Venyttelyohjeita, osa 2: Rentoutuminen

Venyttelyohjeita-sarjan toisessa osassa (ensimmäisen osan löydät täältä) keskitytään rentouteen, joka on minusta erittäin tärkeä osa liikkuvuusharjoittelua. Puhun tässä postaussarjassa rinnakkain sekä venyttelystä että liikkuvuusharjoittelusta tarkoittaen niillä samaa asiaa. Mahdollisiin kysymyksiin ja kommentteihin vastaan mielelläni! :)

Stressi ja lihasjännitys
Stressaantuneena ei mielestäni kannata välttämättä venytellä, mikäli mieltä ja sitä kautta kehoa ei saada rentoutettua. On vaikea hakea kehoon lisää liikkuvuutta, jos  stressaantunut mieli ylläpitää kehon lihasjännitystä. Niinpä heti liikkuvuusharjoittelun alussa tulisi keskittyä hyvin ja löytää mielelle sekä kropalle rauhallinen olotila, mikä auttaa lihasten vapautumista ja sitä kautta mahdollistaa myös liikkuvuuden lisääntymisen. Minusta ei ole ollenkaan huono idea tehdä pientä rentoutusta liikkuvuusharjoittelun alkuun tai kuunnella venyttelyn aikana rauhoittavaa musiikkia. Mikäli osallistuu ohjatulle tunnille, voi myös ohjaajan rauhallinen ääni auttaa rentoutumaan. Usein myös pelkkä rauhallinen hengitys auttaa kehoa rentoutumaan.

Kuva

Venyttely-ympäristö
Minusta on myös tärkeää huomata, ettei venyttelypaikka ole vetoisa tai viileä. Kylmässä venytteleminen on inhottavaa ja voi aiheuttaa myös vammoja, kun lihakset sekä nivelet viilenevät. Kannattaa myös miettiä tilan valaistusta; itse esimerkiksi pidän enemmän hieman hämärästä kuin liian kirkkaasta ympäristöstä. Kannattaa myös pitää huoli, että vaatetus mahdollistaa vapaan liikkumisen ja että vaatetta on tarpeeksi päällä. Kerrospukeutuminen on mielestäni hyvä idea, sillä myös liikkuvuusharjoittelussa tulee lämmin!

Virheasennot
Koska kehomme mukautuu hyvin erilaisiin asentoihin ja liikkeisiin, kannattaa huomioida että monet lihaskireydet aiheuttavat kehoon virheasentoja. Koska keho alkaa hyvin nopeasti pitää tällaista asentoa normaalitilana, voi tällaisista asennoista olla vaikeaa päästä eroon. Toisinaan kuitenkin hyvin rentoutunut ja vapautunut keho asettuu itsestään oikeaan asentoon, kun ylimääräinen lihasjännitys katoaa.

Miten sinä valmistaudut liikkuvuusharjoitteluun? Oletko huomannut rentoutuneen mielen parantavan kehon liikkuvuutta?

Oma balettitarinani, osa 3: Baletin lopettaminen

Throwback Thursdayn mukaisesti jatkan jälleen omaa balettitarinaani. Tällä kertaa keskityn siihen, miksi lopetin baletin. Olen lopettanut baletin kaksi kertaa; kerran ala-asteikäisenä kun halusin kokeilla muita harrastuksia ja toisen kerran lukioikäisenä. Molemmilla kerroilla olen kuitenkin palannut baletin pariin, mitä en ole koskaan katunut!

Ensimäisellä kerralla ratkaisuni lopettaa oli varsin spontaani, sillä halusin kaverini innottamana kokeilla taitoluistelua. Luistelu oli mielestäni ihan kivaa, mutta palasin kuitenkin yhden lukuvuoden jälkeen takaisin balettitunneille. Totesin baletin enemmän omaksi lajikseni.

