Takaisin tangon ääreen!

Hei ja tervehdys kesälaitumilta! Blogi on ollut vähän tuuliajolla henkilökohtaisista syistä johtuen, mutta nyt yritetään taas palata ruotuun! Syyskausi ei ole vielä alkanut meidän tanssikoulussamme, mutta työasiat pyörivät jo mielessä. Yritän kuumeisesti miettiä joulunäytöskuvioita ja toki ylipäätään tulevaa lukuvuotta!

Esititte minulle toiveen kirjoittaa kesäharjoittelusta, johon ajattelinkin pureutua tässä kirjoituksessani. Kesäloman loppu tosin häämöttää jo monella, mutta ajattelin muotoilla ajatukseni tulevaa syyskautta silmälläpitäen. Pohdin pitkään, miten tämän postauksen toteuttaisin. Olin aistivinani teidän lukijoitteni kaipailevan aika yksityiskohtaista treeniohjelmaa. Jotenkin sellaisen laatiminen tuntui minusta kuitenkin vaikealta teitä tuntematta, sillä minusta on hankala antaa tarkkoja ohjeita isolle määrälle ihmisiä, joiden taustat ja tarpeet ovat hyvin erilaisia.

Joitain ohjenuoria pystyn kuitenkin antamaan. Pidän esimerkiksi itse omassa treenissäni tärkeänä sitä, että jokaiseen viikkoon pitäisi mahtua yksi lepopäivä, jolloin ei tehdä muuta treeniä kuin arkiliikuntaa - ei edes liikkuvuusharjoittelua. Sen lisäksi minusta itsestäni on tärkeää sisällyttää myös voima- ja liikkuvuustreeniä treeniviikkoon. Tanssituntien määrä vaihtelee hyvin yksilökohtaisesti, joten välttämättä esimerkiksi voimaharjoittelua ei pysty tekemään kovin usein. Sen vuoksi minusta kesä- tai ylipäätään loma-ajan treenissä kannattaisikin keskittyä niihin osa-alueisiin, jotka muuten jäävät vähemmälle. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa esimerkiksi kestävyystreeniä, jota teen harvoin opetuskauden aikana. Joskus kannattaa myös mietttiä, pystyykö paljon treenaavana jaksottamaan harjoitteluaan sillä tavalla, että muutaman raskaan treeniviikon jälkeen olisi yksi kevyt treeniviikko. Tämän kevyen viikon aikana voi treenata, mutta vähemmän ja kevyemmin kuin raskaiden viikkojen aikana. Esimerkiksi voimaharjoittelussa olen huomannut, että treeni kulkee yleensä kevyen viikon jälkeen huomattavasti aikaisempaa paremmin ja pystyn nostamaan treenipainojakin! Levossahan lihakset ja osaaminen muutenkin kehittyvät, joten sitä ei todellakaan pidä aliarvioida!

Kuva

Oma mielipiteeni pähkinänkuoressa on se, että kesällä kannattaa pitää muutama viikko kokonaan taukoa tanssitreenistä. Esimerkiksi oma kehoni tarvitsee pitkän lukuvuoden jälkeen lepoa, jonka uskon tekevän monelle muullekin tanssijalle hyvää. Minä pidän aina parin viikon jakson, jolloin jätän kaiken treenin pois ja nautin vain olostani. Parissa viikossa kunto ei romahda dramaattisesti, jos ei ihan vuodelepoon joudu, joten suosittelen sitä lämpimästi.

Kesällä on minusta tärkeää treenata myös muuta kuin tanssia sen takia, että kehoa on hyvä oppia käyttämään eri tavalla. Minä esimerkiksi kehotan aina oppilaitani esimerkiksi lenkkeilemään ulkona luonnossa, käymään pyöretkillä ja uimassa, sillä kaikki nämä lajit ovat hyviä treenimuotoja kesällä. Näitä kaikkia voi myös tehdä ulkona, mikä on minusta tärkeää. Liikkuvustreeniäkin on hyvä tehdä ulkona venytellen tai vaikka joogaten. Monella paikkakunnalla järjestetään myös puistojumppia, jotka eivät ole kovin kalliita tai jopa täysin ilmaisia.

