Venyttelyohjeita, osa 6: Musiikin voima

Näin maanantain kunniaksi ajattelin kirjoittaa musiikista. Musiikkihan vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti sekä aktivoi muun muassa sellaisia aivojen osia, joissa sijaitsevat vireystilaa, tunteita ja oppimista säätelevät alueet. Näin ollen musiikin avulla voidaan aivot saada tavallista monipuolisemmin mukaan harjoitteluun. Lisäksi musiikki vaikuttaaa sydämen lyöntitiheyteen; nopeatempoinen musiikki saa kuulijan hengittämään tiheästi ja sydämen lyömään lujaa, jolloin myös verenpaine kohoaa. Hidastempoinen musiikki puolestaan vaikuttaa juuri päinvastaisesti sekä voi vähentää lisäksi stressiä. Lisäksi musiikkia kuunnellessa syntyy endorfiineja ja se kykenee myös muuttamaan vallitsevaa tunne-elämää toisenlaiseksi.

Musiikki vaikuttaa myönteisesti aivojen välittäjäaineisiin, jotka saavat aikaan levollisen ja keskittyneen tilan - flow-tilan. Flow-tilassa ihminen on luovimmillaan ja oppii helposti uutta, joten musiikkia kannattaakin hyödyntää tämän tilan saavuttamiseksi. Lisäksi musiikin on todettu herättävän mielikuvitusta ja jopa kohottavan älykkyysosamäärää!

Kuva

Oikein valitun musiikin voidaan siis sanoa lisäävän keskittymistä ja tarkkaavaisuutta esimerkiksi liikkuvuusharjoittelussa. Lisäksi musiikki voi tasapainottaa aivolohkoja, mikä vaikuttaa myös liikeen koordinaatioon. Musiikin, liikkeen ja hengityksen yhdistäminen tuo liikkeisiin lisäksi virtaavuutta. Kannattaakin tarkkailla musiikin vaikutusta omaan kehoon, esimerkiksi sydämen sykkeeseen, lihasjännityksiin ja hengityksen syvyyteen. Mikäli haluaa nostaa harjoituksen intensiteettiä, kannattaa kuunnella nopeatempoista musiikkia. Jos tavoitteena on rauhoittua ja keskittyä, tulisi valita rauhallista tai keskitempoista musiikkia. Rentoutusharjoituksessa ei välttämättä kannata soittaa laulettua musiikkia, sillä se saattaa aiheuttaa ajatusten eksymistä pois rentoutumisesta. Helposti alkaa liikaa kuunnella laulun sanoja tai sen viestiä, jolloin itse mieluummin käytän rentoutumisesssa instrumentaalimusiikkia.

Millaista musiikkia sinä kuuntelet venytellessäsi? Oletko valinnut musiikin tietoisesti liikkuvuusharjoittelua varten?

Venyttelyohjeita, osa 3: Liikkuvuusharjoittelun perusperiaatteet

Venyttelyohjeita-sarjan kolmannessa (tässä ensimmäinen ja toinen venyttelyohjeita-kirjoitus kiinnostuneille) osassa keskitymme liikkuvuusharjoittelun perusperiaatteisiin. Mielestäni tärkeintä on ymmärtää, että venyttelyssä pyritään parantamaan ihmisen kehonhallintaa ja kudosten joustavuutta. Liikkeet täytyy aina suorittaa tarkasti kehoa kuunnellen ja hengitystä korostaen. Lisäksi ne tulee aloittaa rauhallisesti ja hallitusti; liikkeiden nopeutta voidaan lisätä vasta kun hallinta ja suorituksen täsmällisyys mahdollistavat sen. On myös huomattava, että keho muutuu iän myötä varsin paljon, joten samanlaiset metodit eivät sovi kaikille. Itse pyrin myös painottamaan sitä, ettei venyttelyn kuulu sattua. Sen pitää tuntua, mutta ei missään tapauksessa tuottaa kipua.

