Baletin perusteet, osa 5: Käsien asennot

Baletin perusteissa käsittelen tällä kertaa käsien asentoja. Sarjan edelliset osat löytyvät täältä (osa 1), täältä (osa 2), täältä (osa 3) ja täältä (osa 4). Muutama osa tähän sarjaan on vielä luvassa, joten kannattaa pysyä kuulolla ja liittyä jopa lukijaksi! :)

Baletissa käsien asennoilla on suuri merkitys, sillä ne mahdollistavat ilmaisun sekä tuovat tanssillisuutta ja pehmeyttä tanssijan liikkeisiin. Kädet myös viimeistelevät monet asennot ja poosat sekä auttavat tanssijaa esimerkiksi hypyissä ja pirueteissa. Käsien asennoilla tarkoitetaan niiden pitämistä tietyssä muodossa sekä tietyllä korkeudella. Kaikissa asennoissa pyritään säilyttämään lapatuki, eli hartiat alhaalla ja olkaluun pää omassa kuopassaan; olkapään "pallo" ei siis putoa eteen- tai taaksepäin. Muistutuksena kuitenkin vielä, että olkapään anatominen rakenne on sellainen, että kun käsi nousee hartiatasoon ja siitä ylöspäin, on olkapää jo hieman noussut ylös. Kun lapaluiden kärjet kuitenkin kevyesti vedetään alaspäin, säilyvät hartiatkin mahdollisimman alhaalla silloin kun kädet liikkuvat

Joissain koulukunnissa käsillä on jopa seitsemän erilaista asentoa. Minä opetan venäläiseen Vaganova-tekniikkaan perustuen, että käsien varsinaisia asentoja on kolme mutta niitä voidaan varioida esimerkiksi erilaisten poosien mukaan.

Sormien asento

Baletissa sormet ryhmitellään siten, että minivoimankäytöllä keskisormi ja peukalo tuodaan lähelle toisiaan - ei kuitenkaan yhteen. Lasten kanssa usein kuvittelemme, että sormien välissä on taikasauva, joka menee helposti rikki. Näin ollen pitää olla varovainen, ettei purista sitä liikaa.

Sormien asento

Perusasento

Käsien asentojen opettelu aloitetaan yleensä perusasennosta. Käsien perusasento on minusta yksinkertaisinta muodostaa siten, että kädet roikkuvat rennosti vartalon molemmin puolin. Kun tästä asennosta kyynärpäät pyöristetään sivuille ja kämmenet käännetään kohti kattoa, syntyy käsien perusasento. Käsien muoto on soikea. Oikean ja vasemman käden sormet ovat noin tulitikkuaskin verran etäällä toisistaan.

Perusasento

Ensimmäinen asento

Ensimmäisessä asennossa kämmenet ovat palleaa, eivät napaa, vastapäätä. Jos kädet ovat palleaa alempana tai ylempänä, kyljet eivät aktivoidu oikein ja kädet myös helposti vetävät vartalon väärään asentoon sellaisissa pirueteissa, joissa kädet pidetään ensimmäisessä. Myös hypyissä käsien oikea korkeus ensimmäisessä asennossa auttaa ponnistusvaiheessa.

Koukistetut kyynärpäät sekä kämmenet muodostavat pyöreän asennon, eli käsiä täytyy hieman lyhentää lähemmäksi vartaloa kun ne nostetaan perusasennosta ensimmäiseen asentoon. Kämmenet katsovat kohti palleaa ja kyynärvarret sekä sormet ovat samassa linjassa - ranne ei siis roiku alaspäin. Sormet ovat samoin kuin perusasennosa, eli suurin piirtein tulitikkuaskin etäisyydellä toisistaan. Rintakehä säilyy avoimena, mutta ei kuitenkaan työnny eteenpäin.

Ensimmäinen asento (peukalo tosin voisi olla vielä paremmin piilossa)

Toinen asento

Toinen asento on mielestäni käsien asennoista kaikista vaikein. Kädet avataan sivulle ja niiden muoto on pyöreä aivan kuin sylissä pidettäisiin isoa palloa. Käsien oikea korkeus on mielestäni joskus hyvinkin yksilöllinen, mutta itse pitäisi käsiä aavistuksen hartiatasoa alempana. Kyynärpäät ovat hieman pyöreät ja ranne jatkaa käsivarren linjaa. Kämmenet katsovat eteenpäin ja kyynärpäät taaksepäin. Käsien tulisi olla hieman olkapäitä edempänä, eli silmännurkastaan tanssija näkee omat sormensa.

Toinen asento

Kolmas asento

Kolmannessa asennossa kädet muodostavat soikean asennon samoin kuin perusasennossa kuitenkin sillä erolla, että kädet ovat ylhäällä ja kämmenet katsovat alaspäin. Kädet eivät ole suoraan pään yläpuolella, vaan hieman pään edessä. Muistisääntönä mielestäni on hyvä ajatella, että kädet ovat korvien etupuolella, sillä kädet eivät saisi sivulta katsottuina peittää kasvoja. Asennon oikean paikan voi tarkistaa siten, että pitää leuan paikallaan ja katsoo silmillä ylöspäin. Mikäli pikkusormet näkyvät, kädet ovat oikealla paikallaan.

Kolmas asento

Muita käsien asentoja

Kun kädet viedään esimerkiksi toisesta asennosta alas perusasentoon, käännetään kämmenet alaspäin ja hieman ojennetaan ja lasketaan kyynärpäitä alaspäin. Tätä liikettä kutsutaan nimellä allongé.

Baletissa käytetään myös niin sanottuja puolikkaita asentoja. Esimerkiksi toisen asennon ja perusasennon välissä voidaan käyttää asentoa nimeltä demi-seconde, jossa kädet ovat perusasennon korkeudella mutta pyöreät samoin kuin toisessa asennossa.

