Tanssinopettaminen perustuu aina vuorovaikutukseen ja luottamussuhteeseen, joka muodostuu opettajan sekä oppilaan välille. Lapsioppilaiden kohdalla vuorovaikutusta on myös oppilaiden vanhempien kanssa. Avainsana luottamuksen syntymiseen on mielestäni turvallisuus; oppilaan pitää pystyä luottamaan opettajaansa ja tuntea olonsa turvalliseksi tanssitunnilla. Minusta oppilaisiin pitää aina suhtautua arvostavasti eikä arvostellen. Minä ainakin opettajana haluan aidosti, että oppilaani kehittyisivät tanssijoina ja pystyisivät parhaimpaansa omalla tasollaan. Opettajan ei mielestäni koskaan pidä purkaa omaa turhautumistaan tai huonoa päiväänsä oppilaisiinsa. Palautetta tulee antaa, mutta tarkoituksen täytyy aina olla hyvä ja oppilasta kunnioittava. Myöskään henkilökohtaisuuksiin menevä arvostelu ei mielestäni kuulu oppimis- tai opetustilanteeseen - ei oppilaaseen eikä myöskään opettajaan kohdistettuna.
Ihmiset ottavat korjauksia ja kommentteja vastaan hyvin eri tavoin. Osa oppilaista janoaa niitä, mutta toiset eivät pidä ylimääräisestä huomiosta tai saattavat jopa loukkaantua, jos heidän tekemistään korjataan. Mielestäni tärkeintä kuitenkin on se, että opettaja antaa kommentit hyvässä hengessä ja välittää oppilaistaan. Minä ainakin toivon, että oppilaani voivat luottaa siihen, etten arvostele heitä, vaan yritän auttaa heitä menemään eteenpäin.
Mielestäni hyvällä tanssi- tai millä tahansa muullakin tunnilla opettaja pyrkii huomioimaan jokaisen oppilaan henkilökohtaisesti oppitunnin aikana. Tämä on todella haasteellista isossa ryhmässä, mutta pyrin aina sanomaan jokaiselle jotakin tanssitunnilla. Yritän kannustaa ja kehua jokaista oppilasta jossakin asiassa sekä lisäksi antaa kehitysehdotuksia, eli korjauksia. Koska monella ryhmäliikuntatunnilla ohjaaja ei useinkaan korjaa tunnille osallistuvien linjauksia tai tekniikkaa, minulla on aikuisten alkeistunneilla tapana heti ensimmäisellä tunnilla kertoa, että annan tunneillani korjauksia suullisesti sekä koskettamalla. Tanssin parissa kasvaneille tämä on itsestään selvää, mutta monelle aikuiselle asia saattaa tulla yllätyksenä, jos siitä ei erikseen mainitse etukäteen.
Negatiivisen palautteen vastaanottaminen on ainakin itselleni todella vaikeaa. Kun työtä tekee koko sydämellään ja omalla persoonallaan, ottaa kritiikin usein henkilökohtaisena loukkauksena - etenkin kun on yrittänyt parhaansa. Kun pahin tunnemyrsky on ohi, pystyy asioita onneksi käsittelemään hieman paremmin ja oikeissa mittasuhteissaan. Yritänkin itse suhtautua kaikenlaiseen palautteeseen avoimesti ja oppimistilanteena; ajattelen, että oman toiminnan kyseenalaistaminen sekä sen perusteleminen vie minua eteenpäin opettajana. Sitä paitsi opettajakin on vain ihminen ja tekee joskus virheitä. Silloin täytyy pahoitella tilannetta ja yrittää ottaa opikseen. :)
 |
| Kuva |
Millaisia kokemuksia sinulla on palautteen antamisesta tai sen vastaanottamisesta?
Kun harrastin joukkuevoimistelua, palautteen saaminen oli kamalinta ikinä. Tiesi ettei koskaan sanota mitään positiivista vaan aina sai kuunnella suorastaan haukkuja.
VastaaPoistaBaletissa korjaukset taas ovat niitä tunnin parhaita puolia, kun saa tietää tekeekö liikkeen oikein ja jos ei, niin miten sen saa lähemmäs oikeaa.
Toisin sanoen balettitunnilla korjauksista voi kehittyä, mikä ei ollut mahdollista joukkuevoimistelun ("ettehän te edes yritä!") palautteen kanssa.
Juu, palautteen pitäisi minustakin olla rakentavaa. Joskus ehkä pitää sanoa tiukastikin, mutta mielestäni tausta-ajatuksen pitää olla hyvä eikä palautteen vastaannottajalle pitäisi tulla sellainen olo, että häntä vain haukutaan.
PoistaMä kaipaan saada korjauksia ja myös kehuja tunnilla, mutta se ei hirveästi käytännössä toteudu, koska meidän ryhmä on tosi iso (päälle 15 oppilasta). Lisäksi myös mä en kuulu ykkösprioriteettiin mitä tulee palautteen tai korjauksien antamisesta oppilaille. Mä en kuulu siihen peruskoulutuksen piiriin, vaikka niillä tunneilla käynkin. Lisäksi olen muita huomattavasti vanhempi, eikä mulla ole mitään tulevaisuutta tanssin parissa.