Toisen kerran lopetin baletin lukioikäisenä. Olin jo jonkin aikaa kokenut, etten edisty baletissa ollenkaan ja lisäksi tunsin väärän tekniikan vuoksi jatkuvaa kipua polvissani. En osannut aktivoida aukikiertoa lonkista asti, vaan väänsin jalat auki jalkateristä, mikä luonnollisesti aiheutti kipua polviin. Olin mielestäni liian nuori kärsimään polvikivuista, joten lopetin baletin hetkeksi kokonaan ja kokeilin muita tanssilajeja laidasta laitaan. Palasin puolen vuoden pituisen tauon jälkeen balettitunneille, mutta ainoastaan ylläpitääkseni tekniikkaa - koin tuolloin vahvasti olevani enemmän nykytanssija kuin baletti-ihminen. En voinut kuvitellakaan enää innostuvani baletista.

Baletti alkoi kuitenkin vähitellen jälleen kiinnostaa minua, mutta kunnolla se imaisi minut mukaansa vasta opettajaopintoja aloittaessani. Kun tanssitekniikkani parani ja polvikivut hävisivät kokonaan, koin taas edistyväni baletissa. Sain lisäksi todella paljon lisää motivaatiota ja intoa baletin opettamisesta, mistä avautui minulle täysin uusi maailma! Samalla tiellä ollaan edelleen - baletti on ihanaa!

Kuva

Oletko sinä koskaan harkinnut lopettavasi balettia? Jos olet, miksi?

Balettiselfie

Selfiet tai suomeksi meitsiet ovat nyt pinnalla - niin näköjään baletissakin. Vai mitäs sanotte tästä - vähän erilainen Giselle!

Kuva

Teema tanssii!

Nyt on paljon tanssia luvassa koko kevääksi, sillä Teemalta tulee mielenkiintoista tanssiohjelmaa! Bajadeeri on yksi suosikkibaleteistani (näistä on luvassa enemmän juttua myöhemmin) ja pidän todella paljon myös Mats Ekin tuotannosta - olenpa kerran päässyt tanssimaankin hänen koreografiaansa. Kannattaa siis tutustua tarjontaan, jos tanssi kiinnostaa! :)

Bajadeeri

Oma balettitarinani, osa 2: Ensimmäiset balettitossut

Throwback Thursdayn hengessä kerron tänään omista balettitossuistani. Aluksi käytin pitkään satiinisia pehmeitä balettitossuja, jotka tosin kestävät mielestäni käytössä huomattavasti kankaisia tai nahkaisia tossuja huonommin. Satiinitossuissa oli kuitenkin minusta enemmän oikean baletin tuntua, joten siksi minulla oli pitkän aikaa sellaiset. Luulen, että siirryin vasta yli kymmenenvuotiaana kankaisiin tossuihin.

Ensimmäiset varvastossuni sain mielestäni liian varhain, sillä olin alle kymmenenvuotias. Luulen, että siihen aikaan kärkitossut saatiin aiemmin kuin nykyään. Ensimmäiset varvastossuni ovat minulla edelleen tallessa ja ovat edelleen varsin hyvässä kunnossa. Minulla oli pitkään tapana säilyttää kaikkia vanhoja kärkitossujani, mutta kun muutin pois lapsuudenkodistani, heitin näitä ensimmäisiä tossujani lukuun ottamatta kaikki vanhat parini roskiin.

Vieläkö sinulla on ensimmäiset varvastossut tallessa vai odotatko vielä niiden saamista? :)

Oppimispäiväkirja

Tammikuuhun sopii mielestäni hyvin ajatus oppimispäiväkirjasta! Kun opiskelin, minulla oli tapana pitää oppimispäiväkirjaa, johon kirjasin omia huomioitani tanssitunneista. Kirjoitin ylös huomioita asioista, joita minun pitäisi parantaa ja joskus (liian) harvoin kerroin myös hyvin menneistä asioista. Näin jälkikäteen ajateltuna oppimispäiväkirjani oli aika lailla heikkouksiin keskittyvä; nykyään yrittäisin löytää tunneista myös onnistumisen hetkiä ja pohtia enemmän omia vahvuuksiani. Kirjoitin tunnollisesti oppimispäiväkirjaa jokaisesta tunnista, jolloin oli helppo heti tuoreeltaan käydä läpi tanssitunnin tapahtumat. Koin oppimispäiväkirjan todella hyödylliseksi työkaluksi itselleni, minkä vuoksi suosittelenkin sen käyttöä kaikille!