Arabesque'eissa käsien asennot ovat hyvin erilaiset kuin muissa käsien asennoissa, sillä kädet eivät arabesque'issa muodosta pyöreää muotoa. Sen sijaan kädet ojennetaan pitkiksi ja kämmenet käännetään alaspäin. Kyynärpäät ovat hieman pehmeät, mutta eivät kuitenkaan liian koukussa. Kirjoitan araesque'eista myöhemmin enemmän. :)

Ensimmäinen arabesque

Baletin perusteet, osa 4: Jalkojen asennot

Baletin perusteissa käsitellään tällä kertaa jalkojen asentoja. Sarjan aikaisemmat osat löytyvät täältä (osa 1), täältä (osa 2) ja täältä (osa 3).

Viisi aukikierrettyä jalkojen asentoa ovat klassisen baletin perusta. Lisäksi on olemassa kuudes asento, jota käytetään etenkin balettiopintojen alussa. Esimerkiksi venäläisessä baletin opetuksessa kuudetta asentoa ei kuitenkaan käytetä yleensä ollenkaan.

Oleellista kaikissa jalkojen asennoissa on se, että jalat kierretään lonkista saakka oppilaan omaan maksimiaukikiertoon; kiertoa ei koskaan haeta jalkaterästä tai polvista. Lisäksi jalan holvikaari tulee säilyttää kannatettuna sekä pitää varpaat rentoina. Polvia ei yliojenneta lukkoon, vaan ne ovat pitkät. Paino pysyy tasaisesti molemmilla jaloilla sekä vartalo luotisuoralla linjalla.

Ensimmäinen asento

Ihannetapauksessa varpaat osoittavat sivulle suorassa linjassa muodostaen 180 asteen kulman. Lisäksi kantapäät koskettavat toisiaan.

Ensimmäinen asento

Toinen asento

Jalkojen toinen asento on muuten sama kuin ensimmäisessä, mutta kantapäiden väliin jää noin puolitoista kertaa oman jalan mitta.

Toinen asento

Kolmas asento

Kolmatta asentoa käytetään perinteisesti ainoastaan balettiopintojen alussa. Harrastelijaoppilaiden kanssa kolmas asento on kuitenkin osalle vartalon rakenteen vuoksi parempi kuin viides asento, jolloin sen käyttö on perusteltua myös myöhemmin. Kolmannessa asennossa etummaisen jalan kantapää osuu takimmaisen jalan jalkaterän puoliväliin.

Kolmas asento

Neljäs asento

Neljäs asento on minusta kaikista jalkojen asennoista vaikein. Siinä aukikierretyt jalat ovat toisiaan vastapäätä noin yhden jalan leveyden verran etäällä toisistaan. Etummaisen jalan varpaat ovat takimmaisen jalan kantapäätä vastapäätä. Jotkut opettajat käyttävät myös avointa neljättä asentoa, jossa jalat asetetaan ikään kuin ensimmäisen asennon leveydelle vähemmän ristiin. 

Neljäs asento (suljettu)

Viides asento

Aukikierretyt jalat ovat lähellä toisiaan, etummaisen jalan kantapää on takimmaisen jalan varpaita vasten. Etenkin sekä neljännessä että viidennessä asennossa lantion keskiasennon sekä etummaisen jalan polven ojennuksen säilyttämisessä tulee olla tarkkana. 

Monesti käydään keskustelua siitä, saavatko takimmaisen jalan varpaat pilkottaa etummaisen jalan kantapään takaa viidennessä asennossa. Minä ajattelen, että tämä riippuu oppilaan anatomiasta ja että asennossa saattaa olla variaatioita. Tärkeintä on mielestäni se, että asento on turvallinen eikä aiheutta kiertoa oppilaan polviin tai jalkateriin.

Viides asento

Kuudes asento

Kuudetta asentoa käytetään paljon baletin alkeisopetuksessa. Myöhemmin sitä hyödynnetään lähinnä pas couru sur les pointes -liikkeessä (juoksu varpaiden kärjillä).

Kuudes asento

Sarjan seuraavassa osassa käsittelen käsien asentoja, pysykää siis kuulolla! :)

Baletin perusteet, osa 3: Piruetin anatomia

Baletin perusteissa käsittelen tänään piruetin anatomiaa. Edelliset osat löytyvät täältä ja täältä. Toivoisin teiltä edelleen kysymyksiä ja ehdotuksia siitä, mistä baletin perusasiasta tahtoisitte saada lisää tietoa. :)

Piruettiasento

Piruettia varten tulee hallita mielestäni ensisijaisesti oikea vartalon asento, eli lyhyesti sanottuna osata asettaa pää, rintakehä ja lantio linjaan toistensa päälle. Usein piruetin lähtöasennossa lantio kallistuu taaksepäin, jolloin koko kehon tasapaino muuttuu. Lantiota on vaikea oikaista linjaan piruetin aikana, jolloin piruetti lähteekin helposti kaatumaan. Omat piruettini paranivat huomattavasti, kun opin linjaamaan lantioni oikein. Kyse ei välttämättä ole isosta muutoksesta, sillä pienelläkin ja lähes huomaamattomalla tiltillä saattaa olla yllättävän iso vaikutus.

Piruettiasento

Vartalon asentoa tarkkaillessa huomaan usein oppilaan ylävartalon kallistuvan johonkin suuntaan. Monilla on tapana nojata yläselästä hieman taaksepäin. Kun osa oppilaista tämän lisäksi nostaa kädet liian korkeaan ensimmäiseen asentoon, on kaatuminen taaksepäin lähes varmaa. Toisilla kyljet lähtevät kallistumaan, jolloin piruetti kaatuu sivulle. Eteenpäin pyöristyvä rintaranka sekä joskus myös liian alhaalla ensimmäisessä asennossa olevat kädet vetävät vartaloa puolestaan eteenpäin. Joskus tähän ongelmaan auttaa pelkkä käsien asettaminen oikealle korkeudelle, sillä silloin on helpompi aktivoida kylkiä ja saada ne pysymään linjassa. Myös lapatuki ja sitä kautta hartiat pysyvät hallinnassa, kun käsien asento on oikea.

