"Motivaatio määrää sen, mitä teet. Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen."

Ajattelin tänään kirjoittaa motivaatiosta, joka on mielestäni kaiken oppimisen perusta ja voima. Motivaation taso voi kuitenkin vaihdella eri tilanteissa ja eri aikoina hyvinkin paljon. Jotkut asiat motivoivat ihmistä enemmän kuin toiset. Minä en esimerkiksi koulussa ollut ollenkaan kiinnostunut matemaattiisista tai luonnontieteellisistä aineista. Sen sijaan pidin todella paljon äidinkielen ja vieraiden kielten opiskelusta. Matematiikan kokeisiin valmistautuminen oli minulle todellista pakkopullaa sekä hankalaa, mutta esimerkiksi englannin kielen kielioppisäännöt jäivät kuin leikiten päähäni ja olivat minusta kaiken lisäski todella mielenkiintoisia. Opettajaopinnoissa jaksoin loputtomasti paneutua baletin didaktiikaan ja metodiikkaan sekä pedagogisiin opintoihin, mutta sen sijaan esimerkiksi tanssin historian opiskeleminen tuntui tylsältä enkä jaksanut käyttää siihen kovinkaan pajon aikaa.

Kaikenlaisessa opettamisessa ja oppimisessa mielestäni on tärkeää, että oppilas (samoin kuin opettaja) hyväksyy oman keskeneräisyytensä - oppimininen ei koskaan lopu ja asioita voi aina tehdä paremmin. Esimerkiksi tanssinopiskelussa löytyy jatkuvasti uutta opittavaa eikä tanssija tunne ammattilaisenakaan koskaan olevansa täysin valmis. Kun oppijana saavuttaa tietyn tason, seuraava odottaa aina nurkan takana. Itselleni suuri oivallus oli se, kun ymmärsin, että tämä voidaan turhautumisen sijaan kääntää voimavaraksi. "Sitten kun" -aika ei koskaan koita, vaan pitäisi osata nauttia jo siitä, mihin asti on päässyt sekä suhtautua myönteisesti siihen, että opittavaa riittää loputtomasti. Oppiminen on nimittäin ihmiselle luontaista ja ihminen turhautuisi, jos oppiminen joskus loppuisi.

Tanssi on monelle oppilaalleni mukava harrastus, ja suurin osa tulee tanssitunnille vapaaehtoisesti sekä omasta halustaan. Itse esimerkiksi aloitin tanssitunnit viisivuotiaana, kun ilmoitin äidilleni haluavani balettiin. Minulla oli voimakas motivaatio oppia balettia, mikä on säilynyt näihin päiviin asti. Mielestäni tämä onkin tärkein edellytys oppimisille - oma halu sekä sisäinen motivaatio. Opettajan on vaikea tukea oppilaan oppimista, mikäli hän itse ei ole motivoitunut oppimaan. 

Baletin sekä kaikenlaisen liikkumisen opettelu edellyttää lukemattomia toistoja, mikä saattaa joskus tuntua tylsältä. Opettaja voi toki yrittää herättää oppilaan kiinnostusta näihin asioihin keksimällä erilaisia keinoja sekä lähestymistapoja ja tekemällä oppimistuloksia näkyväksi. Oppilasta usein myös motivoi se, jos hän saa itse vaikuttaa oppimiseensa asettamalla esimerkisi omia oppimistavoitteitaan. Tavoitteita voidaan myös jakaa pienempiin kokonaisuuksiin osatavoitteiksi.  

Onnistumisen kokemus lisää oppilaan itsevarmuutta sekä hänen motivaatiotaan opiskelua kohtaan, jolloin epäonnistuminen tai virheen tekeminen saattaa tuntua oppilaasta musertavalta. Sellaisissa tilanteissa minusta opettajan tulisi pyrkiä kiinnittämään oppilaan huomio onnistumisiin sekä osoittamaan, mitä kaikkea oppilas on jo oppinut sekä saavuttanut. Usein oppilas saattaa nimittäin epäonnistuessaan ajatella, ettei osaa mitään, vaikka oppimisessa ollaan jo pitkällä. Suhteellisuudentaju ikään kuin hämärtyy, ja opettajan tehtävä on silloin auttaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Eräs opettaja viisasti totesikin, ettei ikkunan mennessä rikki koko asuntoa vaihdeta, vaan ainoastaan rikkoutunut ikkuna korvataan ehjällä. 

Nyt haluaisinkin kuulla, miten sinä pidät yllä omaa motivaatiotasi tanssinopiskelussa?

Kuva