Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 1: Fyysiset valmiudet

Monen pienen ballerinanalun silmissä siintää kuva itsestä tanssimasta varpaan kärjellä. Jo aivan pienet esibalettioppilaani kyselevät minulta, koska he saavat kärkitossut. Muistan itsekin, miten innoissani olin, kun silloinen opettajani kertoi luokallemme, että saamme vihdoinkin kaivatut varvastossut. Varsin pian minulle kuitenkin selvisi, ettei varpailla tanssiminen ole aivan yhtä vaivatonta ja helppoa kuin miltä se näyttää. Eräs baletinopettajani totesikin mielestäni viisaasti, ettei kärkitossuilla tanssiminen ole mitenkään oma tekniikkansa, vaan se on osa muuta balettitekniikkaa. Jos oppilas on heikko kärkitossuilla, on hän heikko myös pehmeillä tossuilla tanssiessaan. Vastaavasti taas oppilaan ollessa taitava varpailla, on hän sitä myös puolivarpailla tanssiessaan. Ei ole olemassa tanssijaa, joka olisi hyvä kärjillä ja heikko muussa tanssitekniikassaan, vaan kaikki kietoutuu yhteen. Tässä varvastossutyöskentelyn aloittamista käsittelevän postauksen ykkösosassa perehdyn anatomiaan, seuraavassa osiossa puolestaan taitoihin, jotka tulee hallita saadakseen kärkitossut.

Ennen kuin oppilas voi aloittaa kärkitossuharjoittelun, hänen tulee hallita monta eri asiaa. Hänen täytyy esimerkiksi olla fyysisesti tarpeeksi kehittynyt, jotta varpailla tanssiminen on turvallista. Nykysuositusten mukaan kärkitossutyöskentelyä ei pitäisi aloittaa ainakaan ennen kymmentä ikävuotta; joidenkin lähteiden mukaan pitäisi odottaa jopa 12-vuotiaaksi asti. Koska jokainen ihminen kehittyy eri aikaan, on vaikea sanoa tarkalleen tiettyä ikävuotta, jolloin kärkitossutyöskentelyn voi aloittaa. Itse olen kuitenkin pitänyt nyrkkisääntönä sitä, että en ainakaan aloita varvastossuharjoittelua ennen kuin oppilas on täyttänyt kymmenen.. Katsotaan, että vasta yli kymmenen vuoden iässä oppilaan jalkaterän ja säären luut ovat luutuneet ja ovat näin ollen valmiita kestämään kärkitossutyöskentelyn aiheuttaman rasituksen.

Kuva

Oman haasteensa asettavat yliojentuvat jalkaterät, joissa nilkka on hyvin kaareva ja näin ollen usein epävakaa. Tällainen jalkaterä on erittäin kaunislinjainen, mutta sen hallinnan oppiminen on usein hankalaa. Jos tällaisella tanssijalla on myös yliojentuvat polvet, aiheuttavat ne lisähaasteita varpaan kärjillä tanssittaessa. Toisaalta on olemassa myös oppilaita, joiden jalkaterän rakenne ei mahdollista nilkan ojentumista siten, että oppilas pääsisi kunnolla nousemaan varpaan kärjelle. Tällaisella nilkalla varpailla tanssiminen on käytännössä mahdotonta tai ei mielestäni ainakaan järkevää. Toisinaan tanssijoiden näkee yrittävän muokata oman jalkateränsä rakennetta venyttämällä sitä hyvin voimakkaasti, mutta tällaista ainakaan fysioterapeutit harvoin pitävät terveellisenä. Jalan "sisäosaa", eli niin sanottua instepiä, on mahdollista vahvistaa ja kehittää erinnäisillä harjoituksilla, jotka lisäävät jalan voimaa ja hallintaa. Itse en suosittele jalkaterän venyttämistä omille oppilailleni, ainoastaan sen vahvistamista.

Minkä ikäisenä sinä aloitit varvastossuilla tanssimisen? :)