Lihaskalvot
Lihasta ympäröi pinnallinen faskia, eli lihaskalvo. Syvemmällä lihaksistossa on myös ohuempia faskioita, sillä kaikkia lihaksen rakenteita ympäröi oma kalvonsa. Kun lihasta venytetään, sen liikkuvuutta rajoittaa ensisijaisesti lihaksen jännitystila. Lihaskalvojen merkitys venyttelyssä on suuri, koska supistuvan lihaksen voimantuotto tapahtuu lihaskalvojen sekä jänteiden kautta. Näin ollen hyvin kireä faskia voi rajoittaa venyvyyttä, ja sen pituuden lisääminen voi kestää kuukausia.

Hermosto
Hermosto on laaja ja yhteinäinen rakenne, joka periaatteessa kattaa koko kehon. Siihen kuuluvat keskushermosto, joka muodostuu aivoista ja selkäytimestä, sekä ääreishermosto, joka on selkärangan ja kallon ulkopuoleinen osa hermostosta. Hermostoon liittyvät motoriset liikehermot sekä tuntohermot, jotka tyypistään riippuen tuovat viestiä hitaasti tai nopeasti. Lisäksi on olemassa autonominen hermosto, joka säätelee kehon automaattisia toimintoja.

Venyttelyyn liittyen on tärkeää se, että motoriset hermot samoin kuin tuntohermot pääsevät liukumaan niitä ympäröiviin kudoksiin. Esimerkiksi monesti oppilailla takareiden venytykset tuntuvat ainoastaan polvitaipeessa, jolloin se saattaa olla merkki siitä, etteivät hermot pääse liukumaan kunnolla. Hermoja voidaan mobilisoida, mutta sen pitää olla varovaista. Liian voimakas ja raju liike saattaa ärsyttää hermoa entisestään. Hermo kestää jonkin verran venyttämistä, mutta saattaa helposti ärtyä siitä. Venyttelijän täytyisikin opettajan avustuksella oppia tunnistamaan liikkuvuusharjoitteluun kuuluva kipu ja hermokipu.

Hengitys
Kaikille liikkeille on tyypillistä, että niitä voidaan tukea hengityksen avulla. Hengitys on spontaani tapahtuma, johon ei yleensä tarvitse kiinnittää sen kummemmin huomiota. Hengitys on usein liikkvuusharjoituksissa rauhallista ja tasaista. Joissain tapauksissa kuitenkin esimerkiksi hetkellinen hengityksen pidättäminen saattaa auttaa tukemaan selkärankaa, sillä tässä tapauksessa sitä vakauttavan vatsaontelon paine nousee. Perusperiaatteena on kuitenkin pitää hengitys virtaavanana. Itse korostan hengityksessä lateraalihengitystä, jolloin sisäänhengitys suunnataan kylkiin ja myös selkään. Näin on esimerkiksi helpompi venyttää selän kireitä lihaksia ja parantaa rintakehän ryhtiä.

Hypermobiliteetti

Usein on  helpompaa mennä venytysasentoon uloshengityksellä kuin sisäänhengityksellä. Hengitystapoja on monia, mutta minä suosittelen, että sisäänhengitys tapahtuisi nenän kautta. Silloin värekarvat suodattavat ilman epäpuhtauksia, sisäänhengitysilma kostuu ja lisäksi nenäontelot lämmittävät mahdollisen kylmän ilman. Uloshengityksen voi myös tehdä nenän kautta, mutta joskus saattaa tuntua mukavalta puhaltaa ikään kuin pilliin ja hengittää ulos suun kautta.

Rentoutuminen
Lihaksen aktiivinen tai tahaton jännitystila estää sen venymistä. Jotta lihas voi venyä, sen täytyy rentoutua. Lihaksen täytyy kuitenkin olla tarpeeksi vaihva kestämään kuormitusta nivelen ääriliikeratojen päässä, jotta passiiviset tukirakenteet, eli nivelisteet ja nivelkapselit, eivät repeä. Yliliikkuvuus eli hypermobiliteetti ei ole esteettisesti kaunista eikä missään tapauksessa terveellistä keholle. Venyvä mutta hallittu keho on myös ehdoton edellytys baletissa menestymiseen, sillä lihasten täytyy olla kimmoisat jotta tanssiminen onnistuu.