Balettipäiväkirja

Enää en pidä varsinaista oppimispäiväkirjaa, mutta käytössäni on treenivihko. Treenivihkoon kirjaan ylös kaikki treenini sekä niistä muutamia mainintoja - esimerkiksi kuntosala titreenistä kirjoitan tekemäni liikkeet ja niissä käyttämäni painot. Näin edistymisen seuraaminen on helpompaa, kun en ole pelkästään oman muistini varassa. Balettitunneista kirjoitan myös toisinaan asioita, joihin minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota jatkossa. Kerron lisäksi lyhyesti treenin fiiliksistä, etenkin jos koen onnistumisen kokemuksia.

Treenivihosta on mielestäni myös varsin helppoa seurata, mistä esimerkiksi sairastuminen johtuu. Usein treeni alkaa nimittäin tuntua tahmealta jo ennen varsinaista sairastumista. Mikäli harjoittelu tuntuu raskaalta ja vaikealta, saattaa keho kaivata lepoa. Hyvällä ajoituksella lepääminen saattaa myös estää varsinaisen sairastumisen; tätä tosin itse joudun vielä opettelemaan.

Minusta on myös hyvä idea kirjoittaa omat tavoitteensa ylös harjoittelupäiväkirjaan. Tavoitteita voi asettaa esimerkiksi koko lukuvuodeksi ja jakaa niitä pienempiin osatavoitteisiin. Esimerkiksi jokaiselle treeniviikolle voi valita omat tavoitteensa, mikä yleensä auttaa ylläpitämään harjoittelumotivaatiota.

Käytätkö sinä oppimis- tai harjoittelupäiväkirjaa apuna omassa harjoittelussasi?

Oppimaan oppiminen

Olen tällä viikolla pohtinut paljon oppimaan oppimista. Usein kun tanssitunnilla opetellaan jotain uutta ja varsin hankalaakin asiaa, monet oppilaat turhautuvat. Jotkut vaipuvat epätoivoon ja rupeavat jopa itkemään, toiset suuttuvat ja kieltäytyvät ehdottomasti harjoittelemasta omasta mielestään mahdotonta liikettä. Minulla on tällaisissa tilanteissa tapana rauhoitella oppilaita kertomalla, että asia on uusi ja on ihan normaalia, että sen oppiminen on hankalaa. Joillain ihmisillä on sellainen temperamentti, että he turhautuvat saman tien, mikäli jokin asia ei heti suju. Tällaisia oppilaita yritän todella paljon kannustaa sietämään alun epäonnistumista ja kerron, että käytännössä mitä vain on mahdollista oppia, kun jaksaa harjoitella ja yrittää parhaansa.

Kuva

Yritän aina opettajana korostaa, että tanssitunnilla ollaan oppimassa asioita eikä haittaa, jos kaikki ei heti onnistu. Olen muun muassa usein verrannut uuden liikkeen harjoittelua siihen, kun pieni lapsi opettelee kävelemään. Hän kaatuu aluksi monta kertaa, ja vasta sitkeän yrittämisen jälkeen kävely alkaa vähitellen sujua. Monesti kerron myös, että vaikka olen opettaja, täytyy minunkin edelleen hioa omaa balettitekniikkaani. Tästä usein pääsemme myös siihen, että vaikka jokin asia ei suju balettitunnilla, niin yleensä taas jokin toinen juttu onnistuu helposti. Jotkut ovat luonnonlahjakkuuksia pirueteissa, toisilta taas hyppääminen sujuu kirjaimellisesti kuin tanssi. Joillain on luonnostaan hyvä jalannousu ja kauniit linjat, mutta toiset taas loistavat nopeudessa ja ketteryydessä. Hyviä puolia kannattaa aina miettiä omalla kohdalla, mutta samalla toki kannattaa pitää mielessä se, että ihmisillä on  yleisesti taipumus harjoitella mieluummin niitä asioita, joissa he ovat jo valmiiksi hyviä. Sen vuoksi rohkaisen oppilaitani myös treenaamaan heille itse vaikeita liikkeitä tai ominaisuuksia.

Millainen oppija sinä olet? Oletko sitkeä puurtaja vai meinaavatko tavarat lentää, jos jokin ei heti onnistu?