Oma kesätreenini on ollut hyvin pitkälti edellä kuvatun laista. Alkukesän pyhitin täysin lepäämiseen, vaikka harrastinkin samalla hyötyliikuntaa. Keskikesällä puolestaan lenkkeilin ja tein voima- ja liikkuvuustreeniä, mutta aika maltillisesti. Nyt elokuun alussa olen itse palannut takaisin balettitangon ääreen ollakseni opetuskunnossa kauden alkaessa. Lisäksi olen lisännyt voimatreenejäni.

PS. Kirjoittelen myöhemmin baletin aloittamisesta, onko teillä jotain vinkkejä asiasta? :)

Onnistunut balettitunti

Sain toiveen kirjoittaa onnistuneesta balettitunnista opettajan näkökulmasta. Pureskelin aihetta pitkään, sillä jostain syystä koin vaikeaksi pukea omia ajatuksiani sanoiksi. Luulisin tämän johtuvan siitä, että onnistuneen balettitunnin aikana pääsen flow-tilaan, jota on hieman hankalaa analysoida jälkikäteen. Yritän kuitenkin!

Pidän omilla tunneillani vuorovaikutuksesta; minusta on ihanaa, kun oppilaat esittävät kysymyksiä ja kommentteja, joihin voimme yhdessä pureutua. Usein nimittäin jotain asiaa selittäessäni oivallan siitä itsekin jotain uutta, mikä on ihan mahtavaa! On hienoa innostua yhä uudelleen ja uudelleen samasta asiasta ja kaiken lisäksi parhaimmillaan löytää siihen uusi näkökulma Näin baletti pysyy mielenkiintoisena myös minulle opettajana enkä leipäänny selittämään samoja asioita.

Flow-tila

Pimeimpään aikaan tuntuu välillä vaikealta lähteä töihin, kun väsyttää. On kuitenkin upeaa ja palkitsevaa, että työpäivän jälkeen usein koen oloni virkeämmäksi ja iloisemmaksi kuin töihin mennessä. Opettaminen on lisäksi niin kokonaisvaltaista ja mukaansatempaavaa, että sen aikana unohtuvat monet henkilökohtaiset murheet.

Luonnollisesti onnistuneeseen balettituntiin liittyy oppiminen. Jotkut asiat ovat sellaisia, ettei niitä opi hetkessä ja työn tulokset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua. Oppimisen näkeminen pitkällä tai lyhyellä tähtäimellä on kuitenkin joka kerta sykähdyttävää, vaikka luonnollisesti en voi ottaa kaikkea kunniaa itselleni. Oppilashan työn tekee, minä vain autan häntä parhaani mukaan. Mieltäni kuitenkin lämmittävät oppilaiden kommentit hyvästä tunnista ja kun he itse kertovat oppineensa paljon uutta. Joskus nimittäin mietin, onko oma kokemukseni hyvästä tunnista sama kuin oppilaiden kokemus. Sellaisia tuntejakin nimittäin on, jolloin en saa laskuista ja musiikista mitään selvää sekä olen puheissani epäjohdonmukainen tai muuten epäselvä. Rohkaisenkin kaikkia antamaan opettajalle palautetta - rakentavaa kritiikkiä tai kiitosta, mikäli sellaiseen on aihetta!

Millainen on sinun mielestäsi onnistunut balettitunti? :)

Toivepostaus: Rond de jambe en l'air

Toivottavasti uusi viikko on alkanut teillä mukavasti! Tällä kerralla jatkan toivepostauksien parissa ja aiheena on rond de jambe en l'air. Tämä liike on yksi baletin perusliikkeistä ja ajattelinkin heti tähän alkuun tiedustella, haluaisitteko että kirjoittaisin esimerkiksi tangossa tehtävistä liikkeistä enemmänkin? Voin myös käydä läpi hyppyjä tai joitain muita liikkeitä, mikäli se tuntuu tarpeelliselta. Laittakaa siis kommentteja asiasta! Otan myös edelleen vastaan muita toiveita, mikäli sellaisia on!

Rond de jambe en l'air tarkoittaa suomeksi jalan ympyrää ilmassa (rond / -e (adj.) = pyöreä, rond (subst.) = ympyrä, piiri, rengas, kehä). Mikäli käsitteet en dehors ja en dedans sekä rond de jambe par terre ovat uusia tai päässeet unohtumaan, ne kannattaa kerrata täältä ennen tämän tekstin pidemmälle lukemista!