Jotta piruettiasento pysyisi kasassa, täytyy osata myös aktivoida aukikiertäjälihakset sekä ojentaa tukijalka pitkäksi. Monet oppilaat ovat oppineet kiinnittämään huomiota työjalan aukikiertoon retiré-asennosa. Jos kuitenkin samalla unohtaa kiertää tukijalkaa vastakkaiseen suuntaan auki, kääntyy tukijalka työjalan suuntaan ja putoaa aukikierrosta parallel-asentoon tai joskus jopa sisäkiertoon. Luonnollisesti työjalan jalkaterä tulee myös osata ojentaa oikein, jotta se ei käänny banaanille. Tukijalassa täytyy lisäksi olla tarpeeksi voimaa ja hallintaa, jotta korkea puolivarvasasento säilyy.

Jotta piruetti onnistuu, pitäisi piruettiasento saada valmiiksi jo silloin, kun kokonaisesta kierroksesta on käännytty vasta 1/8-käännös. Mikäli piruettiasento valmistuu myöhässä, se hidastaa usein vauhtia ja vartalon oikeaa asentoa on vaikea pitää yllä. Minulla on tapana opettaa jo tangossa tehtävissä tasapainoissa, että piruettiasento valmistuu heti ja että oppilas harjoittelee heti irrottamaan tankokäden tangolta sekä testaamaan omaa tasapainoaan. Piruetissa ei voi jäädä aikailemaan, joten siksi minusta on turhaa hakea tasapainoa pieni ikuisuus ennen tankokäden irrotusta. Piruettiasento täytyisi myös säilyttää aivan loppuun saakka eikä luopua siitä kesken piruetin. Tällöin piruetti on myös helpompi lopettaa siististi ja hallitusti. Mielestäni Kathryn Morganin neuvo nähdä itsensä esimerkiksi tuplapiruetissa kaksi kertaa ennen piruetin lopetusta, on erittäin hyvä. Kehotan myös kokeilemaan hänen vinkkiään, jossa lasketaan piruetteja takaperin. Eli triplapiruetissa lasketaan kolmesta yhteen sitä mukaa kun pyöritään kierroksia ja tullaan vasta ykkösen jälkeen alas.

Piruettipää

Baletissa piruetin aluksi pää ikään kuin jää paikalleen niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista, minkä jälkeen pää kääntyy napakasti ennen muuta vartaloa. Päätä ei saa kallistaa missään vaiheessa piruettia, sillä silloin koko kehon painopiste muuttuu. Katse pidetään omien silmien tasolla, sillä katseen laskeminen ja nostaminen usein vaikuttaa koko vartalon asentoon. Usein oppilaita kehotetaankin valitsemaan jokin piste tai kohta, jota he katsovat tiukasti piruetin tai piruettien aikana. Minusta piruettipään käyttäminen myös selkeyttää piruetteja - etenkin jos niitä tehdään monta peräkkäin. Lisäksi napakka pään käyttö tuo piruettiin vauhtia silloin, kun kierroksia pyöritään kaksi tai useampi.

Piruettipään käyttämisen sanotaan myös auttavan huimaukseen, sillä pään ei pitäisi mennä piruetin aikana pyörälle, mikäli piruettipää toimii niin kuin pitääkin. Minulla kyllä pää menee pyörälle - etenkin jos teen monta piruettia peräkkäin. Luulen, että huimauksen kokeminen on varsin yksilöllistä. Tärkein arvo piruettipäällä on mielestäni näyttämöllä; kirkkaissa valoissa on vaikeaa tietää, mihin suuntaan piruetti tulee lopettaa mikäli ei käytä pistettä.

Hermojen hallinta

Mikäli piruetit eivät tunnu itselle helpoilta tai luontaisilta liikkeiltä, saattavat ne epäonnistua pelkän jännittämisen takia. Jos jo valmiiksi ajattelee, ettei piruetti kuitenkaan onnistu, se harvoin onnistuukaan. Virheiden pelosta ja jännittämisestä sekä sen voittamisesta voi lukea lisää täältä.

Kuva

Ei kun pyörimään! :)

Baletin perusteet, osa 2: Aukikierto

Baletin perusteissa edetään tänään aukikiertoon, sarjan aikaisempi osa löytyy täältä. Aukikierto on klassisen baletin perusta, mutta olen huomannut, että sen käyttämisen opettaminen on hyvin haastavaa. Olen itse oppinut aukikiertäjien oikeaoppisen aktivoimisen vasta varsin myöhäisessä vaiheessa omia tanssiopintojani. Näin ollen tämän asian opettaminen on minulle todella tärkeää, sillä huonolla tekniikalla aikaansaatu "aukikierto" voi aiheuttaa monenlaisia vammoja ja ongelmia muun muassa polviin.

Aukikierto

Osittain aukikierto on baletin estetiikan edellyttämä asia, mutta sillä on myös muita tarkoituksia. Hyvin aukikierretty jalka parantaa tanssijan tasapainoa, liikelaajuutta, liikkuvuutta sekä voimaa samoin kuin saa lihakset näyttämään pitkiltä ja solakoilta.  Kehossa on nimittäin paljon enemmän liikkumavaraa, kun iso sarvennoinen siirtyy taaksepäin ikään kuin pois tieltä. Tällöin reisiluulla on enemmän tilaa liikkua lonkkamaljassa, etenkin jalan ojennuksissa sivulle ja taakse. Aukikierto myös mahdollistaa tanssijan liikkumisen kaikkiin suuntiin, ja sitä käytetäänkin käytännössä jollain tavalla kaikissa tanssilajeissa!

