Oppimaan oppiminen

Olen tällä viikolla pohtinut paljon oppimaan oppimista. Usein kun tanssitunnilla opetellaan jotain uutta ja varsin hankalaakin asiaa, monet oppilaat turhautuvat. Jotkut vaipuvat epätoivoon ja rupeavat jopa itkemään, toiset suuttuvat ja kieltäytyvät ehdottomasti harjoittelemasta omasta mielestään mahdotonta liikettä. Minulla on tällaisissa tilanteissa tapana rauhoitella oppilaita kertomalla, että asia on uusi ja on ihan normaalia, että sen oppiminen on hankalaa. Joillain ihmisillä on sellainen temperamentti, että he turhautuvat saman tien, mikäli jokin asia ei heti suju. Tällaisia oppilaita yritän todella paljon kannustaa sietämään alun epäonnistumista ja kerron, että käytännössä mitä vain on mahdollista oppia, kun jaksaa harjoitella ja yrittää parhaansa.

Kuva

Yritän aina opettajana korostaa, että tanssitunnilla ollaan oppimassa asioita eikä haittaa, jos kaikki ei heti onnistu. Olen muun muassa usein verrannut uuden liikkeen harjoittelua siihen, kun pieni lapsi opettelee kävelemään. Hän kaatuu aluksi monta kertaa, ja vasta sitkeän yrittämisen jälkeen kävely alkaa vähitellen sujua. Monesti kerron myös, että vaikka olen opettaja, täytyy minunkin edelleen hioa omaa balettitekniikkaani. Tästä usein pääsemme myös siihen, että vaikka jokin asia ei suju balettitunnilla, niin yleensä taas jokin toinen juttu onnistuu helposti. Jotkut ovat luonnonlahjakkuuksia pirueteissa, toisilta taas hyppääminen sujuu kirjaimellisesti kuin tanssi. Joillain on luonnostaan hyvä jalannousu ja kauniit linjat, mutta toiset taas loistavat nopeudessa ja ketteryydessä. Hyviä puolia kannattaa aina miettiä omalla kohdalla, mutta samalla toki kannattaa pitää mielessä se, että ihmisillä on  yleisesti taipumus harjoitella mieluummin niitä asioita, joissa he ovat jo valmiiksi hyviä. Sen vuoksi rohkaisen oppilaitani myös treenaamaan heille itse vaikeita liikkeitä tai ominaisuuksia.

Millainen oppija sinä olet? Oletko sitkeä puurtaja vai meinaavatko tavarat lentää, jos jokin ei heti onnistu?