Avoimet ovet ja tanssitunnin seuraaminen

Näin marraskuun viimeisen päivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa tanssitunnin seuraamiseen ja avoimiin oviin liittyvistä asiosita. Olen pohtinut asiaa paljon, sillä tanssitunneillani on viime aikoina pidetty avoimia ovia. Avoimet ovet tarkoittavat sitä, että vanhemmat saavat tulla  katsomaan tanssituntia. Muuten harvoin päästän vanhempia saliin, sillä yksikin vieras ihminen tuntitilanteessa vaikuttaa hyvin paljon ryhmädynamiikkaan - etenkin lasten tunneilla. Vanhempien on kuitenkin mielestäni tärkeää nähdä, mitä tanssitunneilla tehdään, joten sen vuoksi järjestän tunneille avointen ovien kertoja kerran tai kaksi lukuvuodessa.

En muista, että tällaista käytäntöä olisi ollut siihen aikaan, kun olin itse lapsi ja harrastin tanssia. Äitini muisteli erään baletinopettajani järjestäneen avoimet ovet, kun olimme jo lähestymässä teini-ikää. Muuten tanssisalin ovet pysyivät tiukasti kiinni - joskin vanhemmat aina yrittivät kurkkia tekemisiämme ovenraosta. Voin kuvitella, että opettaja ei ollut erityisen iloinen tästä tavasta. ;)

Joskus joku oppilas tulee tutustumaan tuntiin kesken kauden. Yleensä minusta on parempi, että oppilas on mukana tunnilla, mutta joskus on sellaisia tilanteita, että oppilas tulee esimerkiksi lasten tunneilla ensin saliin vanhempansa kanssa ja rohkaistuu vasta myöhemmin mukaan. Minun tuntejani on myös käynyt seuraamassa esimerkiksi opetusharjoittelija.

Kuva

Koska tunnin katselijat näkevät ainoastaan yhden tunnin, saattaa heidän olla vaikeaa hahmottaa oppilaiden kehityksen kokonaiskaarta. Kaikki opettajan tavoitteet eivät myöskään välttämättä näy yhden tunnin aikana ulkopuoliselle. Sen vuoksi itse mielelläni avaan opetustani katselijoille sekä rohkaisen heitä kysymään, mikäli jokin asia jää epäselväksi. Olen aina miettinyt jokaiselle harjoitukselle ja sarjalle tavoitteen, jolla pyrin jollain tavalla edistämään opetusta. Rohkaisen myös omia oppilaitani kysymään, jos he eivät ymmärrä, miksi teemme jotain harjoitusta tunnilla. Pyrin lisäksi aina ensimmäisellä kerralla uutta harjoitustani teettäessäni selittämään, miksi se on oppilaalle hyödyllinen. Itse ainakin motivoidun paljon paremmin työskentelemään, jos ymmärrän, miksi teen sitä mitä teen.

Oletko sinä ollut seuraamassa jotain tanssituntia tai onko omaa tanssituntiasi joskus tultu katsomaan? Kuulen mielelläni kokemuksia asiasta!

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 4: Tossujen nauhojen ompeleminen

Tässä kirjoituksessa perehdyn varvastossujen nauhojen ompelemiseen. Seuraavassa osassa esittelen ohjeita varvastossjen nauhojen sitomiseen sekä annan muutaman vinkin tossujen pehmittämisestä.

Nauhat

Samalla kun ostaa ensimmäiset kärkitossut, kannattaa hankkia haluamansa pehmusteet sekä nauhat. On olemassa useita erilaisia tossujen nauhoja; ne voivat olla materiaaliltaan esimerkiksi satiinia tai puuvillaa (osassa tossuista on valmiina myös kuminauhaa, joka ei paina ja rasita akillesjännettä samalla tavalla kuin tavallinen nauha) sekä leveydeltään eri mallisia. Varvastossujen nauhat ovat yleensä kestäviä ja niitä voi pestä käsin, joten nauhoja voi hyvin kierrättää yhdestä tossuparista toiseen. Jotta nauhojen päät eivät purkaudu, kannattaa satiiniset ja silkkiset (ei puuvillaisia!) nauhat varovaisesti polttaa päistään. Vaihtoehtoisesti nauhojen päihin voi suihkuttaa hiuslakkaa. Myös väritön kynsilakka estää nauhojen purkautumisen, mutta mielestäni se saattaa tehdä nauhojen päistä paksut ja jopa teräväreunaiset.

Yleensä tanssitarvikeliikkeestä saa yhden pitkän nauhan, joka tulee itse leikata neljään osaan. Tämä käy kätevästi taittamalla nauha ensin puoliksi ja leikkaamalla se kahtia. Tämän jälkeen kumpikin kahdesta nauhasta puolitetaan vielä kertaalleen.

Vaikka tossu istuisikin hyvin, saattaa joskus olla tarvetta lisätuelle. Niinpä monet tanssijat fiksaavatkin tossujaan kuminauhan avulla. Minulla on ollut tapana ommella kapea kuminauhalenkki tossun kantapäähän akillesjänteen kohdalle ja vetää tossujen nauhat lenkin läpi. Näin tossu pysyy hyvin jalassa. Joillekin tämä saattaa kuitenkin aiheuttaa ärsytystä akillesjänteeseen, jolloin avuksi voi ottaa leveän kuminauhan. Tämä kuminauha ommellaan siten, että se kulkee jalkaterän päältä ja kiinnittyy kummallekin puolelle tossua (kantapään luokse). Koska kuminauha ei ole akillesjänteen kohdalta kiinni tossussa, se ei aiheuta akillesjänteeseen hankausta ja ärsytystä. Jotkut tanssijat ompelevat mieluummin kaksi kuminauhaa ristiin, jolloin tuesta tulee hieman jämäkämpi.

Kuva

Nauhojen ompeleminen

Nauhojen ompeluun on olemassa useita tekniikoita. Esittelen tässä kuitenkin mielestäni niistä yksinkertaisemman ja selkeimmän - variaatioita on monia! Jotkut eivät käytä ollenkaan varsinaisia nauhoja, vaan ompelevat tossuihinsa ainoastaan leveää kuminauhaa varmistamaan sen, että tossu pysyy jalassa tanssiessa. Lähtökohtaisesti käytetään kuitenkin aina nauhoja, mielestäni pelkät kuminauhat sallitaan ainoastaan ammattilaisille.

Aluksi tulee valita, kumpi tossuista tulee vasempaan ja kumpi oikeaan jalkaan. Olen kuullut joidenkin opettajien suosittelevan, että tossuja vaihdeltaisiin jatkuvasti jalasta toiseen, jolloin ne kestävät pidempään. Jalat saattavat kuitenkin olla keskenään hyvin erilaiset ja nauhat saa minusta ommeltua istuvammiksi, kun tossuja ei vaihtele jalasta toiseen. Itse en ole koskaan vaihtanut tossuja jalasta toiseen enkä suosittele sitä omille oppilaillenikaan. Minulla on ollut tapana sovitella tossuja kotona ja sitten päättää, kumpi on oikean ja kumpi vasemman jalan tossu. Olen yleensä merkannut kirjaimet O ja V tossujen pohjiin, jotta saan kiireessäkin oikeat tossut oikeisiin jalkoihin.

Jotta nauhojen oikea kiinnityskohta löytyy, kannattaa tossun kantapää taittaa sisäänpäin ja kiinnittää nauhat alustaville paikoilleen nuppineulalla. Sen jälkeen tossut voi pukea jalkaan ja kokeilla, ovatko nauhat oikeassa kohdassa vai tuleeko niitä vielä siirtää. Joidenkin ohjeiden mukaan tossuun kiinnitettävän nauhan pää tulisi taittaa kaksinkerroin, mutta itse olen oikonut tässä kohdassa ja nauhat ovat silti pysyneet aina hyvin kiinni. Minulla on ollut tapana ommella tossut tavallisella langalla (olen käyttänyt vaaleaa lankaa), mutta jotkut tanssijat käyttävät nauhojen kiinnitykseen hammaslankaa, joka on vahvempaa kuin tavallinen ompelulanka.