Lonkan luinen rakenne

Reisiluu (femur) on ihmiskehon pisin luu. Se koostuu pallomaisesta reisiluun päästä (caput femoris), reisiluun kaulasta (collum femoris) sekä kahdesta kyhmystä, isosta ja pienestä sarvennoisesta (trochanter major ja trochanter minor), jotka toimivat lihasten kiinnittymiskohtina. Reisiluun pää muodostaa reisiluun pään kuoppaan (fovea capitis femoris) lantion etuosassa pallonivelen, jolla olisi lähes rajoittamatton liikelaajuus, mikäli nivelsiteet eivät rajoittaisi sen liikettä. Suolireisiluuside (ligamentum iliofemorale) onkin eräs kehon vahvimmista liitoksista. Sen tiukkuus vaihtelee yksilöllisesti ja määrittää maksimaalista aukikiertoa. 

Eniten aukikierron suuruuteen vaikuttaa kuitenkin lonkan luinen rakenne. Tärkeintä aukikierrossa on se, missä kulmassa reisiluun pää asettuu lonkkamaljaan sekä itse lonkkamaljan muoto. Myös lonkan nivelsiteiden venyvyys vaikuttaa aukikiertoon, erityisesti edellä mainittu suolireisiluuside. 

Edellä mainituista syistä johtuen eivät kaikki pysty saavuttamaan suurta aukikiertoa ahkerasta harjoittelusta huolimatta. Reisiluun pään muoto on aikuisella tanssioppilaalla jo muovautunut lopulliseen muotoonsa, ja nivelsiteet ovat varsin joustamattomia. Niinpä aikuisen kehossa voidaan ainoastaan muokata lihasten ja nivelten joustavuutta, jolloin voidaan lisätä aukikiertoa luisen rakenteen puitteissa.  Jos reisiluun kaula on kuitenkin synnynnäisesti kiertynyt virheelliseen asentoon, se estää baletissa tarvittavan aukikierron saavuttamisen. 

Erilaisia lonkan rakenteita

Minusta tärkeintä aukikierron ymmärtämisessä on se, että reisiluun kiertyminen aukikiertoon lonkkamaljassa (acetabulum) on liike eikä asento. Baletissa ihanteellinen aukikierto on saavutettu silloin, kun jalkojen ensimmäisessä asennossa jalkaterät muodostavat 180 asteen kulman. Reisi ja sitä myöten myös polvi, nilkka ja jalkaterä kiertyvät auki. Kun koko jalkaa kierretään auki yhtenä kappaleena, jokaisen kehonosan suhde toisiinsa säilyy samana kuin silloin, kun jalka on neutraalissa asennossa. Aukikierto tulee 60–70-prosenttisesti kummastakin lonkasta, mutta myös polvessa, nilkassa ja jalkaterässä on jonkin verran rotaatiota. 

Mikäli lonkan ulkokierto on puuttellinen, tulee välttää jalkaterien 180 asteen asentoja, sillä niiden vääntäminen voi vaurioittaa polvia sekä venyttää polven ja nilkan nivelsiteitä. Myös nilkan ryhti saattaa huonontua, jolloin jalkaholvit madaltuvat ja ison varpaan tyviniveleen voi syntyä vaivaisenluu (hallus valgus). Koska keho toimii kuin dominopelin palikat, aiheuttaa virheellinen tapa kiertää jalkoja auki ongelmia myös vartalon linjauksessa. Usein muun muassa lantion asento kääntyy eteen- tai taaksepäin, jolloin myös selkärangan asento muuttuu. Sen sijaan jalkojen kääntäminen auki lonkkanivelestä ei ole haitallista, sillä lonkkanivel on pallonivel, joka voi kiertyä myös pystyakselinsa ympäri. 

Aukikiertäjälihakset

Iso pakaralihas 

Aikoinaan monet baletinopettajat kehottivat aktivoimaan isoja pakaralihaksia (musculus gluteus maximus) aukikierron aikaansaamiseksi. Toiset opettajat puolestaan sanovat, ettei pakaralihas aktivoidu ollenkaan aukikierrossa, mutta tämä ei pidä paikkaansa nykytiedon mukaan.Iso pakaralihas nimittäin aktivoituu automaattisesti kierrettäessä jalkoja auki, mutta sitä pidä erityisesti jännittää. Iso pakaralihas on vahva reiden ulkokiertäjälihas ja on tosiaan melkeinpä aina aktiivinen, kun jalka on kiertynyt aukikiertoon. Anatomisesti sen päätehtävä on kuitenkin linjata jalkojen ja lantion asentoa.

Syvät aukikiertäjälihakset

Lähes kokonaan ison pakaralihaksen alla sijaitsee kuusi pientä lihasta, joita kutsutaan syviksi aukikiertäjälihaksiksi. Näitä lihaksia ovat nelikulmainen reisilihas (musculus quadratus femoris), sisempi peittäjälihas (musculus obturatorius internus), ulompi peittäjälihas (musculus obturatorius externus), alempi kaksoislihas (musculus gemellus inferior), ylempi kaksoislihas (musculus gemellus superior) sekä päärynänmuotoinen lihas (musculus piriformis).  Ne eivät yleensä ole erityisen vahvoja lihaksia, mutta balettitreeni vahvistaa vähitellen aukikiertäjälihaksia. Aukikiertäjälihaksia on vaikea tuntea ulkoa päin, sillä iso pakaralihas peittää ne lähes kokonaan. Sisältä päin niiden aktivoituminen ja työskentely on kuitenkin mahdollista tuntea.