Rond de jambe en l'air on liike, joka voidaan tehdä joko 45 tai 90 asteen kulmassa. On tärkeää, että liikkeen aikana työjalan reisi pidetään paikallaan säären ja varpaiden piirtäessä ovaalin muotoisen kuvion ilmaan. Rond de jambe en l'air valmistaa kehoa hyppyyn nimeltä rond de jambe en l'air sauté.

Rond de jambe en l'air en dehors

Liike aloitetaan ojentamalla työjalka sivulle 45 asteen kulmaan. Työjalan reisi pysyy paikoillaan hyvin aukikierrettynä. Työjalan polvi koukistetaan, jolloin sääri liikkuu kohti tukijalkaa piirtäen ellipsin ensin tukijalan takaa, minkä jälkeen työjalan varpaat koskettavat tukijalkaa. Tämän jälkeen työjalka jatkaa liiketään tukijalan etupuolelle ja ojentuu lopuksi takaisin sivulle alkuasentoon.

Rond de jambe en l'air en dedans

Aloitusasento on sama kuin edellä ja liike muuten sama, mutta työjalka piirtää kaaren tukijalan etupuolelta taakse.

Rond de jambe en l'air

Tärkeitä huomioita

Kun työjalka piirtää kaarta, on tärkeää, ettei ovaali muoto muutu ympyräksi. Toisin sanoen työjalka ei saa liikkua liikaa eteen tai taaksepäin. On myös tärkeää pitää reisi koko ajan maksimiaukikierrossa ja paikallaan sekä huomioida, että myöskään työjalan nilkka ei saa kääntyä banaanille. Kun liike tehdään 45 asteen kulmassa, työjalan varpaat hipaisevat tukijalan pohkeen puoliväliä. Kun rond de jambe en l'air tehdään 90 asteen kulmassa, työjalan varpaat osuvat tukijalan polven ulkosyrjään.


Rond de jambe en l'air on liikelaadultaan rauhallinen, mutta kun työjalka avataan sivulle, liikkeen tulisi silti olla energinen ilman, että se on kuitenkaan terävä. Toisin sanoen työjalkaa ei saa "paiskata" avaukseen, mutta avaus ei myöskään saa olla hidas.

Vaikka rond de jambe en l'air yleensä avataan samaan korkeuteen sivulle kuin mistä se on aloitettu, voidaan se joissain tapauksissa aloittaa 90 asteen korkeudesta ja avata 120 asteen korkeuteen (nykyään jopa korkeammalle). Tätä versiota käytetään yleensä kuitenkin ainoastaan adagioissa tai esimerkiksi Joutsenlammen Odetten toisen näytöksen variaatiossa. Oheisessa videossa Svetlana Zakharova näyttää mallia liikkeestä!

Rond de jambe en l'air voidaan tehdä sekä tangossa että keskilattialla, joko kokojalalla tai puolivarpailla seisten - miksei myös varpailla. Liike voidaan päättää pliéhen, jolloin tukijalka tekee plién kun työjalka avataan sivulle tai sitten se voidaan tehdä pliéllä, jolloin tukijalka tekee plién työjalan tullessa lähemmäksi tukijalkaa ja ojentuu työjalan avautuessa sivulle. Silloin myös noustaan puolivarpaille, kun tukijalka on ojennettu suoraksi.

Rond de jambe en l'air voidaan tehdä myös tuplana, jolloin tehdään yksi pieni rond lähellä tukijalkaa ojentamatta työjalan polvea sivulle seka heti perään toinen rond, jonka jälkeen työjalka ojennetaan sivulle. Liikkeen voi tehdä myös triplana samaa periaatetta noudattaen.

Rond de jambe en l'air voidaan lisäksi lopettaa poosaan: rond en dehors lopetetaan effacéhen eteen ja rond en dedans arabeskiin. Lisäksi rond de jambe en l'air voidaan tehdä myös en tournant, eli kääntyen joko 1/8- tai 1/4-käännös. Vaganovan mukaan nämä käännökset tehdään puolivarpailla, mutta niitä voi hyvin tehdä myös kokojalalla seisten.

Onko rond de jambe en l'air sinulle jo tuttu liike balettitunneilta?