VastaaPoistaMua kiinnostaisikin tietää, että miten sä suhtaudut/suhtautuisit oppilaaseen, joka on aloittanut ns. myöhemmällä iällä baletin - sanotaan että päälle parikymppisenä, on tanssinut muutaman vuoden ja tanssii nyt oppilaanasi peruskoulutuksen ryhmässä, mutta ei kuulu kuitenkaan peruskoulutukseen? Onko tällainen oppilas sinun mielestäsi täsmälleen samalla viivalla kuin muut: annatko yhtä paljon korjauksia ja palautetta kuin niille muille, joilla on mahdollisesti tulevaisuutta tanssin parissa? Vai katsotko hieman sormien läpi no-antaa-tuon-nyt-olla -tyyliin. Älä vastaa niin kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan, niin kuin haluaisit oppilaan kuulevan asian, vaan pohdi asiaa kylmän raa'asti ammatillisessa mielessä.
Moi ja kiitos kysymyksestäsi!
VastaaPoistaUskon, että opettajasi tarkoittaa toiminnallaan hyvää ja haluaa sinun parastasi, mutta asia ei välity sinulle asti. Minä olen itse ollut sellaisen opettajan oppilaana, joka ei pahemmin huomioinut tai korjannut kaikkia; eniten huomiota saivat ryhmän parhaat tanssijat. Jostain syystä asia oli meille oppilaille ihan itsestään selvä enkä koe ainakaan itse kärsineeni tästä opetustavasta - ehkä pikemminkin motivoiduin yrittämään entistä enemmän, mikä varmaan olikin opettajan tarkoitus. Vaikka siis hänen käyttämänsä metodi ei ole sellainen jota itse käyttäisin, uskon hänen tarkoituksensa silti olleen hyvä. Opettajani oli lisäksi jo varsin iäkäs, joten luulen häntä itseään opetetun aikoinaan samalla tavalla. En tietenkään voi puhua sinun opettajasi puolesta, mutta haluan uskoa hänen tarkoituksensa olevan hyvä. Kuulostaa tekopyhältä, mutta itse pidän aidosti jokaisesta oppilaastani ja haluan heille hyvää. Koska opetus on vuorovaikutusta, saattavat opettaja ja oppilas ymmärtää joskus toisiaan väärin, mistä seuraa ongelmia. Itse toivoisin vastaavassa tilanteessa sinun kertovan tuntemuksistasi minulle.
Minulla ei ole ihan vastaavaa tilannetta kuin sinun koulussasi, sillä meillä harrastajien ja ammattiin tähtäävien ryhmät ovat aina erikseen. Vastaan kysymykseesi kuitenkin siitä oletuksesta, että opettaisin kuvailemasi kaltaista ryhmää. Oletan myös, että taitotasosi vastaa suurin piirtein ryhmän muiden oppilaiden osaamista.
Minusta se, että sinut on otettu ryhmään, tarkoittaa sitä, että olet tasavertainen ryhmän muiden jäsenten kanssa. Minä korjaisin ja kannustaisin sinua ihan samalla tavalla kuin muitakin. En katsoisi kuvailemasi kaltaisessa ryhmässä tekemisisäsi läpi sormien, koska haluat kehittyä omalla tasollasi niin hyväksi kuin mahdollista. Onhan tämä varmasti selvää myös opettajallesi? Voi olla, että hän ajattelee tanssin olevan sinulle ennemminkin hauska harrastus kuin varsinainen intohimo eikä hoksaa vaatia sinulta ihan niin paljon kuin itse haluaisit.
Toivottavasti vastasin edes jollain tavalla kysymykseesi. Kysy lisää, jos näin ei ole!
Kiitos vastauksestasi :)
PoistaMeillä on kaksi opettajaa, joista nuorempi kyllä antaa korjauksia jne reippaasti. Vanhempi taas keskittyy enemmän niiden parhaimpien ja niiden ns oikeiden oppilaiden ohjaamiseen, sillä hänen käsityksensä mukaan käyn tunneilla vain "pysyäkseni kunnossa" (näin hän itse sanoi).
Myönnän toki, että voisin keskustella asiasta open kanssa uudemman kerran, mutta se ei tilannetta muuttaisi miksikään: pysyn silti vanhana, huonoselkäisenä ja tekniseltä taitotasoltani heikkona.
Tämä tympii aina välillä, mutta kaiketi olen jo alistunut siihen, että olen vaan se roikkuja siellä perällä. :/
-Heidi
Kuulostaa siltä, että opettajan ja sinun tavoitteet eivät valitettavsti kohtaa. Ymmärrän, että tästä asiasta keskusteleminen tuntuu vaikealta. Voin kuitenkin lohduttaa, etteivät vastaavat tilanteet ole opellekaan helppoja. :)
PoistaJos et voi muuttaa opettajan asennetta, voisitko muuttaa omaa suhtautumistapaasi? Olet tunneilla itseäsi varten, joten mitä jos kiittäisit itseäsi pienestäkin onnistumisesta. Teen itse näin omassa treenissäni, ja ainakin minulla se toimii. :)
Tsemppiä!