Oma balettitarinani, osa 1: Ensimmäiset balettitunnit

Näin Throwback Thursdayn kunniaksi ajattelin jakaa teille hieman omaa balettihistoriaani. Olen tällaisten jatkokertomusten ystävä, joten kerron omankin tarinani osissa. Mikäli siis tarinani kiinnostaa, kannattaa kurkata blogiani aina torstaisin! ;)

Omat balettituntini alkoivat jo alle kouluikäisenä. Minulla ei ollut mitään harrastuksia enkä oikeastaan tiedä, miksi halusin päästä balettitunneille. Voi olla, että joku kavereistani kävi baletissa tai sitten keksin ajatuksen jostain muualta. Muistan joka tapauksessa itse pyytäneeni pääseväni balettiin. Sopivan tunnin löytäminen ei ollut kovinkaan helppoa, sillä minulla oli melko tarkka mielikuva siitä, mitä minusta "oikealla" balettitunnilla tehdään. En tosin osaa enää tässä vaiheessa tarkemmin määritellä, millainen tämä mielikuva oli. Onneksi mieleinen ryhmä ja opettaja kuitenkin löytyi, vaikka opetus kyllä siinä vaiheessa oli vielä puhtaasti lastentanssia eikä varsinaista balettia. Opettaja osasi kuitenkin tuoda tunteihin baletillisuutta siten, että me oppilaat koimme todella olevamme balettitunnilla ja tanssivamme "oikeaa balettia". Tämä oli minulle todella tärkeää, minkä vuoksi yritän itsekin tuoda baletillisuutta omille lasten balettitunneilleni. Balettitunti oli aina yksi viikon kohokohdista minulle, ja oma tavoitteeni on, että se olisi myös oppilailleni sellainen!

Kuva

Minun aikanani vanhemmilla ei ollut asiaa sisään balettisaliin eikä avoimia ovia tai erityisiä vierailuviikkoja järjestetty. Vanhemmat näkivät lastensa tanssimista ainoastaan näytöksissä - joskin he kovasti yrittivät aina kurkkia ovenraosta sitä, mitä tunnilla tehtiin. En usko opettajan olleen tästä kovinkaan innoissaan.

Millainen sinun ensimmäinen balettituntisi oli?

Varaston täydennystä

Näin tammikuussa on hyvä päivittää tanssi- ja treenivaatteita! Eksyin pitkästä aikaa Suomen Tanssitarvikkeen sivuille selailemaan balettipukuja. Haluaisin ostaa itselleni uuden puvun balettitunneille, mutta olen hieman epävarma siitä, mikä koko sopii minulle. Yleensä tilaan vastaavassa tilanteessa saman vaatteen useassa eri kooossa, mutta siinä tapauksessa maksan tuotteen mieluiten laskulla enkä luottokortilla tai verkkopankissa. Silloin voin suoraan palauttaa väärän koon tuotteet, jolloin maksan ainoastaan niistä vaatteista, jotka haluan pitää. Tanssitarvikkeen tuotteita ei kuitenkaan voi maksaa laskulla, jos on yksityishenkilö. Niinpä tyydyin vain selailemaan pukuja ja jätin asian vielä toistaiseksi harkintaan. Olen joskus selaillut myös ulkomaisia nettikauppoja, mutta toistaiseksi en ole tilannut sieltä vielä mitään. Itse suosin mielelläni kotimaista, jos vain tuotteet miellyttävät. :)

Ihana puku!

Mistä sinä ostat omat treenivaatteesi? :)

Varvastossutyöskentelyn aloittaminen, osa 6: Tossujen pehmittäminen

Tässä varvastossutyöskentelyn aloittaminen -sarjan viimeisessä osassa perehdyn hieman tossujen pehmittämiseen sekä niiden sisäänajoon. Lisäksi kerron hieman, mistä tietää tossujen olevan jo liian pehmeät, eli niin sanotusti "kuolleet". Tuttuun tapaan kysymyksiä saa esittää sekä myös tuoda ilmi omia ajatuksiaan asiasta. :)

Varvastossuja voidaan pehmittää hyvin monella tavalla. Koska olen kuitenkin kirjoittanut tämän postaussarjan lähinnä aloittelijoille, esittelen ainoastaan mielestäni hyvin yksinkertaisia pehmityskonsteja. Tarkoitukseni on se, ettei tossu menisi rikki heti alkuvaiheessa. Näin ollen en esittele, miten esimerkiksi tossun pohja katkaistaan. Mikäli joku kokee kaipaavansa tähän vinkkejä, toiveita voi esittää. Asiaanhan on mahdollista palata vielä myöhemmin uudelleen, mikäli tarvetta on!