Toivepostaus: Yliojentuvat jalat

Tällä kertaa toivepostauksissa perehdytään yliojentuviin jalkoihin sekä niiden haittoihin. Käsittelen aluksi yleisesti hypermobiliteettia ja sen jälkeen syvennyn erityisesti yliojentuviin polviin. Muistakaa jälleen kommentoida ja kysyä, mikäli jokin asia askarruttaa! :)


Hypermobiliteetti, eli yliliikkuvuus

Usein yliojentuvista polvista kärsivivät tanssijat ovat muutenkin yliliikkuvia, eli hypermobiliteetteja. Tällaiset tanssijat yleensä pitävät venyttelystä, koska he kokevat olevansa siinä hyviä ja venyttelyn olevan heille helppoa. Toisaalta taas yliliikkuvuuteen saattaa myös liittyä kokemus jäykkyydestä, sillä yliliikkuvuuden vuoksi lihakset joutuvat tekemään todella paljon töitä pitääkseen vartaloa oikeassa asennossa. Tämä luonnollisesti aiheuttaa jännitystiloja koko kehoon, mikä puolestaan aiheuttaa jäykkyyttä.

Hypermobiliteetti johtuu perinnöllisestä poikkeamasta kollageenissa. Kaikkialla kehosssa on kollageenista rakentuvaa sidekudosta, esimerkiksi lihaskalvoissa, jänteissä ja nivelissä. Koska kollageeni on venyvää, se ei tue nivelrakenteita tarpeeksi. Usein yliliikkuvuutta jopa ihaillaan, mutta esimerkiksi balettitanssijan ammatissa ei voi toimia, mikäli on hypermobiliteetti. Loukkaantumisriski on silloin liian suuri.

Kollageenia

Yleisiä hypermobiliteetin oireita ovat erilaiset nivel- ja lihassäryt. Usein myös ylimääräinen nivelten naksuminen sekä esimerkiksi polvilumpion tai olkapään sijoiltaanmeno sekä toistuva nivelten lukkiutuminen tai altapettämisen  tunne kuuluvat hypermobiliteetin oireisiin. (Toki kannattaa huomioida, että joksus edellämainitsemani vaivat saattavat johtua myös muista syistä.) Niinpä hypermobiliteetin tanssijan kannattaisikin minusta aina hakeutua esimerkiksi fysioterapeutin luokse, joka osaa neuvoa oikeanlaiset harjoitteet kehon hallinnan parantamiseksi.

Polvien yliojentuminen

Polvien yliojentumisen tunnistaa parhaiten silloin, kun tarkastelee itseään sivusuunnasta jalat parallelissa. Normaalisti ojentuvat jalat näyttävät sivulta katsottuina suorilta, mutta yliojentuvat polvet ikään kuin kaareutuvat taaksepäin. Usein esimerkiksi jalkojen ensimmäisessä asennossa yliojentuvien polvien vuoksi kantapäiden väliin jää tilaa. Mitä isompi väli kantapäiden välissä on sitä yliojentuvammat polvet yleensä ovat.

Vasemmalla yliojentuvat polvet, oikealla pitkiksi ojennetut  polvet. Kuva

Yliojentuvia polvia kutsutaan termillä genu recurvatum (genu = polvi, re-curvus = taaksepäin taipunut). Polvien yliojentuminen on yleisempää naisilla kuin miehillä ja vielä yleisempää sellaisilla ihmisillä, jotka muutenkin kärsivät hypermobiliteetista. Kun polvi pääsee yliojennukseen, eivät etureiden lihakset tee töitä, vaan tanssija ikään kuin roikkuu niveliensä varassa. Tällöin myös nivelsiteet venyvät, mikä on haitallista. Nivelsiteiden tehtävä kun on tukea kehoa, ei venyä.

Genu recurvatum

Usein yliojentuvista polvista kärsivällä tanssijalla on polvikipuja, jotka hellittävät kun hän oppii ojentamaan jalkansa pitkiksi sen sijaan, että lukitsisi polvet yliojennukseen. Kun yliojentuvia polvia tuodaan suoralle linjalle, tuntuu tanssijasta itsestään siltä, että hänen polvensa ovat koukussa. On kuitenkin erittäin tärkeää hakea polvet suoraan linjaan silloin, kun kehon paino on jalkojen päällä. Tästä käytetään termiä suljettu kineettinen ketju. Esimerkiksi arabeskissa tukijalka on suljetussa kineettisessä ketjussa kannattaen kehon painoa, jolloin polvea ei saa viedä yliojennukseen. Sen sijaan työjalka on avoimessa kineettisessä ketjussa, koska sen päällä ei ole painoa. Näin ollen työjalan saa huoletta yliojentaa ilman, että se on haitallista nivelille tai nivelsiteille.