Kuva

Minä ompelen tossujen nauhat neliömäisesti siten, että nauhat eivät ole ainoastaan sivuista vaan myös ylhäältä ja alhaalta kiinni tossussa - yleensä ompelen nauhat kahteen kertaan, jotta ne varmasti pysyvät kiinni. Tässä kohtaa kannattaa varoa, ettei ompele nauhaa kiinni kiristysnaruun. Nauhat voi kiinnittää  ainoastaan tossun sisävuoriin tai läpi koko tossun satiiniseen ulkovuoriin asti. Nauhat voi lisäksi ommella suoraan tossun myötäisesti tai hieman vinoon - joidenkin mielestä tosin ainoastaan sisäsyrjän puoleinen nauha ommellaan hieman viistoon. Viistoon ompelemisen idea on se, että vinot nauhat eivät mene ryppyyn silloin, kun tanssija tekee plién koko jalalla seistessään. Kokeilemalla jokainen varmasti löytää omaa jalkaansa parhaiten imartelevan vaihtoehdon.

Nyt minua kiinnostaisi tietää, miten sinä ompelet omat nauhasi?

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 3: Tossujen sovittaminen

Tänään perehdyn tekstissäni sopivan varvastossuparin sovittamiseen ja ostamiseen. Minulla kesti pitkään löytää omaan jalkaani sopivat tossut. Yksi syy tähän oli se, etten löytänyt hyvää kärkitossujen sovittajaa - siihen aikaan lähimmässä tanssitarvikeliikkeessä usein yritettiin myydä oppilaille liian pienet tossut, jotta niitä menisi useammin kaupaksi. En muutenkaan hoksannut, että kaverin jalkaan täydellisesti sopivat tossut eivät välttämättä toimi minulla. Tietoa on saatavilla nykyään ihan eri tavalla kuin ennen, mutta välttämättä kaikki tieto ei ole oikeaa tai hyödyllistä. Niinpä yritän tässä postauksessani tuoda esiin omasta mielestäni tärkeitä kohtia etenkin ensimmäisiä kärkitossujaan ostaville oppilaille. Mikäli olet eri mieltä tai kirjoituksesta puuttuu mielestäsi jokin tärkeä seikka, otan erittäin mielelläni vastaan kommentteja ja kysymyksiä!

Kuva

Oma kärkitossuhistoriani

Ensimmäiset tossuni olivat Anniel-merkkiset varsin taipuisat varvastossut. Tossut ovat minulla edelleen tallessa ja muistan yhä, millainen katastrofi oli, kun tanssikassissani ollut viinimarjamehupullo vuoti ja värjästi tossujeni kärjet violeteiksi. Opin siis kantapään kautta, että tanssitunneilla ei kannata juoda muuta kuin vettä. ;)
Yritin tätä postausta varten etsiä ensimmäisiä kärkitossujani, mutta nähtävästi olen arkistoinut ne niin hyvään talteen, etten löydä paria tähän hätään mistään.

Seuraavaksi siirryin Gamban tossuihin, mutta malli osoittautui omalle jalalleni turhan leveäksi. Gamboista siirryinkin varsin pian kaverin suosituksesta Grishkoihin, joilla tanssin monta vuotta. Sen jälkeen ostin vielä yhdet Blochin tossut, jotka tosin eivät sopineet ollenkaan omaan jalkaani. Loppujen lopuksi päädyin (jälleen kaverin suosituksesta) Gaynor Mindenin varvastossuihin, jotka istuvat omaan jalkaani kuin hansikkaat. Ihaninta Gaynoreissa on niin kestävyys sekä se, ettei tossua tarvitse käytännössä "sisäänajaa" ollenkaan; muutaman tunnin jälkeen tossut ovat täydellisesti muotoutuneet minun jalkoihini.

Gaynor Mindenit

Pehmusteet

Ensimmäinen tossuostoksilla muistettava asia on, että sovittaessa ei pidä käyttää paksua sukkaa. Varvastossuja pidetään yleensä balettisukkahousujen kanssa, joten sovitussukan on hyvä olla samaa materiaalia. Lisäksi tossuja sovittaessa tulisi käyttää pehmustetta, mikäli sellaista aikoo käyttää myös varvastossujen kanssa. Kannattaa huomioida, että on olemassa hyvin erilaisia pehmusteita, joten tossu tulee sovittaa sen pehmusteen kanssa, jonka aikoo itselleen hankkia tai joka on jo valmiiksi itsellä.

Minun baletinopettajani opetti meidät aikoinaan käyttämään käsipaperia pehmusteena. Käsipaperi on minusta kuitenkin todella kovaa, joten en sitä suosittelisi ensisijaisesti kenellekään. Käsipaperista siirryinkin itse varsin pian lampaanvillaan, joka imee jaloista kosteutta. Lampaanvilla kuitenkin paakkuuntuu nopeasti, joten sitäkään en pidä parhaimpana vaihtoehtona. Oman kokemukseni mukaan monet suosivat silikonisia pehmusteita, jotka ehkäisevät herkkäjalkaisilla todella hyvin kipua sekä säilyttävät muotonsa erinomaisesti. Minulla itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta kovin kummoiseen pehmusteeseen, vaan olen pärjännyt pelkillä vaahtomuovipehmusteilla. Jotkut tanssijat eivät käytä ollenkaan pehmusteita, sillä he eivät tarvitse niitä tai kokevat tuntuman lattiaan häviän pehmusteiden kanssa. Kaikilla minun oppilaillani on kuitenkin tähän mennessä ollut jonkinlainen pehmuste käytössä.


Sovittaminen

Sovittaminen riippuu jossain määrin aina sovittajasta. Ihannetilanteessa baletinopettaja tulee yhdessä oppilaidensa kanssa sovittamaan kärkitossuja. Koska tämä ei kuitenkaan välttämättä ole mahdollista, olen itse ohjeistanut omat oppilaani aina näyttämään tossunsa minulle ennen kuin he ompelevat niihin nauhat tai muuten sisäänajavat tossujaan. Näin ollen tossut voi vielä palauttaa tai vaihtaa, jos ne eivät mielestäni ole sopivat oppilaan jalkaan.

Kun tossu laitetaan jalkaan, katson sen istuvuutta yleensä ensin siten, että oppilas seisoo koko jalallaan (ei siis vielä kärjellä). Varvastossun kärkiosa, eli boksi (englanniksi box) on kovempi kuin muu osa tossua. Boksin pitää myötäillä tiiviisti jalkaa, mutta luonnollisestikaan se ei saa aiheuttaa puristuksen tunnetta. Perussääntönä pidän sitä, että sormenpää mahtuu tossun sisälle.
Pyrin myös katsomaan, että reunat (englanniksi wings) tulevat tarpeeksi ylös. Jos nämä reunat jäävät liian alas, ne saattavat päästä isovarpaan liikkumaan väärään asentoon. Liian ylös noustessaan reunat kuitenkin haittaavat puolivarvasasentoa. Sama koskee myös tossun liian korkeaa vamppia (englanniksi vamp). Liian pitkä vamppi haittaa varpaille nousemista, mutta liian lyhyenä se saattaa aiheuttaa varpaiden ulos pullistumista.

Varvastossun anatomia

Tossun koko on oikea silloin, kun varpaat eivät kipristy vaan pysyvät suorina tossun sisällä. Toisen asennon demi-plié on hyvä tapa testata tätä; varpaan kärkien pitäisi juuri ja juuri osua kärkeen. On myös syytä tarkistaa, ettei tossun kantaosa nouse liian ylös, jotta se ei ärsytä akillesjännettä. Mikäli tossu on liian lyhyt, kanta putoaa alaspäin eikä tossu meinaa pysyä jalassa.