Tossujen pehmittäminen

Suoraan kaupasta ostettuina varvastossut ovat varsin kovat ja jäykät, joten useimmat tanssijat muovaavat tossuja mieleisiksiin ennen niiden käyttöönottoa. Uskoisin, että tossujen pehmittämiseen on lähes montq yhtä tapaa kuin on tanssijoitakin - kokeilemalla jokainen varmasti löytää itselleen parhaiten sopivan tavan! Perusidea tossujen pehmittämisessä on se, että niistä tulee sopivan joustavat, mutta ei kuitenkaan liian pehmeät. Tossujen valmistusmateriaalit tosin ovat varsin erilaisia; esimerkiksi "uuden ajan" Gaynor Mindenin tossuja ei ole tarkoitus pehmittää ollenkaan. Niinpä tässä kirjoituksessani esittelemät tossujen pehmittämiseen soveltuvat tekniikat soveltuvat paremmin niin sanotusti perinteisille tossuille. Mikäli olet epävarma siitä, kumpaan kategoriaan tossusi kuuluvat, asiaa kannattaa tiedustella tanssitarvikeliikkeestä, opettajalta tai suoraan valmistajalta. :)

Kuva

Minusta yksi hyvä tapa sisäänajaa tossuja on kävellä niillä kotona ennen ensimmäistä balettituntia sekä kokojalalla että puolivarpailla. Lisäksi on hyvä nousta rullauksen kautta useita kertoja varpaille ja takaisin koko jalalle (ihan aloittelijalle en suosittele tämän kokeilemista ominpäin). Tossun kärjen voi myös tukea lattiaan ja joustaa nilkkaa ojennetussa asennossa työstäen tossun pohjaan lisää taipuisuutta. Tätä samaa taipuisuutta voi hakea myös taivuttelemalla tossua käsien avulla. Tässä tapauksessa kannattaa katsoa, mihin kohtaan tarvitsee eniten taivutusta. Tämän näkee parhaiten laittamalla tossun jalkaan ja ojentamalla nilkan. Pohjaa ei ainakaan ensimmäisten tossujen kohdalla kannata taivuttaa liian voimakkaasti, jotta se ei mene vahingossa poikki. Mikäli varvastossun kärkiosa tuntuu liian pyöreältä, sen päälle voi astua varovaisesti kantapällä.

Tossua on mahdollista pehmittää myös veden tai jopa alkoholin avulla, mutta itse en suosittele aloittelijalle näitä tekniikoita. Jotkut tanssijat jättävät tossujaan myös oven väliin, jolloin niiden pohjaa on  helpompi muovata kuin käsin. Tätä ei kuitenkaan kannata kokeilla kotona, sillä ovi saattaa pahimmassa tapauksessa pudota pois saranoiltaan. Myös vasaraa voi käyttää tossujen pehmittämisessä, mutta usein tottumaton vasarankäyttäjä pehmittää tossujaan liikaa. Minusta yksi hyvä konsti tossujen sisäänajossa on balettitangon tekeminen varvastossut jalassa.

Kuva

Loppuun asti tanssitut, "kuolleet" tossut

Lapsilla jalka usein kasvaa niin nopeasti, etteivät kärkitossut välttämättä ehdi pehmetä liikaa ennen kuin ne jäävät liian pieniksi. Kun jalan kasvu lakkaa, tilanne on kuitenkin toinen ja tossut usein pehmenevät liikaa, eli kuolevat.

Kun tossujen elinkaari alkaa tulla loppuun, ne pehmenevät liikaa eivätkä enää tue jalkaa varvasasennossa. Usein myös pohja saattaa katketa. Jotkut pidentävät tossujen elinkaarta vaihtelemalla niitä jaloista toiseen, jolloin tossut eivät kulu niin nopeasti esimerkiksi isovarpaan kohdalta. Koska jalat ovat usein kuitenkin keskenään erilaiset, en välttämättä suosittelisi tätä vaihtoehtoa kaikille.