Aukikiertäjälihakset

Käytännössä aukikiertäjälihakset löytää minusta helposti siten, että ajattelee mielessään alushousujen alareunan pakaraa vasten. Aukikiertäjälihakset löytyvät suunnilleen sen kohdalta, sillä ne lähtevät lonkan isosta sarvennoisesta ja kiinnittyvät häntäluuhun. Quatratus Femoris puolestaan kiinnittyy istuinluuhun.

Nyt toivoisin teiltä tähän tekstiin syventyneiltä lukijoilta kysymyksiä; mistä baletin perusasiasta toivoisit saavasi enemmän tietoa? Minulla on takataskussa muutamia ajatuksia, mutta ottaisin mielelläni vastaan teidän ehdotuksianne! Toki muitakin kommentteja kysymyksiä saa (ja pitää) esittää! :)

Eri tanssijatyypit

Tanssijakollegani vinkkasi oheisesta Facebook-videosta, jossa esitellään eri tanssijatyyppejä huumorimielessä.

Kuva

Tunnistatko itsesi? ;)

Oman kehonsa herra!

Kuten ehkä muistatte, oli yksi uuden vuoden tavoitteistani tehdä paluu balettitunneille. On sanonta, jonka mukaan yhden päivän balettitunnin väliinjäämisen huomaa ainoastaan tanssija itse. Kahden päivän treenitauon huomaa opettaja ja kolmen päivän tauon huomaa jo yleisökin. Omassa kehossani muutokset eivät tapahdu ihan näin lyhyellä aikavälillä, mutta muutaman viikon mittainen treenitauko  kyllä tuntuu kehossa. Jos en ole treenannut, on kehon hallinta todella vaikeaa. Ensimmäisenä huomaan sen pirueteissa ja vähitellen kaikessa tekemisessäni. On inhottavaa opettaa, kun keho hallitsee minua enkä minä kehoa!

Ensimmäiset balettitunnit tauon jälkeen ovat yleensä aina kauheita kokemuksia. Vaikka tiedän  osaavani jonkin asian, ei kehoni kerta kaikkiaan tottele minua. Kuitenkin balettitunti balettitunnilta tuntuma palaa vähitellen ja tulokset paranevat. Vaikka olen itse opettaja, on minusta todella tärkeää päästä välillä muiden opettajien tunneille ja saada myös itse korjauksia. Omaa kehoaan on vaikea tarkastella ulkopuolelta, ja voi olla että jokin toinen opettaja kiinnittää huomiota eri asioihin kuin minä itse. Parhaimmillaan toisen opettajan tunnilta saa ideoita tai jopa kokonaan uuden näkökulman omajan opetukseensa! Sitä paitsi kollegan kiitokset piristävät myös opettajan mieltä! Eräällä tunnilla opettaja esimerkiksi kehui minun piruettejani, vaikka en itse ollut mielestäni vielä löytänyt ihan kunnollista tuntumaa niihin. Toisella tunnilla puolestaan sain kiitosta jalannostoistani, mistä olin vilpittömästi iloinen.

Koska olen yrittänyt viime aikoina ryhdistäytyä omassa balettitreenissäni, on ihanaa tuntea taas itsensä oman kehonsa herraksi! Jalat tosin painavat aika paljon illalla treenin ja opetusten jälkeen, mutta silti fiilis on hyvä!

Balettitunti

Miten sinun balettituntisi sujuvat tauon jälkeen?

Baletin perusteet, osa 1: Vartalon oikea asento ja keskustan ydintuki

Ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai vierähtivät ohi, ja nyt Etelä-Suomessa vietetään hiihtolomaa. Sen kunniaksi ajattelin aloittaa uuden sarjan, jossa käsittelen baletin perusteita. Ensimmäisessä osassa kerron vartalon oikeasta asennosta. Muistakaa, että kysymykset ja kommentit ovat tervetulleita - myös toiveita saa esittää!

Vartalon oikea asento

Yksi baletin tärkeistä tavoitteista on luoda illuusio keveydestä, sulavuudesta ja eleganttiudesta. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy osata löytää oikea vartalon asento -  niin sanottu tanssijan ryhti.

Vartalon oikealla asennolla tarkoitetaan pään, rintakehän ja lantion asettumista linjaan toistensa päälle. Tämän kokonaisuuden alla ovat jalat. Osia voidaan kuvata ikään kuin rakennuspalikoiksi, jotka pinotaan päällekkäin. Näiden palikoiden läpi kulkee kuvitteellinen pystylinja, joka jakaa vartalon kahteen symmetriseen puolikkaaseen. Tämän linjan voi kuvitella ikään kuin naruksi, jonka päässä roikkuu paino. Sivulta katsottuna tämä luotisuora linja kulkee päälaelta, hieman korvannipukan takaa, olkapään, rintakehän ja reisiluun ison sarvennoisen (trochanter major) läpi sekä juuri polven keskikohdan etupuolelta ja jalkaterän ulkokehräksen (malleolus lateralis) läpi. Takaa- tai edestäpäin katsottuna luotisuora linja jakaa kehon kahtia, jolloin pää on symmetrisesti tasapainossa hartioiden yläpuolella. Olkapäät, rintakehä sekä lantio ovat toistensa päällä, ja lantio asettuu symmetrisesti myös jalkojen päälle.

Lantio voidaan kuvitella ikään kuin maljaksi, jossa on nestettä. Maljan tulee olla tasapainossa, eli lantion keskiasennossa, jotta neste ei läiky yli. Lantio ei siis saa kipata eteen- tai taaksepäin eikä myöskään kallistua sivusuunnassa. Jalat puolestaan ovat suorat ja ojenetut, polvia ei pidä yliojentaa. Kädet roikkuvat yhtä pitkinä suorassa linjassa alaspäin vartalon molemmin puolin..Päätä ei vedetä taaksepäin, sillä silloin myös leuan asento muuttuu, ja tanssija näyttää siltä kuin hänellä olisi kaksoisleuka.