Kun tossu näyttää sopivalta, pyydän oppilasta seisomaan myös kärjellä - ensin ilman painoa ja sitten painon kanssa. Tossun tulisi istua hyvin myös silloin, kun nilkka on ojennettu. Mikäli tossuun tulee liikaa satiiniryppyjä, saattaa se olla liian iso oppilaan jalalle. Saatiinin kiristyminen äärimmilleen puolestaan tarkoittaa sitä, että tossu on liian pieni. Katson myös aina, ettei tossun kantaosan pohja kierry jompaankumpaan suuntaan ja että se nousee tarpeeksi ylös kohti oppilaan kantapäätä.

Seuraavassa tekstissä perehdyn varvastossujen nauhojen ompeluun sekä tossujen sisäänajoon. Liitän tähän loppuun vielä Lisa Howellin videon varvastossujen sovituksesta; hän näyttää ja selittää mielestäni todella selkeästi, miten tossuja tulee sovittaa: Varvastossujen sovittaminen.

Tuntien suunnittelua

Huh, mikä maanantai! Viikonloppuna vietettiin pikkujouluja, joten eilinen päivä ei ollut erityisen tehokas. Toisaalta välillä on ihan hauska katsella leffoja ja sarjoja Netflixistä tekemättä mitään järkevää. Yleensä käyn sunnuntaisin ulkoilemassa, kun viikolla tulee niin paljon vietettyä aikaa sisätiloissa. Eilen en kuitenkaan jaksanut vaivautua kauppaa pidemmälle.

Tänään menin heti aamusta tapojeni mukaan treenaamaan. Sen jälkeen aloinkin vauhdilla suunnitella uusia tunteja - halusin ehdottomasti saada illan viimeiselle tunnille uudet harjoitukset. Minulla on yleensä tapana suunnitella uudet tunnit jo hyvissä ajoin, mutta nyt olin jättänyt homman viime tinkaan. Onneksi minulla oli melko selkeä visio siitä, mitä halusin sisällyttää uuteen jaksoon; tuntien suunnittelu ei nimittäin aina ole kovinkaan nopeaa työtä. Harjoitusten lisäksi pitää löytää niihin sopivat musiikit, mikä ei aina ole helppoa. Usein tuntisuunnitelma muotoutuu vielä ensimmäisten tuntien aikana, kunnes saan muokattua siitä mieleiseni.

Ilta kului töissä ja nyt minun pitäisi vähitellen päästä nukkumaan; huomenna aion mennä heti aamusta salille ja hierontaan!

Maanantaifiilis

Miten teidän viikkonne on alkanut? :)

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 2: Taidolliset edellytykset

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin varvastossuilla tanssimisen aloittamiseen liittyviä fyysisiä edellytyksiä. Tässä postauksessa perehdyn enemmän taidollisiin vaatimuksiin. Eri opettajilla voi luonnollisesti olla erilaisia edellytyksiä oppilaan taitotasosta, mutta esittelen tässä kirjoituksessa mielestäni niistä tärkeimpiä.

Mielestäni yksi tärkeimmistä edellytyksistä varvastossutyöskentelyn aloittamisessa on se, että oppilas osaa hallita kehonsa ydintukea, eli kannattaa itsensä. Mikäli kannatus ja sitä kautta kehon linjaus pettävät, ei tanssija käytännössä pysty nousemaan kunnolla kärjelle ilman tukea. Tähän liittyy myös se, että oppilaan tulee osata ojentaa jalkansa suoriksi varpaankärjistä reisiluun päähän asti; polvet eivät saa jäädä koukkuun tai yliojentua eikä nilkka kääntyä banaanin muotoon. Luonnollisesti tanssioppilaan jaloissa tulee olla riittävästi voimaa ja hallintaa, jotta tämä onnistuu. Myös aukikiertäjälihasten oikeanlainen aktivoiminen ja niiden käyttämisen liikkeessä tulee olla jo pitkällä.

Minusta on olemassa muutamia selkeitä liikkeitä, joiden tekeminen hallitusti osoittaa oppilaan valmiutta saada varvastossut. Esimerkiksi grand plié keskilattialla edellyttää hyvää keskivartalon hallintaa, jalkojen ojentamista sekä aukikierron käyttämistä. Myös useat relevét peräkkäin tehtynä keskilattialla edellyttävät näitä ominaisuuksia. Oppilaan tulisi myös pystyä seisomaan jonkin aikaa tasapainossa puolivarpailla piruettiasennossa.

Edellytän omilta harrastelijatason oppilailtani säännöllistä osallistumista balettitunneille ja ahkeraa työskentelyä, jotta riittävä taitotaso saavutetaan. Minusta oppilaan pitää myös osallistua vähintään kaksi kertaa viikossa balettitunneille, jotta kärkitossutyöskentelyn aloittaminen on mahdollista.

Ojennetut jalat

Seuraavassa osassa kerron vinkkejä kärkitossujen ostamiseen, nauhojen ompeluun sekä tossujen "sisäänajoon". Liity ihmeessä lukijaksi, jotta pysyt kärryillä viimeisimmistä käänteistä!

Mikäli tekstini herätti ajatuksia, kommentoi! :)

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 1: Fyysiset valmiudet

Monen pienen ballerinanalun silmissä siintää kuva itsestä tanssimasta varpaan kärjellä. Jo aivan pienet esibalettioppilaani kyselevät minulta, koska he saavat kärkitossut. Muistan itsekin, miten innoissani olin, kun silloinen opettajani kertoi luokallemme, että saamme vihdoinkin kaivatut varvastossut. Varsin pian minulle kuitenkin selvisi, ettei varpailla tanssiminen ole aivan yhtä vaivatonta ja helppoa kuin miltä se näyttää. Eräs baletinopettajani totesikin mielestäni viisaasti, ettei kärkitossuilla tanssiminen ole mitenkään oma tekniikkansa, vaan se on osa muuta balettitekniikkaa. Jos oppilas on heikko kärkitossuilla, on hän heikko myös pehmeillä tossuilla tanssiessaan. Vastaavasti taas oppilaan ollessa taitava varpailla, on hän sitä myös puolivarpailla tanssiessaan. Ei ole olemassa tanssijaa, joka olisi hyvä kärjillä ja heikko muussa tanssitekniikassaan, vaan kaikki kietoutuu yhteen. Tässä varvastossutyöskentelyn aloittamista käsittelevän postauksen ykkösosassa perehdyn anatomiaan, seuraavassa osiossa puolestaan taitoihin, jotka tulee hallita saadakseen kärkitossut.

Ennen kuin oppilas voi aloittaa kärkitossuharjoittelun, hänen tulee hallita monta eri asiaa. Hänen täytyy esimerkiksi olla fyysisesti tarpeeksi kehittynyt, jotta varpailla tanssiminen on turvallista. Nykysuositusten mukaan kärkitossutyöskentelyä ei pitäisi aloittaa ainakaan ennen kymmentä ikävuotta; joidenkin lähteiden mukaan pitäisi odottaa jopa 12-vuotiaaksi asti. Koska jokainen ihminen kehittyy eri aikaan, on vaikea sanoa tarkalleen tiettyä ikävuotta, jolloin kärkitossutyöskentelyn voi aloittaa. Itse olen kuitenkin pitänyt nyrkkisääntönä sitä, että en ainakaan aloita varvastossuharjoittelua ennen kuin oppilas on täyttänyt kymmenen.. Katsotaan, että vasta yli kymmenen vuoden iässä oppilaan jalkaterän ja säären luut ovat luutuneet ja ovat näin ollen valmiita kestämään kärkitossutyöskentelyn aiheuttaman rasituksen.