Koska varvastossut imevät itseensä paljon hikeä, niiden elinikää voi pidentää antamalla tossujen kuivua kunnolla ja ilmavasti käyttökertojen välillä. Tossuja ei siis pidä tunkea takaisin esimerkiksi muovipussiin, jossa ne on ostettu. Joskus kärkitossujen perusteellinen kuivuminen saattaa kestää pari päivää, joten usein treenaavalla kannattaisi olla useampi käyttövalmis tossupari yhtä aikaa. Vasta kun tossut ovat kunnolla kuivuneet, ne kannattaa "viikata" taittamalla kantapää sisään sekä viikkaamalla kantapään sivut toistensa päälle. Lopuksi tossujen nauhat kierretään tossujen ympäri ja niiden päät työnnetään nauhapaketin alle.

Tossuja on mahdollista kovettaa uudelleen kaatamalla tai sivelemällä niihin esimerkiksi liimaa tai oksalakkaa. Myös tämän käsittelyn jälkeen tossujen on annettava kuivua kunnolla ennen käyttöä. Kovin montaa tällaista käsittelyä niille ei edes voi tehdä, vaan loppujen lopuksi tulee hankkia uusi pari vanhojen tilalle. Joillain tanssijoilla on tapana tehdä vanhoista varvastossuista pehmeät tossut ja käyttää niitä balettitunnilla. En kuitenkaan suosittelisi tätä käytäntöä välttämättä harrastelijalle.

Tossujen hautausmaa

Miten sinä pehmität omia tossujasi? Oletko koskaan kokeillut elvyttää jo liiaksi pehmenneitä tossuja?

Kysymyksiä!

Kevätkausi on alkanut useimmissa tanssikouluissa ja taas päästään (toivottavasti hyvin levänneinä) työn touhuun! Itse työstän kaiken muun ohessa kiinnostuneille viimeistä osaa kärkitossuilla tanssimisen aloittamiseen liittyvään sarjaani sekä toki myös venyttelyyn liittyviä postauksia. Nyt saa kuitenkin esittää kysymyksiä ja toiveita siitä, mistä haluaisitte minun kirjoittavan. Toki myös palautetta saa antaa! Sana on vapaa! :)

Kuva

Venyttelyohjeita, osa 1: Verryttely

Ajattelin kirjoittaa teille venyttelystä, joskin itse käyttäisin tästä mieluummin termiä liikkuvuusharjoittelu. Venyttelyä ja liikkuvuusharjoittelua on tutkittu paljon, minkä johdosta omat venyttelytottumukseni ovat muuttuneet huomattavasti aikaisemmasta. Aihe tuntuu olevan aina ajankohtainen etenkin tanssijoille, joten niinpä ajattelin esitellä teille omia hyväksi havaitsemiani keinoja liikkuvuuden lisäämiseen. Netti on pullollaan ohjeita, mutta kaikki tieto ei välttämättä ole kovinkaan ajankohtaista tai ylipäätään oikeaa. Aloitan veyttelyohjekokonaisuuden läpikäymisen verryttelystä. Seuraavissa osissa kirjoitan varsinaisesta liikkuvuustreenistä sekä myös loppuverryttelystä.

Verryttely ja lämmittely

Aina ennen liikuntasuoritusta täytyy verrytellä, eli lämmitellä kehoa kevyellä liikunnalla 5 - 15 minuutin ajan. Monet kuitenkin jättävät lämmittelyn väliin kiireen tai vaikkapa ihan viitseliäisyydenpuutteen vuoksi - syyllistyn tähän toisinaan itsekin, kun joskus lintsaan verryttelystä ennen opetuksia. Vaikka treenin aloittaminen suoraan ilman alkuverryttelyä saattaa säästää aikaa ja vaikuttaa tehokkaalta, se saattaa kuitenkin aiheuttaa erilaisia ongelmia. Alkulämmittely nimittäin kirjaimellisesti lämmittää kehoa ja valmistaa sitä harjoitteluun. Verryttelyn aikana lihakset sekä kudokset lämpiävät, minkä johdosta ne ovat joustavampia eivätkä ole niin alttiita vammoille kuin kylminä. Verryttely auttaa myös verenkiertoa, jolloin lihakset saavat paremmin ravintoaineita sekä happea. Lisäksi verryttelyn aikana syke kohoaa turvallisesti ja vähitellen. Liian nopeasti kohoava syke saattaa aiheuttaa sen, että treeni tuntuu todella raskaalta. Itse koen myös, että alkulämmittelyn aikana pystyn suuntaamaan ajatukseni tulevaan treeniin ja keskittymään siihen.

