Oma balettitarinani, osa 5: Vaakalaudalla

Taas on Throwback Thursday ja oma balettitarinani saa jatkoa! Luulen tosin tämän osan olevan postaussarjan viimeinen. Tässä postauksessa kerron opetusurani tähän mennessä suurimmasta takaiskusta: loukkaantumisesta ja sen seurauksista. Toivottavasti omaa balettitarinaani on ollut mukavaa lukea, muistakaa että kommentit ovat aina tervetulleita! :)

Tanssinopettajan ammatti ei ollut minulle koskaan ainoa vaihtoehto. Olin hyvä koulussa ja minulla oli useita eri uravaihtoehtoja, vahvimpana niistä jossain vaiheessa kauppatieteen opinnot! Olin muutenkin pitkään sitä mieltä, ettei minusta ainakaan tule tanssinopettajaa. Kun kuitenkin lopulta ajauduin tanssinopettajaksi, olen aina siitä lähtien tuntenut ammattini omakseni enkä ole oikeastaan voinut kuvitellakaan enää tekemäni mitään muuta työtä. Tanssinopettajan ammatissa leipä on hyvin kapea, mutta koen silti työni todella antoisaksi. Niinpä olin kauhuissani, kun kerran loukkaannuin melko pahasti ja jouduin miettimään mitä teen, mikäli en kuntoudukaan enää opetuskykyiseksi. Koin että minulla on edelleen muitakin uravaihtoehtoja, mutta yksikään niiltä ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta tanssinopettajan ammattiin verrattuna. Sanotaan, että vasta kun jotain menettää, tietää miten tärkeää se on itselle. Allekirjoitan tämän sanonnan täydestä sydämestäni!

Tanssivammojen tyypilliset kohdat

Onneksi kuntouduin loppujen lopuksi hyvin eikä vamma enää vaivaa minua millään tavalla. Opin kuitenkin olemaan eri tavalla kiitollinen omasta kehostani aikaisempaan verrattuna. Vaikka kehoni ei ole täydellinen balettikeho, se kuitenkin toimii ja pystyn tanssimaan. Se on jo aika paljon verrattuna siihen, millainen tilanne pahimmillaan oli!

Onko sinulla ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Miten olet toipunut?

Oma balettitarinani, osa 4: Ensimmäinen tanssitunti opettajan roolissa

Tänään Throwback Thursdayn ja Runebergin päivän kunniaksi ajattelin kertoa ensimmäisestä tanssitunnista, jonka opetin. Olin jo ennen ensimmäistä kertaa harjoitellut koulussa opettamista muun muassa pitämällä lyhyen opetustuokion kanssaopiskelijoille. Lisäksi pääsykokeessa täytyi pitää opetusnäyte muille hakijoille. Ensimmäisen tanssituntini "oikeille" oppilaille pidin lastentanssina. Muistan edelleen, miten vaikeaa oli kehitellä harjoitteita tunneille - omista lastentanssiajoista tuntui kuluneen pieni ikuisuus. Olin myös todella epävarma siitä, millaisia asioita kyseiselle ikäryhmälle pitäisi opettaa. Selasin läpi erilaisia kirjoja ja etsin vinkkejä tuntirakenteeseen sekä sopiviksi harjoituksiksi; yhden lastentanssitunnin valmisteluun kului aikaa useamman tunnin verran!

Minua aina jännittää aloittaa aivan uuden ryhmän kanssa, mutta yleensä jännitys aina unohtuu, kun tunti alkaa ja pääsen vauhtiin. Sama kävi muistaakseni myös tämän ensimmäisen ryhmän kanssa, ja lisäksi opettamisesta jäi itselle todella hyvä fiilis! En enää oikein muista kyseisestä tunnista muuta kuin oman fiilikseni ja sen, että oivalsin, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa tanssin opettamisesta. Samalla tiellä ollaan edelleen, joskin jo hieman kokeneempana ja viisaampana! :)

Hyvä meininki!

Muistakaa syödä Runebergin torttuja, jos ette ole vielä ehtineet!

Oma balettitarinani, osa 2: Ensimmäiset balettitossut

Throwback Thursdayn hengessä kerron tänään omista balettitossuistani. Aluksi käytin pitkään satiinisia pehmeitä balettitossuja, jotka tosin kestävät mielestäni käytössä huomattavasti kankaisia tai nahkaisia tossuja huonommin. Satiinitossuissa oli kuitenkin minusta enemmän oikean baletin tuntua, joten siksi minulla oli pitkän aikaa sellaiset. Luulen, että siirryin vasta yli kymmenenvuotiaana kankaisiin tossuihin.

Ensimmäiset varvastossuni sain mielestäni liian varhain, sillä olin alle kymmenenvuotias. Luulen, että siihen aikaan kärkitossut saatiin aiemmin kuin nykyään. Ensimmäiset varvastossuni ovat minulla edelleen tallessa ja ovat edelleen varsin hyvässä kunnossa. Minulla oli pitkään tapana säilyttää kaikkia vanhoja kärkitossujani, mutta kun muutin pois lapsuudenkodistani, heitin näitä ensimmäisiä tossujani lukuun ottamatta kaikki vanhat parini roskiin.

Vieläkö sinulla on ensimmäiset varvastossut tallessa vai odotatko vielä niiden saamista? :)

Oma balettitarinani, osa 1: Ensimmäiset balettitunnit

Näin Throwback Thursdayn kunniaksi ajattelin jakaa teille hieman omaa balettihistoriaani. Olen tällaisten jatkokertomusten ystävä, joten kerron omankin tarinani osissa. Mikäli siis tarinani kiinnostaa, kannattaa kurkata blogiani aina torstaisin! ;)

Omat balettituntini alkoivat jo alle kouluikäisenä. Minulla ei ollut mitään harrastuksia enkä oikeastaan tiedä, miksi halusin päästä balettitunneille. Voi olla, että joku kavereistani kävi baletissa tai sitten keksin ajatuksen jostain muualta. Muistan joka tapauksessa itse pyytäneeni pääseväni balettiin. Sopivan tunnin löytäminen ei ollut kovinkaan helppoa, sillä minulla oli melko tarkka mielikuva siitä, mitä minusta "oikealla" balettitunnilla tehdään. En tosin osaa enää tässä vaiheessa tarkemmin määritellä, millainen tämä mielikuva oli. Onneksi mieleinen ryhmä ja opettaja kuitenkin löytyi, vaikka opetus kyllä siinä vaiheessa oli vielä puhtaasti lastentanssia eikä varsinaista balettia. Opettaja osasi kuitenkin tuoda tunteihin baletillisuutta siten, että me oppilaat koimme todella olevamme balettitunnilla ja tanssivamme "oikeaa balettia". Tämä oli minulle todella tärkeää, minkä vuoksi yritän itsekin tuoda baletillisuutta omille lasten balettitunneilleni. Balettitunti oli aina yksi viikon kohokohdista minulle, ja oma tavoitteeni on, että se olisi myös oppilailleni sellainen!

Kuva

Minun aikanani vanhemmilla ei ollut asiaa sisään balettisaliin eikä avoimia ovia tai erityisiä vierailuviikkoja järjestetty. Vanhemmat näkivät lastensa tanssimista ainoastaan näytöksissä - joskin he kovasti yrittivät aina kurkkia ovenraosta sitä, mitä tunnilla tehtiin. En usko opettajan olleen tästä kovinkaan innoissaan.

Millainen sinun ensimmäinen balettituntisi oli?