Ryhtikuva

Horisontaalisesti, eli vaakatasossa, edestä katsottuna olkapäiden tulisi olla samassa linjassa toistensa kanssa samoin kuin suoliluun harjanteiden ja polvilumpioiden. Takaa päin katsoessa voidaan myös tarkastella, ovatko lapaluut linjassa toistensa kanssa.

Keskustan ydintuki, eli vartalon kannatus

Kannatus on koko selkärangan pidentämistä alhaalta häntäluusta (os coccygis) ylös atlasniveleen asti. Mikäli tämä tehdään oikein, sekä etureiden lihakset että vatsalihakset aktivoituvat automaattisesti, jolloin polvet ojentuvat pitkiksi ja lantio linjautuu oikeaan asentoon. Lantio ei saa kääntyä notkolle, eli hyperlordoosiin, mutta ei myöskään toiseen suuntaan ikään kuin itsensä ”alle”. Englanniksi tästä tapahtumasta käytetään nimeä ”tuck under”.

Kehon keskustaa, eli ydintukea voidaan verrata lentokenttäterminaaliin; kaikki vartalon liikkeet käyvät sen kautta. Vatsa- ja selkälihakset muodostavat ikään kuin tukiliivin, josta käytetään usein käsitettä vatsalihaskorsetti. Vatsalihaskorsetin tehtävänä on vakauttaa lantion ja rintakehän asentoa suhteessa toisiinsa tukemalla sisäelimiä sekä niiden painoa kohti selkärankaa. Keskivartalon vakauttaminen ei ole mahdollista, mikäli vatsa- ja selkälihakset eivät ole riittävän vahvoja. Tämän edellytyksenä on se, että selän ja lantion lihakset ovat riittävän pitkät ja elastiset, jotta lantio pääsee asettumaan neutraaliin asentoonsa. Jos esimerkiksi etureiden tai lonkankoukistajan lihakset ovat kireät, ei lantio pääse linjautumaan keskiasentoon.

 Kannatuksen ytimeksi voidaan käsittää poikittaisen vatsalihaksen, selkää tukevien multifiduslihasten sekä lantionpohjan lihasten yhteistyö yhdessä pallean kanssa. Tämän ydintuen pitäisi aktivoitua ensimmäisenä kaikissa liikkeissä. Jotta selkäranka saadaan tuettua, vatsaontelon paineen tulee nousta. Tähän tarvitaan vatsalihaksia, palleaa sekä lantionpohjan lihasten aktivoimista, eli vartalon ydintukea. Vartalon ulompi tuki koostuu puolestaan vinoista vatsalihaksista, jotka kiertyvät yhdessä suurten selkälihasten kanssa vartalon keskustan ympärille ja syvän vatsalihaskerroksen päälle. Supistuessaan nämä lihakset liikuttavat vartaloa, mutta myös vakauttavat sitä. Jos vartalon ydintuki pettää, myöskään ulomman tuen lihakset eivät voi toimia täysipainoisesti. Mikäli ulomman tuen muodostavat lihakset aktivoituvat ennen ydintukea, vartalon liikeradat jäykistyvät. Samalla myös keho kuormittuu turhaan sekä altistuu vammoille ja tapaturmille. Oleellista on siis se, että vartalon ydintuki toimii ensin ja ojentaa sekä kannattaa rankaa. Tällöin ulomman tuen lihakset voivat liikuttaa vartaloa esimerkiksi kiertoliikkeissä ja taivutuksissa eteen sekä taakse.

Ydintuki

Lantionpohja tulee kaikissa liikkeissä aktivoida ensin, sillä vasta se "käynnistää" poikittaisen vatsalihaksen. Mikäli aktivoi vatsalihaksia ennen lantionpohjaa, ei ydintuki toimi oikein. Lantionpohjan aktivoituminen on hyvin pieni ja ulospäin näkymätön liike; sitä voi verrata imukuppiin, joka liikkuu aavistuksen ylös- ja alaspäin. Koska lantionpohjassa lihakset kulkevat eri suuntiin, kannattaa ajatella vetoketjumaisesti vetävänsä häntäluuta kohti häpyluuta ja samalla tiivistämällä istuinluita lähemmäksi toisiaan. On myös tärkeää huomata, että lantionpohjan lihakset tulee osata myös rentouttaa, sillä krooninen jännitystila aiheuttaa ongelmia.

Lapatuki ja rintarangan oikea asento 

Rintakehän oikean asennon omaksuminen aiheuttaa ongelmia useille; monet tanssijat seisovat rinta rottingilla –asennossa, joka vääristää selkärangan asentoa, kiristää selän lihaksia sekä haittaa myös rintakehän ja lantion välistä asentoa. Usein myös lapaluut painuvat tällaisessa asennossa kohti toisiaan. 

Oikea rintakehän asento on sellainen, jossa olkapäät ”roikkuvat” rennosti omilla paikoillaan kiertymättä eteen tai taakse, jolloin solisluut ikään kuin laajenevat sivulle kumpikin omaan suuntaansa. Olkapäät pyritään pitämään alhaalla esimerkiksi silloin, kun kädet ovat ylhäällä kolmannessa asennossa. Olkapään anatominen rakenne on kuitenkin sellainen, että kun käsi nousee hartiatasoon ja siitä ylöspäin, on olkapää jo hieman noussut ylös. Jotta kaula kuitenkin säilyisi pitkänä, pyritään olkapäät pitämään alhaalla. Ylimääräisiä lihasjännityksiä välttääkseen on kuitenkin syytä vetää lapaluita ja hartioita ainoastaan kevyesti alaspäin eikä painaa niitä voimalla alas. 