Kuva

Oman haasteensa asettavat yliojentuvat jalkaterät, joissa nilkka on hyvin kaareva ja näin ollen usein epävakaa. Tällainen jalkaterä on erittäin kaunislinjainen, mutta sen hallinnan oppiminen on usein hankalaa. Jos tällaisella tanssijalla on myös yliojentuvat polvet, aiheuttavat ne lisähaasteita varpaan kärjillä tanssittaessa. Toisaalta on olemassa myös oppilaita, joiden jalkaterän rakenne ei mahdollista nilkan ojentumista siten, että oppilas pääsisi kunnolla nousemaan varpaan kärjelle. Tällaisella nilkalla varpailla tanssiminen on käytännössä mahdotonta tai ei mielestäni ainakaan järkevää. Toisinaan tanssijoiden näkee yrittävän muokata oman jalkateränsä rakennetta venyttämällä sitä hyvin voimakkaasti, mutta tällaista ainakaan fysioterapeutit harvoin pitävät terveellisenä. Jalan "sisäosaa", eli niin sanottua instepiä, on mahdollista vahvistaa ja kehittää erinnäisillä harjoituksilla, jotka lisäävät jalan voimaa ja hallintaa. Itse en suosittele jalkaterän venyttämistä omille oppilailleni, ainoastaan sen vahvistamista.

Minkä ikäisenä sinä aloitit varvastossuilla tanssimisen? :)

Vierivä kivi ei sammaloidu!

Viikot ennen joulua ovat tanssinopettajalle hyvin kiireistä aikaa. Lasten tunneilla vietetään avointen ovien päiviä, jolloin vanhemmat ovat tervetulleita seuraamaan tanssituntia sekä näkemään, mitä tunneilla on opittu syksyn aikana. Avoimet ovet ovat jännittävä kokemus sekä lapsille että opettajille - joskus myös vanhemmille. :)

Lisäksi joulunäytökset lähestyvät kovaa kyytiä, ja monilla tunneilla harjoitellaankin ahkerasti näytöstansseja. Koregrafiat ovat minun ryhmilläni jo aika hyvällä mallilla, mutta hiottavaa riittää loppuun saakka; yleensä aina jostain ryhmästä jää yksi tanssija pois viime hetken sairastumisen vuoksi, mikä aiheuttaa luonnollisesti muutoksia esitykseen.

Kun näiden kiireiden lisäksi olen yrittänyt suunnitella tunteja, hoitaa muita työasioita sekä opettaa, meinaavat tunnit loppua vuorokaudesta kesken. Tällä viikolla olen lähtenyt aamulla kotoa ja tullut vasta illalla takaisin, joten en ole ehtinyt päivittää blogiakaan. Luvassa on kuitenkin postauksia varvastossutyöskentelyn aloittamisesta, liikkuvuusharjoittelusta sekä omatoimisesta alkulämmittelystä. Kannattaa siis liittyä vaikka lukijaksi, jos nämä aihealueet kiinnostavat! ;)
Postausehdotuksia saa myös esittää, mikäli haluat kysyä jotain tai saada lisätietoa tietystä aiheesta.

Tossukuusi

Ei oikotietä onneen

Olen opettajana tarkka siitä, että oppilaani oppisivat perusasiat mahdollisimman hyvin. Kun ne hallitsee, on loppu lähinnä koordinaatiota. Minusta ei ole järkevää tehdä heti mahdollisimman pitkiä ja monimutkaisia sarjoja, koska silloin keskittyminen menee lähinnä liikesarjan muistamiseen. Perusasioilla tarkoitan vartalon ydintuen, eli kannatuksen, käsitteen ymmärtämistä, aukikiertoa, lapatukea sekä luonnollisesti koko kehon linjausta, eli ryhtiä. Kun nämä asiat hallitsee omassa tanssissaan, vaikeidenkin liikkeiden ja liikeyhdistelmien opettelu sujuu. Lisäksi tyttöjen on myöhemmin mahdollista aloittaa varvastossuilla tanssiminen, kun perusasioiden hallinta on riittävän pitkällä. Varvastossutyöskentelyn aloittamisesta olen ajatellut kirjoittaa ihan oman postauksensa jossain vaiheessa.

Baletissa eikä tanssissa muutenkaan ole oikotietä onneen. Lukemista ja kirjoittamistakaan ei voi oppia, jos ei ensin osaa kirjaimia. Baletissa ajattelen näiden kirjaimien olevan edellä mainitsemiani perusasioita. Jotta esimerkiksi voi harjoitella piruettia, pitää osata säilyttää ydintuen lisäksi lapatuki, hallita aukikiertoa ja löytää vartalon oikea linjaus. Kirjaimista muodostuu sanoja samoin kuin baletissa liikkeitä. Esimerkiksi edellä mainitsemassani piruetissa oppilaan tulee tietää demi-plié, piruettiasento, pään käyttö sekä käsien liikkeet. Kun useampia sanoja yhdistetään, muodostuu lauseita. Tanssissa nämä lauseet ovat liikesarjoja, esimerkiksi parista erilaisesta piruetista koostuva piruettisarja. Kun lauseita on useampi peräkkäin, voidaan puhua tarinasta. Baletissa puolestaan tarinat ovat kokonaisia tansseja.

Mielestäni on erittäin tärkeää muistaa, että kaikki kehittyvät tanssillisesti hyvin eri aikaan eikä näin ollen ole mitään tiettyä aikamäärettä, mihin mennessä pitäisi siirtyä uudelle tasolle. Opettaja pitää kyllä huolen siitä, että oppilas siirtyy seuraavalle tasolle ollessaan siihen valmis. Opettajana ja entisenä tanssioppilaana ymmärrän hyvin oppilaan halun tuntea edistyvänsä ja siirränkin oppilaani seuraaavalle tasolle mahdollisimman usein esimerkiksi uuden lukuvuoden alussa. Joskus kuitenkin joudun käymään varsinkin lasten vanhempien kanssa keskustelua siitä, miksi oppilas ei ole minusta vielä valmis vaikeammalle tunnille. Yritän silloin tuoda esiin sen, että opettajana en tarkastele ainoastaan oppilaan tanssitekniikkaa, vaan myös ryhmässä toimimisen taitoja, keskittymiskykyä ja pienempien kohdalla myös sadun- sekä leikinomaisuuden tarvetta. Vanhempien ja myös oppilaiden on hyvä muistaa, että oppilaalla ei ole mikään kiire nousta ylemmälle tasolle. Oppiminen tapahtuu parhaiten silloin, kun toiminta on kaikin tavoin mielekästä ja sopivan haastavaa.

Kuva

Herättikö tekstini ajatuksia? Kommentoi! :)

Fiksut oppilaat

Yksi parhaista hetkistä opettajana on minusta se, kun oppilaasta paistaa aito innostus ja kiinnostus opittavaa asiaa kohtaan. Minulla on tapana antaa oppilailleni jokin tunnilla harjoiteltu asia läksyksi seuraavaa kertaa varten; se saattaa olla esimerkiksi taaksetaivutuksen hiominen tai piruettipään käytön harjoittelu. Yleensä useimmissa ryhmissä läksyjen tekeminen unohtuu ainakin osalta oppilaista, mutta joukossa on myös oppilaita ja ryhmiä, jotka ovat aina tunnollisesti tehneet läksynsä. Tämä luonnollisesti näkyy huikeana kehityksenä - joskus hyvin lyhyessäkin ajassa! Liikuttavin on eräs nuori oppilaani, joka usein tiedustelee huolissaan, saako kaikkia tunnilla harjoiteltuja asioita tehdä kotona annetun läksyn lisäksi.

Eniten ihailen huippumotivoituneissa oppilaissani heidän innostustaan baletin opiskelua kohtaan. He todella paneutuvat uusien asioiden oppimiseen ja jaksavat hioa jo aiemmin oppimaansa. Liikkeiden viimeistelyhän ei lopu koskaan, sillä myös ammattilaiset työstävät niitä päivittäin. Lahjakas oppilas on aina omanlaisensa, mutta myös ahkeralla harjoittelulla pääsee usein melko pitkälle. En ollut itsekään mitenkään erityisen lahjakas oppilas, mutta olin innostunut ja pyrin aina parhaimpaani. Eräs entinen opettajani muistelikin minun olleen sitkeä puurtaja hänen tunneillaan.

