ärsytystä. Jotkut tanssijat ompelevat mieluummin kaksi kuminauhaa ristiin, jolloin tuesta tulee hieman jämäkämpi.

Kuva

Nauhojen ompeleminen

Nauhojen ompeluun on olemassa useita tekniikoita. Esittelen tässä kuitenkin mielestäni niistä yksinkertaisemman ja selkeimmän - variaatioita on monia! Jotkut eivät käytä ollenkaan varsinaisia nauhoja, vaan ompelevat tossuihinsa ainoastaan leveää kuminauhaa varmistamaan sen, että tossu pysyy jalassa tanssiessa. Lähtökohtaisesti käytetään kuitenkin aina nauhoja, mielestäni pelkät kuminauhat sallitaan ainoastaan ammattilaisille.

Aluksi tulee valita, kumpi tossuista tulee vasempaan ja kumpi oikeaan jalkaan. Olen kuullut joidenkin opettajien suosittelevan, että tossuja vaihdeltaisiin jatkuvasti jalasta toiseen, jolloin ne kestävät pidempään. Jalat saattavat kuitenkin olla keskenään hyvin erilaiset ja nauhat saa minusta ommeltua istuvammiksi, kun tossuja ei vaihtele jalasta toiseen. Itse en ole koskaan vaihtanut tossuja jalasta toiseen enkä suosittele sitä omille oppilaillenikaan. Minulla on ollut tapana sovitella tossuja kotona ja sitten päättää, kumpi on oikean ja kumpi vasemman jalan tossu. Olen yleensä merkannut kirjaimet O ja V tossujen pohjiin, jotta saan kiireessäkin oikeat tossut oikeisiin jalkoihin.

Jotta nauhojen oikea kiinnityskohta löytyy, kannattaa tossun kantapää taittaa sisäänpäin ja kiinnittää nauhat alustaville paikoilleen nuppineulalla. Sen jälkeen tossut voi pukea jalkaan ja kokeilla, ovatko nauhat oikeassa kohdassa vai tuleeko niitä vielä siirtää. Joidenkin ohjeiden mukaan tossuun kiinnitettävän nauhan pää tulisi taittaa kaksinkerroin, mutta itse olen oikonut tässä kohdassa ja nauhat ovat silti pysyneet aina hyvin kiinni. Minulla on ollut tapana ommella tossut tavallisella langalla (olen käyttänyt vaaleaa lankaa), mutta jotkut tanssijat käyttävät nauhojen kiinnitykseen hammaslankaa, joka on vahvempaa kuin tavallinen ompelulanka.

Kuva

Minä ompelen tossujen nauhat neliömäisesti siten, että nauhat eivät ole ainoastaan sivuista vaan myös ylhäältä ja alhaalta kiinni tossussa - yleensä ompelen nauhat kahteen kertaan, jotta ne varmasti pysyvät kiinni. Tässä kohtaa kannattaa varoa, ettei ompele nauhaa kiinni kiristysnaruun. Nauhat voi kiinnittää  ainoastaan tossun sisävuoriin tai läpi koko tossun satiiniseen ulkovuoriin asti. Nauhat voi lisäksi ommella suoraan tossun myötäisesti tai hieman vinoon - joidenkin mielestä tosin ainoastaan sisäsyrjän puoleinen nauha ommellaan hieman viistoon. Viistoon ompelemisen idea on se, että vinot nauhat eivät mene ryppyyn silloin, kun tanssija tekee plién koko jalalla seistessään. Kokeilemalla jokainen varmasti löytää omaa jalkaansa parhaiten imartelevan vaihtoehdon.

Nyt minua kiinnostaisi tietää, miten sinä ompelet omat nauhasi?