Lapatuki

Oma balettitarinani, osa 5: Vaakalaudalla

Taas on Throwback Thursday ja oma balettitarinani saa jatkoa! Luulen tosin tämän osan olevan postaussarjan viimeinen. Tässä postauksessa kerron opetusurani tähän mennessä suurimmasta takaiskusta: loukkaantumisesta ja sen seurauksista. Toivottavasti omaa balettitarinaani on ollut mukavaa lukea, muistakaa että kommentit ovat aina tervetulleita! :)

Tanssinopettajan ammatti ei ollut minulle koskaan ainoa vaihtoehto. Olin hyvä koulussa ja minulla oli useita eri uravaihtoehtoja, vahvimpana niistä jossain vaiheessa kauppatieteen opinnot! Olin muutenkin pitkään sitä mieltä, ettei minusta ainakaan tule tanssinopettajaa. Kun kuitenkin lopulta ajauduin tanssinopettajaksi, olen aina siitä lähtien tuntenut ammattini omakseni enkä ole oikeastaan voinut kuvitellakaan enää tekemäni mitään muuta työtä. Tanssinopettajan ammatissa leipä on hyvin kapea, mutta koen silti työni todella antoisaksi. Niinpä olin kauhuissani, kun kerran loukkaannuin melko pahasti ja jouduin miettimään mitä teen, mikäli en kuntoudukaan enää opetuskykyiseksi. Koin että minulla on edelleen muitakin uravaihtoehtoja, mutta yksikään niiltä ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta tanssinopettajan ammattiin verrattuna. Sanotaan, että vasta kun jotain menettää, tietää miten tärkeää se on itselle. Allekirjoitan tämän sanonnan täydestä sydämestäni!

Tanssivammojen tyypilliset kohdat

Onneksi kuntouduin loppujen lopuksi hyvin eikä vamma enää vaivaa minua millään tavalla. Opin kuitenkin olemaan eri tavalla kiitollinen omasta kehostani aikaisempaan verrattuna. Vaikka kehoni ei ole täydellinen balettikeho, se kuitenkin toimii ja pystyn tanssimaan. Se on jo aika paljon verrattuna siihen, millainen tilanne pahimmillaan oli!

Onko sinulla ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Miten olet toipunut?

Lumikuningatar-elokuva!

Mikäli ette vielä tienneet, tänään on mahdollista päästä ihailemaan Kansallisbaletin Lumikuningatar-balettia valkokankaalta! Toinen mahdollisuus on sunnuntaina 15.3. Kannattaa toimia nopeasti ja suunnata Finnkinon sivuille, mikäli baletti kiiinnostaa!  Kyseessä on taltiointi YLEn esityksistä 31.10./13.11.2014. Rooleissa nähdään Krista Kosonen (Isoäiti), Maria Baranova (Kerttu), Sergei Popov (Kai), Tiina Myllymäki (Lumikuningatar), Petia Ilieva (Lapin seita) ja  Michal Krčmář (Lapin velho). Esitykset on mahdollista nähdä kaikilla Finnkinon paikkakunnilla. :)

Kuva

Venyttelyohjeita, osa 6: Musiikin voima

Näin maanantain kunniaksi ajattelin kirjoittaa musiikista. Musiikkihan vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti sekä aktivoi muun muassa sellaisia aivojen osia, joissa sijaitsevat vireystilaa, tunteita ja oppimista säätelevät alueet. Näin ollen musiikin avulla voidaan aivot saada tavallista monipuolisemmin mukaan harjoitteluun. Lisäksi musiikki vaikuttaaa sydämen lyöntitiheyteen; nopeatempoinen musiikki saa kuulijan hengittämään tiheästi ja sydämen lyömään lujaa, jolloin myös verenpaine kohoaa. Hidastempoinen musiikki puolestaan vaikuttaa juuri päinvastaisesti sekä voi vähentää lisäksi stressiä. Lisäksi musiikkia kuunnellessa syntyy endorfiineja ja se kykenee myös muuttamaan vallitsevaa tunne-elämää toisenlaiseksi.

Musiikki vaikuttaa myönteisesti aivojen välittäjäaineisiin, jotka saavat aikaan levollisen ja keskittyneen tilan - flow-tilan. Flow-tilassa ihminen on luovimmillaan ja oppii helposti uutta, joten musiikkia kannattaakin hyödyntää tämän tilan saavuttamiseksi. Lisäksi musiikin on todettu herättävän mielikuvitusta ja jopa kohottavan älykkyysosamäärää!

Kuva

Oikein valitun musiikin voidaan siis sanoa lisäävän keskittymistä ja tarkkaavaisuutta esimerkiksi liikkuvuusharjoittelussa. Lisäksi musiikki voi tasapainottaa aivolohkoja, mikä vaikuttaa myös liikeen koordinaatioon. Musiikin, liikkeen ja hengityksen yhdistäminen tuo liikkeisiin lisäksi virtaavuutta. Kannattaakin tarkkailla musiikin vaikutusta omaan kehoon, esimerkiksi sydämen sykkeeseen, lihasjännityksiin ja hengityksen syvyyteen. Mikäli haluaa nostaa harjoituksen intensiteettiä, kannattaa kuunnella nopeatempoista musiikkia. Jos tavoitteena on rauhoittua ja keskittyä, tulisi valita rauhallista tai keskitempoista musiikkia. Rentoutusharjoituksessa ei välttämättä kannata soittaa laulettua musiikkia, sillä se saattaa aiheuttaa ajatusten eksymistä pois rentoutumisesta. Helposti alkaa liikaa kuunnella laulun sanoja tai sen viestiä, jolloin itse mieluummin käytän rentoutumisesssa instrumentaalimusiikkia.

Millaista musiikkia sinä kuuntelet venytellessäsi? Oletko valinnut musiikin tietoisesti liikkuvuusharjoittelua varten?