Kärsitkö sinä hypermobiliteetista tai yliojentuvista polvista?

Toivepostaus: Varpaille aikuisena!

Teidän lukijoiden toiveita kysellessäni, sain ehdotuksen kirjoittaa varvastossutyöskentelyn aloittamisesta aikuisena. Tuntuu siltä, että aikuisoppilaat usein odottavat kärkitossujen saamista aivan yhtä innokkaasti kuin lapsetkin. Monissa kouluissa myös aikuiset pääsevät tanssimaan varpailla, kunhan tietyt edellytykset täyttyvät. Näihin edellytyksiin perehdyn tässä postauksessa!

Ennen kuin syvennyn aikuisnäkökulmaan, kehotan kaikkia tutustumaan kärkitossuharjoittelun perusperiaatteisiin. Olen kirjoittanut niistä oheisissa postauksissa, joissa käsittelen varvastossutyöskentelyyn tarvittavia fyysisiä valmiuksia sekä taidollisia edellytyksiä.

Aikusharrastajan luut ovat kehittyneet loppuun saakka, joten varvastossuilla harjoittelusta ei ole samalla tavalla fyysistä haittaa aikuiselle kuin vielä kasvavalle lapselle. Kuten osalla nuorista, myöskään joillain aikuisilla jalkaterä ei kuitenkaan välttämättä jousta tarpeeksi, jotta jalan olisi mahdollista ojentua niin paljon kuin kärkitossutyöskentely edellyttää. Mikäli jalkaterä ei taivu riitävästi, on kärjelle nouseminen mahdotonta ja näin ollen myöskään kärkitossuilla tanssimisen aloittaminen ei ole mahdollista.

Aikuisten kärkitossutunti

Kärkitossutyöskentelyn aloittaminen edellyttää tanssijalta hyvää vartalonhallintaa ja lisäksi riittävää voimaa. Aikuisopiskelijat ovat usein painavampia kuin nuoret tanssijat, joten aikusella pitää olla myös enemmän voimaa kuin nuoremmilla ballerinanaluilla. Suurempi paino aiheuttaa keholle enemmän rasitusta ja voi aiheuttaa vammoja, mikäli sitä ei osata hallita asianmukaisesti. Mitä useamman kerran viikossa käy tunneilla sitä enemmän keho yleensä vahvistuu. Joka tapauksessa balettitunneilla pitäisi minusta käydä aivan minimissään kolme vuotta ennen kuin voisi harkita varvastossutyöskentelyn aloittamista. Liian varhaisesta aloittamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta aloittamisen lykkäämisestä ei ole haittaa. Mikäli tanssija on taitava pehmeillä tossuilla tanssiessaan,, on hän taitava myös varpailla! Sekä pehmeillä että varvastoissuilla treenataan aivan samoja asioita; varpailla tanssiessaan tanssija vain nousee puolivarvasasennon sijaan varpaiden kärjille!

Oletko sinä aloittanut varvastossuilla tanssimisen aikuisena vai haaveiletko vasta asiasta?

Ps. Blogiani voi nyt seurata myös Blogipolun kautta!

Toivepostaus: Pääsykoevinkkejä

Tässä postauksessani pyysin teiltä ideoita ja vinkkejä aiheista, joista haluaisitte lukea blogistani. Kiitos kaikista tähän mennessä tulleista ehdotuksista, myös mahdolliset lisäideat otetaan vastaan! :)
Yksi toiveista oli kirjoittaa pääsykokeista, joten aloitan Toivepostaus-sarjan pääsykoevinkeistä!

Valmistautuminen
Hieman koulusta riippuen pääsykokeet koostuvat erilaisista osa-alueista ja saattavat kestää yhdestä päivästä useampaan päivään. Aika usein pääsykokeissa karsitaan osa hakijoista pois, mutta joskus kaikki hakijat saavat osallistua siihen alusta loppuun saakka.