Minä pidän siitä, kun oppilaat esittävät tarkentavia kysymyksiä sarjoista tai yksittäisistä liikkeistä. Tarkkasilmäisimmät oppilaistani saattavat uutta liikettä opettaessani esittää kysymyksiä asioista, joihin olen alunperin ajatellut palata vasta myöhemmin, kun liike on jo jollain tavalla tuttu. Viimeksi vastaavassa tilanteessa päädyin siihen, että vastasin oppilaan kysymykseen ja annoin koko ryhmän kokeilla liikettä valmiissa muodossaan. Ajattelin, ettei liike varmastikaan vielä näyttäisi kovinkaan siistiltä, mutta oppilaat saisivat kuitenkin kokemuksen siitä, miltä se valmiissa muodossaan tuntuu. Meinasin pudottaa silmäni, kun oppilaat suoriutuivat koko sarjasta upeasti - näytti siltä kuin olisimme työstäneet uutta asiaa jo pitkään. Ei auttanut muu kuin todeta ääneen, että olin aliarvioinut oppilaani ja luonnollisesti kehua heidän suoritustaan.

Kuva

Älä koskaan kasva niin isoksi, ettetkö voisi esittää kysymyksiä. Älä koskaan tiedä niin paljon, ettetkö voisi oppia jotain uutta.— Kirjailija Og Mandino
Sujuuko baletin opiskelu sinulta kuin tanssi vai vaatiiko se sinulta enemmän työtä?

"Motivaatio määrää sen, mitä teet. Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen."

Ajattelin tänään kirjoittaa motivaatiosta, joka on mielestäni kaiken oppimisen perusta ja voima. Motivaation taso voi kuitenkin vaihdella eri tilanteissa ja eri aikoina hyvinkin paljon. Jotkut asiat motivoivat ihmistä enemmän kuin toiset. Minä en esimerkiksi koulussa ollut ollenkaan kiinnostunut matemaattiisista tai luonnontieteellisistä aineista. Sen sijaan pidin todella paljon äidinkielen ja vieraiden kielten opiskelusta. Matematiikan kokeisiin valmistautuminen oli minulle todellista pakkopullaa sekä hankalaa, mutta esimerkiksi englannin kielen kielioppisäännöt jäivät kuin leikiten päähäni ja olivat minusta kaiken lisäski todella mielenkiintoisia. Opettajaopinnoissa jaksoin loputtomasti paneutua baletin didaktiikaan ja metodiikkaan sekä pedagogisiin opintoihin, mutta sen sijaan esimerkiksi tanssin historian opiskeleminen tuntui tylsältä enkä jaksanut käyttää siihen kovinkaan pajon aikaa.

Kaikenlaisessa opettamisessa ja oppimisessa mielestäni on tärkeää, että oppilas (samoin kuin opettaja) hyväksyy oman keskeneräisyytensä - oppimininen ei koskaan lopu ja asioita voi aina tehdä paremmin. Esimerkiksi tanssinopiskelussa löytyy jatkuvasti uutta opittavaa eikä tanssija tunne ammattilaisenakaan koskaan olevansa täysin valmis. Kun oppijana saavuttaa tietyn tason, seuraava odottaa aina nurkan takana. Itselleni suuri oivallus oli se, kun ymmärsin, että tämä voidaan turhautumisen sijaan kääntää voimavaraksi. "Sitten kun" -aika ei koskaan koita, vaan pitäisi osata nauttia jo siitä, mihin asti on päässyt sekä suhtautua myönteisesti siihen, että opittavaa riittää loputtomasti. Oppiminen on nimittäin ihmiselle luontaista ja ihminen turhautuisi, jos oppiminen joskus loppuisi.

Tanssi on monelle oppilaalleni mukava harrastus, ja suurin osa tulee tanssitunnille vapaaehtoisesti sekä omasta halustaan. Itse esimerkiksi aloitin tanssitunnit viisivuotiaana, kun ilmoitin äidilleni haluavani balettiin. Minulla oli voimakas motivaatio oppia balettia, mikä on säilynyt näihin päiviin asti. Mielestäni tämä onkin tärkein edellytys oppimisille - oma halu sekä sisäinen motivaatio. Opettajan on vaikea tukea oppilaan oppimista, mikäli hän itse ei ole motivoitunut oppimaan. 

Baletin sekä kaikenlaisen liikkumisen opettelu edellyttää lukemattomia toistoja, mikä saattaa joskus tuntua tylsältä. Opettaja voi toki yrittää herättää oppilaan kiinnostusta näihin asioihin keksimällä erilaisia keinoja sekä lähestymistapoja ja tekemällä oppimistuloksia näkyväksi. Oppilasta usein myös motivoi se, jos hän saa itse vaikuttaa oppimiseensa asettamalla esimerkisi omia oppimistavoitteitaan. Tavoitteita voidaan myös jakaa pienempiin kokonaisuuksiin osatavoitteiksi.  

Onnistumisen kokemus lisää oppilaan itsevarmuutta sekä hänen motivaatiotaan opiskelua kohtaan, jolloin epäonnistuminen tai virheen tekeminen saattaa tuntua oppilaasta musertavalta. Sellaisissa tilanteissa minusta opettajan tulisi pyrkiä kiinnittämään oppilaan huomio onnistumisiin sekä osoittamaan, mitä kaikkea oppilas on jo oppinut sekä saavuttanut. Usein oppilas saattaa nimittäin epäonnistuessaan ajatella, ettei osaa mitään, vaikka oppimisessa ollaan jo pitkällä. Suhteellisuudentaju ikään kuin hämärtyy, ja opettajan tehtävä on silloin auttaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Eräs opettaja viisasti totesikin, ettei ikkunan mennessä rikki koko asuntoa vaihdeta, vaan ainoastaan rikkoutunut ikkuna korvataan ehjällä. 

Nyt haluaisinkin kuulla, miten sinä pidät yllä omaa motivaatiotasi tanssinopiskelussa?

Kuva

Termiviidakossa: piqué vai pointé

Tällä kertaa perehdymme termiin nimeltä piqué. Suomeksi piqué tarkoittaa pistettyä. Usein tätä sanaa kuulee käytettävän piruetista, jossa astutaan suoralle jalalle työjalan ollessa retiréssä takana. Piquétä voidaan myös käyttää battement tendu jeté -sarjan yhteydessä tehdystä jalan hipaisusta lattiaan. Esittelen nyt omia ajatuksiani piquéstä.

Piqué tarkoittaa astumista suoralle jalalle puolivarpaille tai varpaille eteen, sivulle tai taakse samalla kun työjalka nousee ilmaan. Esimerkkejä tästä liikkeestä on esimerkiksi piqué en arabesque tai niin sanottu piqué-piruetti. Koska piqué tarkoittaa minulle aina askelta yhdelle jalalle, sitä ei mielestäni ole loogista käyttää battement tendu jeté -harjoituksen yhteydessä.

Piqué en arabesque
Kuva

Battement tendu jeté -harjoitukseen voidaan liittää liike, jossa varpaan kärjet käyvät kevyesti ja nopeasti lattialla. Kosketus lattiaan tehdään kohotahdilla ja iskulla jalka nostetaan takaisin ylös. Näitä kosketuksia tehdään yleensä yhdestä kolmeen ja liike voidaan tehdä myös 1/4-rondilla. Minä käytänkin tästä liikkeestä piquén sijaan nimeä battement tendu jeté pointé. Battement ei juurikaan käänny suomeksi (se tarkoittaa lyömistä tai takomista), mutta tendu tarkoittaa jännitettyä tai pidennettyä, jeté heitettyä ja pointé ojennettua.

