Oma balettitarinani, osa 5: Vaakalaudalla

Taas on Throwback Thursday ja oma balettitarinani saa jatkoa! Luulen tosin tämän osan olevan postaussarjan viimeinen. Tässä postauksessa kerron opetusurani tähän mennessä suurimmasta takaiskusta: loukkaantumisesta ja sen seurauksista. Toivottavasti omaa balettitarinaani on ollut mukavaa lukea, muistakaa että kommentit ovat aina tervetulleita! :)

Tanssinopettajan ammatti ei ollut minulle koskaan ainoa vaihtoehto. Olin hyvä koulussa ja minulla oli useita eri uravaihtoehtoja, vahvimpana niistä jossain vaiheessa kauppatieteen opinnot! Olin muutenkin pitkään sitä mieltä, ettei minusta ainakaan tule tanssinopettajaa. Kun kuitenkin lopulta ajauduin tanssinopettajaksi, olen aina siitä lähtien tuntenut ammattini omakseni enkä ole oikeastaan voinut kuvitellakaan enää tekemäni mitään muuta työtä. Tanssinopettajan ammatissa leipä on hyvin kapea, mutta koen silti työni todella antoisaksi. Niinpä olin kauhuissani, kun kerran loukkaannuin melko pahasti ja jouduin miettimään mitä teen, mikäli en kuntoudukaan enää opetuskykyiseksi. Koin että minulla on edelleen muitakin uravaihtoehtoja, mutta yksikään niiltä ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta tanssinopettajan ammattiin verrattuna. Sanotaan, että vasta kun jotain menettää, tietää miten tärkeää se on itselle. Allekirjoitan tämän sanonnan täydestä sydämestäni!

Tanssivammojen tyypilliset kohdat

Onneksi kuntouduin loppujen lopuksi hyvin eikä vamma enää vaivaa minua millään tavalla. Opin kuitenkin olemaan eri tavalla kiitollinen omasta kehostani aikaisempaan verrattuna. Vaikka kehoni ei ole täydellinen balettikeho, se kuitenkin toimii ja pystyn tanssimaan. Se on jo aika paljon verrattuna siihen, millainen tilanne pahimmillaan oli!

Onko sinulla ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Miten olet toipunut?

Oma balettitarinani, osa 3: Baletin lopettaminen

Throwback Thursdayn mukaisesti jatkan jälleen omaa balettitarinaani. Tällä kertaa keskityn siihen, miksi lopetin baletin. Olen lopettanut baletin kaksi kertaa; kerran ala-asteikäisenä kun halusin kokeilla muita harrastuksia ja toisen kerran lukioikäisenä. Molemmilla kerroilla olen kuitenkin palannut baletin pariin, mitä en ole koskaan katunut!

Ensimäisellä kerralla ratkaisuni lopettaa oli varsin spontaani, sillä halusin kaverini innottamana kokeilla taitoluistelua. Luistelu oli mielestäni ihan kivaa, mutta palasin kuitenkin yhden lukuvuoden jälkeen takaisin balettitunneille. Totesin baletin enemmän omaksi lajikseni.

Toisen kerran lopetin baletin lukioikäisenä. Olin jo jonkin aikaa kokenut, etten edisty baletissa ollenkaan ja lisäksi tunsin väärän tekniikan vuoksi jatkuvaa kipua polvissani. En osannut aktivoida aukikiertoa lonkista asti, vaan väänsin jalat auki jalkateristä, mikä luonnollisesti aiheutti kipua polviin. Olin mielestäni liian nuori kärsimään polvikivuista, joten lopetin baletin hetkeksi kokonaan ja kokeilin muita tanssilajeja laidasta laitaan. Palasin puolen vuoden pituisen tauon jälkeen balettitunneille, mutta ainoastaan ylläpitääkseni tekniikkaa - koin tuolloin vahvasti olevani enemmän nykytanssija kuin baletti-ihminen. En voinut kuvitellakaan enää innostuvani baletista.

Baletti alkoi kuitenkin vähitellen jälleen kiinnostaa minua, mutta kunnolla se imaisi minut mukaansa vasta opettajaopintoja aloittaessani. Kun tanssitekniikkani parani ja polvikivut hävisivät kokonaan, koin taas edistyväni baletissa. Sain lisäksi todella paljon lisää motivaatiota ja intoa baletin opettamisesta, mistä avautui minulle täysin uusi maailma! Samalla tiellä ollaan edelleen - baletti on ihanaa!

Kuva

Oletko sinä koskaan harkinnut lopettavasi balettia? Jos olet, miksi?