Lämpötila
Kylmä lämpötila kylmettää kudoksen, mikä lisää myös sidekudoksen kankeutta. Lihaksen jännitys siis lisääntyy kylmässä, mutta lämpimässä sidekudos puolestaa muuttuu joustavammaksi ja rentoutuminen on helpompaa. Sen vuoksi esimerkiksi kesäisin monet kokevat venyvänsä paremmin kuin talvella.

Hyvä alkulämmittely, eli alkuverryttely, on tärkeä osa venyttelyä. Verrytteltyn aikana kehon lämpötila nimittäin nousee. Jos alkulämmittelyn aikana syntyy hikoilua, kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei keho ala jäähtyä venyttelyn aikana.

Mikäli tekstini herätti ajatuksia tai kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni! :)

Venyttelyohjeita, osa 2: Rentoutuminen

Venyttelyohjeita-sarjan toisessa osassa (ensimmäisen osan löydät täältä) keskitytään rentouteen, joka on minusta erittäin tärkeä osa liikkuvuusharjoittelua. Puhun tässä postaussarjassa rinnakkain sekä venyttelystä että liikkuvuusharjoittelusta tarkoittaen niillä samaa asiaa. Mahdollisiin kysymyksiin ja kommentteihin vastaan mielelläni! :)

Stressi ja lihasjännitys
Stressaantuneena ei mielestäni kannata välttämättä venytellä, mikäli mieltä ja sitä kautta kehoa ei saada rentoutettua. On vaikea hakea kehoon lisää liikkuvuutta, jos  stressaantunut mieli ylläpitää kehon lihasjännitystä. Niinpä heti liikkuvuusharjoittelun alussa tulisi keskittyä hyvin ja löytää mielelle sekä kropalle rauhallinen olotila, mikä auttaa lihasten vapautumista ja sitä kautta mahdollistaa myös liikkuvuuden lisääntymisen. Minusta ei ole ollenkaan huono idea tehdä pientä rentoutusta liikkuvuusharjoittelun alkuun tai kuunnella venyttelyn aikana rauhoittavaa musiikkia. Mikäli osallistuu ohjatulle tunnille, voi myös ohjaajan rauhallinen ääni auttaa rentoutumaan. Usein myös pelkkä rauhallinen hengitys auttaa kehoa rentoutumaan.

Kuva

Venyttely-ympäristö
Minusta on myös tärkeää huomata, ettei venyttelypaikka ole vetoisa tai viileä. Kylmässä venytteleminen on inhottavaa ja voi aiheuttaa myös vammoja, kun lihakset sekä nivelet viilenevät. Kannattaa myös miettiä tilan valaistusta; itse esimerkiksi pidän enemmän hieman hämärästä kuin liian kirkkaasta ympäristöstä. Kannattaa myös pitää huoli, että vaatetus mahdollistaa vapaan liikkumisen ja että vaatetta on tarpeeksi päällä. Kerrospukeutuminen on mielestäni hyvä idea, sillä myös liikkuvuusharjoittelussa tulee lämmin!

Virheasennot
Koska kehomme mukautuu hyvin erilaisiin asentoihin ja liikkeisiin, kannattaa huomioida että monet lihaskireydet aiheuttavat kehoon virheasentoja. Koska keho alkaa hyvin nopeasti pitää tällaista asentoa normaalitilana, voi tällaisista asennoista olla vaikeaa päästä eroon. Toisinaan kuitenkin hyvin rentoutunut ja vapautunut keho asettuu itsestään oikeaan asentoon, kun ylimääräinen lihasjännitys katoaa.

Miten sinä valmistaudut liikkuvuusharjoitteluun? Oletko huomannut rentoutuneen mielen parantavan kehon liikkuvuutta?