Apuvälineet lämmittelyyn

Koen itse kaikista hyödyllisimmäksi sopeuttaa alkulämmittelyn tulevaan treeniin; teen ennen tanssituntia erilaisen verryttelyn kuin ennen salitreeniä. Ennen tanssituntia pyrin käymään monipuolisesti läpi kehoni liikerajat esimerkiksi erilaisten raajojen pyörittelyjen, heiluttelujen ja heittojen avulla. En tee pitkiä venytyksiä, vaan pysyn koko ajan liikkeessä. Pitkät venytykset usein aiheuttavat sen, että lihaksista häviää kimmoisuus, jolloin esimerkiksi tanssitunnin hypyt ja jalanheitot ovat todella vaikeita. Usein myös hieron jalkojani tai muita kireitä kohtia pallolla. Pyrin päivän ja käytettävissä olevan ajan mukaan myös vaihtelemaan omaa alkuverryttelyäni, sillä huomaan, etteivät samat liikkeet tunnu aina yhtä tehokkailta.

Kuntosalilla alkulämmittelyni poikkeaa  tanssitunnin verryttelystäni. Usein viihdyn crosstrainerin tai vaikkapa soutulaitteen parissa. Pidän ohjenuoranani sitä, että hengästyn kevyesti, keho lämpiää ja tuntuu valmiilta varsinaiseen harjoitteluun. Lisäksi teen aina muutaman lämmittelysarjan ennen varsinaisia sarjoja; esimerkiksi takakyykyssä teen ensin pari sarjaa pelkällä tangolla ja lisään sen jälkeen asteittain painoja ennen varsinaisia treenisarjoja.

Miten sinä lämmittelet ennen treeniä? Vaihteletko alkulämmittelyäsi vai teetkö aina saman?

Luomisen tuskaa

Tämä tunne, luomisen tuska, lienee tuttu kaikille, jotka ovat joskus tehneet koreografiaa. Olen nyt suurin piirtein selviytynyt alkuvuoden tuntien suunnittelusta, mikä sekin on välillä oikea savotta. Olen ymmärtänyt, että luokanopettajilla on mahdollisuus käyttää valmiita tuntisuunnitelmia ja kokeita niin halutessaan, mutta me tanssinopettajat suunnittelemme kaikki tuntimme itse alusta alkaen. Joskus tuntien suunnittelu käy helposti, mutta toisinaan saa vääntää ihan tosissaan ennen kuin palaset loksahtelevat paikoilleen.

Tuntien suunnittelun lisäksi koreografian luominen aiheuttaa minulle usein harmaita hiuksia. Kuten aiemmin kerroin, tapanani on suunnitella oppilasnäytöstanssit hyvissä ajoin. Niinpä olen tänään käyttänyt aikaa yhden tanssin tekemiseen. Minulla oli jo idea valmiina, mutta työhön tarttumista hidasti sopivan musiikin puuttuminen. Tänään kuitenkin sattumalta löysin musiikin tuntien suunnittelun ohessa, joten askelien ja kuvioiden miettiminen ja sovitteleminen saattoi alkaa. Olen hyvin laiska kirjoittamaan tekemiäni koreografioitani muistiin, mutta kunhan saan tanssin vielä vähän valmiimmaksi, yritän kirjoittaa siitä itselleni muistiinpanot edes muutamaa tukisanaa käyttäen. Muuten voi olla, että joudun tekemään saman työn myöhemmin uudelleen. Yleensä koreografiani muuttumat jonkin verran matkan varrella, sillä harvoin tanssi toimii sellaisenaan jollekin ryhmälle. Saa nähdä, miten paljon tanssi vielä muuttuu ennen varsinaista esitystä! :)

Kuva

Oletko sinä tehnyt omia koreografioita? Jos olet, miten se sujui?