Mitä nimeä sinä käytät jeté-harjoituksen nopeasta jalan noususta ja laskusta? :)

Viikonlopun balettiannos

Mikäli kaipaatte viikonloppuunne lisää balettia, löydätte sitä oheisen linkin takaa: city.ballet. Törmäsin netissä surffaillessani New York City Ballet'sta kertovaan sarjaan, jota on tehty näköjään jo kaksi kautta. Lyhyissä jaksoissa tutustutaan NYCB:n elämään - suosittelen tutustumaan!

Kuva

Termiviidakossa: soutenu

Termiviidakossa-sarjan kolmannessa osassa ajattelin käsitellä termiä nimeltä soutenu. Tätä nimeä käytetään minusta eniten yleensä diagonaalissa liikkuvasta kahden jalan käännöksestä. Toinen yleisin liike soutenuksi kutsuttuna on kokokäännös kahdella jalalla. Kuten arvata saattaa, asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen.

Soutenu tarkoittaa suomeksi jatkuvaa, taukoamatonta, pysyvää, pitkäkestoista, pitkäjänteistä tai ylösvedettyä. Mielestäni yhdestäkään liikkeestä ei voi yksinään käyttää nimeä soutenu, vaan sen yhteyteen tulee aina liittää jokin etuliite. Esimerkkejä voisivat olla esimerkiksi plié-soutenu, battement soutenu tai tours soutenus.

Plié-soutenu on liike jota ei käsittääkseni löydy venäläisistä Vaganova-metodiin perustuvista kirjoista. Liikettä käytetään kuitenkin ainakin Suomessa alkeistunneilla. Sen sanotaan olevan hyödyllinen liike ennen battement fondun tai battement soutenun opettelua, joten esittelen sen tässä tekstissäni. Minusta plié-soutenun hallitsemisesta on myös hyötyä, kun aletaan harjoitella valssiaskelta. Plié-soutenussä työjalka ojentuu viidennestä asennosta lattiaa pitkin samalla kun tukijalka tekee demi-plién. Lopuksi työjalka liukuu ojennettuna takaisin viidenteen asentoon ja samanaikaisesti tukijalka suoristuu. Liike tehdään viidennestä asennosta kaikkiin suuntiin.

Battement soutenu on liike, jossa työjalka ojentuu viidennestä asennosta conditional sur le cou-de-pied'n kautta eteen ja sivulle sekä tavallisen cou-de-pied'n kautta taakse joko lattialle tai 45 asteen korkeuteen samalla kun tukijalka laskeutuu demi-pliéhen. Sen jälkeen työjalka liukuu ojennettuna lattiaa pitkin ja tuodaan kiinni viidenteen asentoon samalla kun tukijalka suoristuu sekä noustaan molemmilla jaloilla puolivarpaille. Mikäli jalka  ojennetaan 90 asteen korkeuteen (tai ylemmäksi), työjalka nousee retiréhen. Aluksi käsi pidettään avattuna toiseen asentoon, mutta myöhemmin liikeeseen voidaan lisätä erilaisia käden ja pään koordinaatioita. Valmiissa muodossa musiikin aksentti osuu kohtaan, jossa työjalka suljetaan viidenteen asentoon. Battement soutenu voidaan yhdistää esimerkiksi battement fondun ja battement frappén kanssa.

Tour soutenustä käytän itse mieluummin nimeä glissade en tournant. Olen lisäksi oppinut, että kun kyseisiä käännöksiä tehdään useampi peräkkäin, liikettä sanotaan tour glissadeksi. Glissade en tournant tehdään diagonaalissa liikkuen ja viidennestä asennosta épaulement croisésta aloittaen. Kohotahdilla käännytään effacéhen ja tukijalalla tehdään demi-plié samalla kun työjalalla astutaan liukuen eteenpäin. Kädet ovat arabesque-asennossa, työjalan puoleinen käsi edessä ja tukijalan puoleinen käsi sivulla. Tukijalka astutaan työjalan eteen ristiin viidenteen asentoon puolivarpaille ja samalla kädet tulevat ensimmäiseen asentoon samanaikaisesti kun käännytään ympäri. Käännöksen aikana jalat vaihtavat paikkaa ja käännös loppuu effacéehen. Koska käännöksen aikana jalkojen pitää olla tiukasti yhteen vedetyt, voidaan kyseisestä liikkeestä käyttää myös nimeä tours soutenus. Koska liike kuitenkin alkaa pas glissade -askeleella, on sitä mielestäni loogista kutsua glissade en tournant'iksi.

Kun tehdään puoli- tai kokokäännöksiä tangossa tai keskilattialla, kutsuvat monet opettajat näitä liikkeitä myös nimellä soutenu. Minä kuitenkin käytän näistä joko ihan noita edellä mainitsemiani termejä puoli- ja kokokäännös tai sitten sanon niitä nimellä demi-détourné tai détourné. Luulisin tosin tämän termin olevan ennemminkin peräisin ranskalaisesta kuin venäläisestä koulukunnasta.

Miltä kuulostaa? Oletko eri mieltä kanssani vai yhtä sekavissa tunnelmissa kuin Jaska Jokunen? ;)

Kuva

Termiviidakossa: cou-de-pied ja coupé

Edellisessä Termiviidakossa-postauksessani käsittelin retirén ja passén eroa. Nyt ajattelin kirjoittaa cou-de-pied'n ja coupén eroista. Nämä termit menevät nimittäin usein sekaisin niin opettajilla kuin oppilailla. On tässä vaiheesa syytä tarkentaa, että oma taustani on venäläisessä koulukunnassa, joten selitän nämä asiat niin kuin ne Vaganova-tekniikassa tehdään. Esimerkiksi Cecchetti-metodissa cou-de-pied on erilainen, mutta en paneudu siihen tässä tekstissä, sillä en ole perehtynyt kyseiseen metodiin.

Kuva
Kierretty cou-de-pied

Cou-de-pied tarkoittaa suomeksi nilkkaa, tarkka käännös on jalan kaula. Cou-de-pied voi tarkoittaa kolmea erilaista asentoa. Sur le cou-de-pied devant, eli edessä, voi tarkoittaa joko kierrettyä asentoa tai "tavallista" cou-de-pied'tä. Taakse on olemassa ainoastaan yksi asento, sur le cou-de-pied derriére. Kaikissa cou-de-pied-asennoissa jalkaterä on loppuun asti ojennettu, eli nilkkaa ei "kipristetä". Työjalan varpaat eivät myöskään osu lattiaan ja puolivarpailla asento pysyy samanlaisena (työjalka ei liiku).

Sur le cou-de-pied devant kierretyllä nilkalla tarkoittaa sitä, että työjalan jalkapohja asetetaan ojennettuna tukijalan nilkan ympärille. Varpaat ovat tukijalan kantapään takana ja kantapää sen etupuolella. Tätä kierrettyä nilkan asentoa käytetään petit battement sur le cou-de-pied -liikkeissä sekä battement frappéssa.

Kuva
Cou-de-pied edessä

Conditional sur le cou-de-pied devant puolestaan tarkoittaa sitä, että työjalan pikkuvarpaat osuvat tukijalan etupuolelle juuri kehräsluun yläpuolella. Työjalan kantapää on ilmassa. Tätä asentoa käytetään muun muassa battement fondussa, battement soutenussä, battement développéssa sekä sissonne simple -hypyssä.

Mikäli tehdään piruetti matalassa retiréssä (työjalka tukijalan säären puolivälissä), voidaan tästä asennosta käyttää myös nimeä korkea conditional cou-de-pied. Lisäksi on olemassa matala conditional cou-de-pied, jota käytetään battement battu sur le cou-de-pied -liikkeessä. Tässä asennossa työjalan varpaat ovat kehräsluun alapuolella ja liike tehdään aina relevéssä (sitä ei voi tehdä kokojalalla, koska työjalan varpaat ovat niin alhaalla suhteessa tukijalkaan).