Usein pääsykokeet koostuvat koulussa opetettavien tanssilajien tunneista, jonkinlaisesta musikaalisuustestistä, haastattelusta ja joskus myös fysioterapeutin tarkastuksesta. Usein on myös improvisaatiota ja jopa ryhmätehtäviä. Opettajaopintoihin hakeutuessa on lisäksi yleensä opetusnäyte.

Mikäli pääsykoetta varten pitää laatia jonkin ennakkotehtävä, kannattaa se valmistella huolellisesti ja ajatuksella. Jos ennakkotehtävä tulee palauttaa jo ennen pääsykoetta, täytyy ehdottomasti pitää kiinni annetusta aikataulusta. Joskus myöhästyneitä tehtäviä ei arvioida ollenkaan ja jos arvioidaankin, vaikuttaa myöhässä palauttaminen usein pistemäärään. Usein pääsykokeeseen pyydetään myös ottamaan mukaan valokuva itsestä, jotta raadin on helpompi yhdistää hakijan nimi ja numero oikeaan tanssijaan.

Pääsykoepäivät ovat usein pitkiä ja joskus joutuu odottelemaan omaa vuoroaan jonkin aikaa. Suosittelen varaamaan hyvät eväät mukaan, jotta jaksaaa koko päivän. Itse suosittelen myös syömään lämpimän ruoan, mikäli pääsykoe kestää koko päivän. Monipäiväisissä pääsykokeissa riittävä lepo ja uni ovat myös tärkeitä, sillä jännittäminen ja itsensä likoon laittaminen syövät voimia!

Pukeutuminen
Mikäli pääsykokeessa kehotetaan pukeutumaan tietyllä tavalla, tulee ohjeistusta luonnollisesti noudattaa. Hakijoita saatetaan pyytää esimerkiksi balettitunnilla pukeutumaan mustaan tanssipukuun ja sukkahousuihin sekä ottamaan varvastossut mukaan. Lähes aina pääsykokeessa käytetään numerolappua, joka yleensä kiinnitetään hakaneuloilla rintojen alle pallean kohdalle. Tätä lappua ei kannata hukata pääsykokeiden aikana ja lisäksi kannattaa painaa oma hakijanumeronsa mieleen. Mahdollisissa välikarsinnoissa ei välttämättä ilmoiteta jatkoon päässeiden hakijoiden nimiä, vaan ainoastaan heidän hakijanumeronsa.

Pääsykoetyyli 

Mikäli pääsykokeessa ei ole erityistä pukukoodia, kannattaa minusta pukeutua samalla tavalla kuin tavalliselle tanssitunnille. Itse ainakin valitsisin vaatteet, joissa on mukava olla. Eräissä pääsykokeissa muistan esimerkiksi pukeutuneeni violetteihin housuihin, jotta erottuisin mustahoususisesta massasta.

Asenne
Mielestäni pääsykokeissa menestymisessä avainasemassa on oma asenne. Pääsykokeet testaavat tanssiteknillisten valmiuksien lisäksi paineensieto- ja usein myös heittäytymiskykyä. Kannattaa muistaa, että vaikka ei tulisi valituksi, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi huono tanssija. Kilpailu on kovaa ja paikkoja rajoitetusti. Kun olin itse raadissa eräässä pääsykokeessa, oli yhtä paikkaa kohti useampi hyvä hakija ja valitseminen todella vaikeaa! Ei siis pidä lannistua, vaikka paikka ei irtoaisikaan ensimmäisellä yrittämällä! Kannattaa pikemminkin miettiä, mikä pääsykokeessa sujui hyvin ja mitä voisi parantaa seuraavaa kertaa varten. Jotkut koulut antavat viimeiseen vaiheeseen saakka päässeille hakijoille pyynnöstä myös palautetta siitä, miksi he eivät tulleet valituiksi kouluun.

Helposti pääsykoetilanteessa sortuu vertailemaan itseään muihin hakijoihin, mikä saattaa aiheuttaa itselle lisästressiä. Itse ajattelen hakijana niin, etten voi tietää, millaisia opiskelijoita raati etsii. Niinpä vertailun sijaan yrittäisin keskittyä olemaan oma itseni ja suhtautumaan avoimin mielin kaikkiin pääsykokeessa annettuihin tehtäviin. Joskus asenne todella ratkaisee!

Millaisia pääsykoekokemuksia sinulla on? :)