Sur le cou-de-pied derrière on asento, jossa työjalka on tukijalan takapuolella. Työjalan kantapää on vasten tukijalan pohjelihaksen alaosaa. Työjalan varpaat ovat ilmassa, eli ne eivät osu tukijalkaan.

Kuva
Cou-de-pied takana

Cou-de-pied tarkoittaa jalkaterän asentoa. Sen sijaan coupé on aina liike, ei asento. Näin ollen coupé ei ole minusta oikea termi käytettäväksi silloin, kun puhutaan ylläolevista asennoista. Suomeksi coupé tarkoittaa leikattua (couper = leikata). Se on pieni väliaskel, joka tehdään ikään kuin ponnistuksena tai sitovana liikkeenä jollekin toiselle liikkeelle. Coupén nimi perustuu sen luonteeseen; toinen jalka "leikkaa" toisen jalan paikan itselleen. Coupé voi olla joko paikallaan tehtävä tai tilassa liikkuva askel eteen, sivulle tai taaksepäin. Se voidaan tehdä tanko-, keskilattia, hyppy tai varvasharjoituksissa. Valmiissa muodostaan coupé tehdään aina kohotahdilla.

Yksinkertainen kuvaus coupésta on esimerkiksi seuraava harjoitus: Oikea jalka on edessä cou-de-pied devant. Astutaan terävä askel oikealle jalalle ja vasen jalka avataan cou-de-pied derrière -asennon kautta sivulle ojennukseen.

Menevätkö cou-de-pied't tai coupét sinulta helposti sekaisin? Selvensikö tekstini asiaa ollenkaan vai menitkö vain entistä enemmän sekaisin?

Tyhmiä kysymyksiä

Monella tunnilla - oli kyse sitten tanssista tai vaikkapa jumppatunnista - tunnin opettaja tai ohjaaja törmää hiljaisuuteen kysyessään jonkin kysymyksen. Joillain ihmisillä on aika korkea kynnys tuoda ilmi omia mielipiteitään ryhmätunneilla, minkä seurauksena opettaja ei saa kysymykseensä vastausta. Kaikille ei välttämättä myöskään ole mitään väliä, miten toimitaan, vaan kaikki opettajan esittelemät vaihtoehdot sopivat, jolloin ei välttämättä tule kommentoitua mitään kysymykseen. Opettajaa salin valtaava hiljaisuus ei kuitenkaan auta, jos hänen tavoitteenaan on saada selville oppilaiden mielipide. Itse pyrin vastaavissa tilanteissa yleensä lähestymään asiaa huumorin kautta. Saatan hymyillen tokaista, etten ole vielä oppinut lukemaan ajatuksia, jolloin vastaus kysymykseen on tarpeen. Kun tunnelmaa on hieman kevennetty, rohkaistuu yleensä ainakin yksi oppilas kertomaan oman mielipiteensä ja tunti pääsee jatkumaan.

Olen lisäksi huomannut, että etenkin aikuisten tunneilla monet ihmiset ovat arkoja kysymään tarkentavia kysymyksiä. Yritän yleensä ennaltaehkäistä ongelmaa sanomalla, että kysymyksiä saa esittää ja niitä todella kannattaa kysyä. Faktahan yleensä on, että joku muu pohtii ihan samaa asiaa uskaltamatta kuitenkaan tuoda kysymystään julki. Usein oppilaat pelkäävät myös kysyvänsä niin sanottuja tyhmiä kysymyksiä. Kun oppilas aloittaa kysymyksensä sanomalla "tää nyt on tällainen ihan tyhmä kysymys", on totuus yleensä toinen. Yleensä nämä tyhmät kysymykset nimittäin ovat kaikista parhaimpia kysymyksiä. Toisinaan oppilas kysyy niin hyvän kysymyksen, että opettajankin pitää pysähtyä pohtimaan omaa vastaustaan. Parhaimpia ovatkin ne hetket, kun opettajakin oppii jotain uutta oppilaan kysymyksestä! Joskus joudun myös toteamaan, etten osaa vastata kysymykseen ja palaamaan asiaan uudelleen siihen enemmän perehdyttyäni.

Kuva

Joskus oppilas myös kyseenalaistaa opettajan toimintatavan. Liikkeitä voidaan opettaa ja tehdä monella tavalla, mikä saattaa aiheuttaa hämmennystä oppilaissa. Ainakin minä olin tanssioppilaana välillä hyvin hämmentynyt erilaisista toteutustavoista ja termeistä samalle liikkeelle. Minua kyseenalaistaminen ei haittaa, sillä minulla on aina jokin idea siitä, miksi jokin liike tehdään tietyllä tavalla minun tunnillani tai miksi lähestyn jotain asiaa valitsemallani tavalla. Yritän kuitenkin aina sanoa, että joku toinen opettaja saattaa opettaa liikkeen eri tavalla ja että se voi yhtä lailla olla oikein. Mielestäni koskaan ei toimi väärin, jos tekee niin kuin kyseisen tunnin opettaja pyytää. :)

Esitätkö sinä usein tarkentavia kysymyksiä omilla tanssitunneillasi?

Termiviidakossa: retiré vai passé?

Ajattelin nyt kirjoittaa baletin termeistä, jotka aiheuttavat monesti päänvaivaa. Opettajat käyttävät samoista liikkeistä eri sanoja, mikä saattaa aiheuttaa hämmennystä. Baletin termeistä keskusteleminen oli eräs lempiasioistani opiskeluaikana ja halusin kiihkeästi tietää, mikä oli oikein ja mikä väärin. Kun olin jonkin termin oppinut, olin ehdottomasti sitä mieltä, ettei mitään muita termejä sopinut käyttää kyseisestä liikkeestä. Ai että, jos opettaja käytti tunnilla mielestäni väärää termiä! Nyt myöhemmin olen hieman pehmentynyt ja ajattelen, että tärkeintä on se, että itse tietää mitä milläkin termillä tarkoittaa ja pyrkii olemaan mahdollisimman johdonmukainen. Baletissahan kaikilla liikkeillä on ranskankielinen nimi, joita käytetään ympäri maailman. Periaatteessa voisi osallistua tunnille vaikkapa Kiinassa ja silti pysyä mukana menossa, koska termit ovat samat. Kun kuitenkin balettia opettavat monet ihmiset, joiden äidinkieli ei ole ranska, alkavat liikkeiden nimet elää.

Tänään kirjoitan piruettiasennosta, jota voidaan kutsua monella nimellä. Itse käytän asennosta nimeltä battement retiré, toiset opettajat puhuvat passésta. Olenpa kuullut liikettä kutsuttavan myös coupéksi.

Kuva

Kyseinen liike aloitetaan jalkojen viidennestä asennosta. Työjalkana toimii tässä tapauksessa etummainen jalka, joka nousee koukussa tukijalkaa pitkin polven ulkosyrjässä olevan kuopan kohdalle jalkaterän säilyessä ojennettuna. Työjalan kantapää kiertyy eteenpäin eikä näin ollen osu tukijalkaan, reisi puolestaan on avattu maksimaaliseen aukikiertoon. Mikäli liike tehdään taaimmaisella jalalla, varpaat osuvat polvitaipeeseen. Jotkut opettajat opettavat retiréssä taakse, että työjalan kantapää osuu polvitaipeeseen. Omien lähteideni ja käytännön oppini mukaan työjalan kanta liukuu tukijalkaa pitkin ylös, mutta lopullisessa asennossa varpaat osuvat polvitaipeeseen ja kantapää on ilmassa.

Minä käytän tästä liikkeestä termiä battement retiré silloin kun työjalka suljetaan takaisin lähtöasentoon. Kun työjalka on edessä, liike on nimeltään retiré devant ja kun se on takana, kyse on retiré derrièrestä. Jos työjalka vaihdetaan edestä tukijalan toiselle puolelle, eli taakse, käytän liikkeestä nimeä battement retiré passé. Retiré tarkoittaa suomeksi lyhennettyä tai takaisinvedettyä, passé puolestaan ohittamista.

Minä olen oppinut, että mikäli käytetään sanaa passé, kyse on aina liikestä eikä sitä näin ollen voi käyttää piruettiasennosta. Battement retiré passéssa työjalka vaihdetaan korkean retirén kautta (minä käytän tästä termiä tire-bouchon, myös termit reitré de côté sekä raccourci ovat mahdollisia) tukijalan toiselle puolelle, eli joko edestä  sivukautta taakse tai takaa sivukautta eteen. Jos ollaan lähdetty viidennestä asennosta oikea jalka edessä, lopetetaan liike viidenteen asentoon oikea jalka takana. Passé-termiä käytetään myös esimerkiksi liikkeessä passé par terre, jossa jalka viedään esimerkiksi edestä ensimmäisen asennon kautta taakse. Tällöinkin kyse on nimenomaan liikkeestä eikä asennosta. Sen vuoksi minusta piruettiasennosta on loogista käyttää termiä retiré eikä passé. Mikäli kuitenkin jalka avataan retiré-asennon kautta johonkin suuntaan, voidaan minusta silloin liikkeestä käyttää nimeä passé. Coupé-termistä kirjoitan myöhemmin ihan oman postauksensa.

Mitä termiä sinä tai sinun opettajasi käyttävät piruettiasennosta?

Opettaja on sinun puolellasi!

Ajattelin tänään kirjoittaa palautteen antamisesta ja sen vastaanottamisesta. Pohdin tätä monesti omilla tunneillani ja ajattelin nyt jakaa omia ajatuksiani myös teidän kanssanne.

Tanssinopettaminen perustuu aina vuorovaikutukseen ja luottamussuhteeseen, joka muodostuu opettajan sekä oppilaan välille. Lapsioppilaiden kohdalla vuorovaikutusta on myös oppilaiden vanhempien kanssa. Avainsana luottamuksen syntymiseen on mielestäni turvallisuus; oppilaan pitää pystyä luottamaan opettajaansa ja tuntea olonsa turvalliseksi tanssitunnilla. Minusta oppilaisiin pitää aina suhtautua arvostavasti eikä arvostellen. Minä ainakin opettajana haluan aidosti, että oppilaani kehittyisivät tanssijoina ja pystyisivät parhaimpaansa omalla tasollaan. Opettajan ei mielestäni koskaan pidä purkaa omaa turhautumistaan tai huonoa päiväänsä oppilaisiinsa. Palautetta tulee antaa, mutta tarkoituksen täytyy aina olla hyvä ja oppilasta kunnioittava. Myöskään henkilökohtaisuuksiin menevä arvostelu ei mielestäni kuulu oppimis- tai opetustilanteeseen - ei oppilaaseen eikä myöskään opettajaan kohdistettuna.

Ihmiset ottavat korjauksia ja kommentteja vastaan hyvin eri tavoin. Osa oppilaista janoaa niitä, mutta toiset eivät pidä ylimääräisestä huomiosta tai saattavat jopa loukkaantua, jos heidän tekemistään korjataan. Mielestäni tärkeintä kuitenkin on se, että opettaja antaa kommentit hyvässä hengessä ja välittää oppilaistaan. Minä ainakin toivon, että oppilaani voivat luottaa siihen, etten arvostele heitä, vaan yritän auttaa heitä menemään eteenpäin.

Mielestäni hyvällä tanssi- tai millä tahansa muullakin tunnilla opettaja pyrkii huomioimaan jokaisen oppilaan henkilökohtaisesti oppitunnin aikana. Tämä on todella haasteellista isossa ryhmässä, mutta pyrin aina sanomaan jokaiselle jotakin tanssitunnilla. Yritän kannustaa ja kehua jokaista oppilasta jossakin asiassa sekä lisäksi antaa kehitysehdotuksia, eli korjauksia. Koska monella ryhmäliikuntatunnilla ohjaaja ei useinkaan korjaa tunnille osallistuvien linjauksia tai tekniikkaa, minulla on aikuisten alkeistunneilla  tapana heti ensimmäisellä tunnilla kertoa, että annan tunneillani korjauksia suullisesti sekä koskettamalla. Tanssin parissa kasvaneille tämä on itsestään selvää, mutta monelle aikuiselle asia saattaa tulla yllätyksenä, jos siitä ei erikseen mainitse etukäteen.

Negatiivisen palautteen vastaanottaminen on ainakin itselleni todella vaikeaa. Kun työtä tekee koko sydämellään ja omalla persoonallaan, ottaa kritiikin usein henkilökohtaisena loukkauksena - etenkin kun on yrittänyt parhaansa. Kun pahin tunnemyrsky on ohi, pystyy asioita onneksi käsittelemään hieman paremmin ja oikeissa mittasuhteissaan. Yritänkin itse suhtautua kaikenlaiseen palautteeseen avoimesti ja oppimistilanteena; ajattelen, että oman toiminnan kyseenalaistaminen sekä sen perusteleminen vie minua eteenpäin opettajana. Sitä paitsi opettajakin on vain ihminen ja tekee joskus virheitä. Silloin täytyy pahoitella tilannetta ja yrittää ottaa opikseen. :)

Kuva

Millaisia kokemuksia sinulla on palautteen antamisesta tai sen vastaanottamisesta?

Normipäivä

Näin pyhäinpäiväviikonloppuna tanssinopettajakin saa nauttia täysin vapaasta ja kiireettömästä viikonlopusta, mikä on melkoista luksusta. Kerrankin keho ehtii palautua kunnolla viikon rasituksista! Ajattelin kuitenkin näin lauantaiaamun ratoksi kirjoitella normaalista työpäivästäni.

Tanssinopettajan työssä minun päivärytmini on normaaliin toimistotyöntekijän arkeen verrattuna varsin poikkeava. Olen aamuvirkku, joten päiväni käynnistyy yleensä jo seitsemän aikaan aamulla aamupalalalla.

Aamiaisen jälkeen lähden treenaamaan. Pyrin liikkumaan säännöllisesti, koska olen todennut sen tuovan päivääni energiaa. Luonnollisesti treenaaminen myös auttaa pitämään kroppani työkunnossa; tanssinopettajalle oma keho kun toimii työvälineenä.

Treenin jälkeen olen yleensä puoliltapäivin kotona ja syön välipalan. Sen jälkeen päivästä riippuen suunnittelen yleensä tunteja sekä  hoidan kaikenlaisia juoksevia asioita. Mikäli työt ovat järjestyksessä, siivoan ja laitan ruokaa ennen opettamaan lähtemistä. Toisinaan on myös aikaa ihan vain rentoutua. :)

Välipala

Juuri ennen töihinlähtöä syön vielä lämpimän ruoan sekä tarkistan, että olen pakannut tarvittavat varusteet mukaan. Olen varsinainen kassialma, eli raahaan mukanani hurjan määrän tavaraa.

Tanssinopettajan illat kuluvat pääsääntöisesti töissä. Heti viimeisen tunnin jälkeen syön yleensä jotain välipalaa ennen kuin aloitan kotimatkan. Kotona menen harvoin heti nukkumaan, vaan syön ensin jotain sekä rauhoitun illan opetusten jälkeen.

Kun on liikkunut koko illan, ei uni ala heti painaa silmiä. Pyrin kuitenkin menemään viimeistään puoliltaöin nukkumaan, jotta jaksan seuraavana aamuna herätä taas treenaamaan. Olen onneksi nopea nukahtamaan - yleensä riittää kun menen sänkyyn ja suljen silmät. :D

Millainen on sinun normaali päiväsi? :)