Uusi banneri!

Iltapuhteena väsäsin blogille uuden bannerin, mitäs tykkäätte? :)

Oma balettitarinani, osa 4: Ensimmäinen tanssitunti opettajan roolissa

Tänään Throwback Thursdayn ja Runebergin päivän kunniaksi ajattelin kertoa ensimmäisestä tanssitunnista, jonka opetin. Olin jo ennen ensimmäistä kertaa harjoitellut koulussa opettamista muun muassa pitämällä lyhyen opetustuokion kanssaopiskelijoille. Lisäksi pääsykokeessa täytyi pitää opetusnäyte muille hakijoille. Ensimmäisen tanssituntini "oikeille" oppilaille pidin lastentanssina. Muistan edelleen, miten vaikeaa oli kehitellä harjoitteita tunneille - omista lastentanssiajoista tuntui kuluneen pieni ikuisuus. Olin myös todella epävarma siitä, millaisia asioita kyseiselle ikäryhmälle pitäisi opettaa. Selasin läpi erilaisia kirjoja ja etsin vinkkejä tuntirakenteeseen sekä sopiviksi harjoituksiksi; yhden lastentanssitunnin valmisteluun kului aikaa useamman tunnin verran!

Minua aina jännittää aloittaa aivan uuden ryhmän kanssa, mutta yleensä jännitys aina unohtuu, kun tunti alkaa ja pääsen vauhtiin. Sama kävi muistaakseni myös tämän ensimmäisen ryhmän kanssa, ja lisäksi opettamisesta jäi itselle todella hyvä fiilis! En enää oikein muista kyseisestä tunnista muuta kuin oman fiilikseni ja sen, että oivalsin, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa tanssin opettamisesta. Samalla tiellä ollaan edelleen, joskin jo hieman kokeneempana ja viisaampana! :)

Hyvä meininki!

Muistakaa syödä Runebergin torttuja, jos ette ole vielä ehtineet!

Venyttelyohjeita,osa 5: Venyttelyn haitat

Onko venyttely ratkaisu kaikkeen?
Joskus tuntuu opettajana siltä, että oppilaat olettavat venyttelyn olevan automaattisesti oikea ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Kerran esimerkiksi eräs oppilaani tuskaili tunnilla, ettei osaa hallita tukijalan oikeaa asentoa. Kun kysyin koko ryhmältä,mikä asiaan voisi auttaa, tarjosivat kaikki ratkaisuksi venyttelyä. Venyttely auttaa toki tiettyihin ongelmiin, mutta ei ole täsmäratkaisu kaikkiin hankaluuksiin. Monesti muun muassa lihasten vahvistaminen ja niiden oikea aktivoitumisjärjestys auttaa ongelman ratkaisemisessa eikä suinkaan venyttely. Venyttelyharjoittelun ohella onkin tärkeää opettaa lihasten virheetöntä käyttöä. Hyvällä harjoittelulla ja oikeilla harjoituksilla ihminen saadaan muuttamaan tapaa, jolla hän käyttää kehoaan.

Liikeratojen parantaminen

Range of motion

Venyttelyn tavoitteena on parantaa lihashallintaa, kehon joustavuutta sekä lisätä lihaksen liikerataa, range of motionia. Venyttely on hyvin luonnollista ja vaistonvaraistakin toimintaa; sekä eläimet että ihmiset suorittavat venytyksiä tuntuman mukaan, esimerkiksi nukkumisen tai pitkän istumisen jälkeen. Venyttelyä voidaan myös käyttää liikeratojen parantamiseksi ennen varsinaista liikuntasuoritusta. Paria sekuntia pidemmät venytykset saattavat kuitenkin olla haitallisia esimerkiksi hyppyharjoituksissa, sillä lihaksista häviää silloin helposti kimmoisuus ja lisäksi voimantuotto-ominaisuudet heikkenevät. Pitkitetty, yli 30 sekuntia kestävä venytys lisäksi huonontaa lihaksen verenkiertoa ja saa kudoksissa aikaan hapenpuutetta sekä kerryttää lihaksiin maitohappoa.

Staattisessa ja pitkäkestoisessa venyttelyssä lihakset eivät ole aktiiviset eivätkä näin ollen suojele niveliä liikeratojen ääripäissä. Nivelrakenteiden joustaminen mutta kuitenkin riittävä stabiliteeetti on todella haastava yhtälö tanssijalle. Kun venytellään, täytyy pitää huoli siitä, etteivät nivelten tukirakenteet joudu ylisuuren venytyksen kohteeksi. Niveltä ei pidä koskaan venyttää sellaiseen suuntaan, että sen kapseli- ja sidekudosrakenteet löystyvät. Venyttelijän pitäisikin oppia tietämään ja tuntemaan nivelten rakenteet sekä niiden normaalit liikesuunnat. Usein esimerkiksi tanssijoiden näkee venyttävän lonkankoukistajia väärällä tavalla siten, että venytys kohdistuu nivelkapseliin.

Vammojen ennaltaehkäiseminen
Venyttelyn vaikutusta vammojen ehkäisyyn on tutkittu, mutta siitä ei ole näyttöä. Yksilötasolla kokemus saattaa kuitenkin olla erilainen, mutta koska esimerkiksi tanssissa monet asiat vaikuttavat yhtäaikaisesti terveyteen, on vaikea yksilöidä, auttaako venytteleminen vammojen ennaltaehkäisemisessä vai ei.

Mikäli tekstini herätti ajatuksia tai kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni parhaani mukaan!

Venyttelyohjeita, osa 4: Somatotypia eli kehotyypitys

Venyttelyohjeita-sarja on edennyt jo neljänteen osaansa. Tällä kertaa perehdytään kehotyyppeihin, joilla on suuri vaikutus liikkuvuusharjoitteluun. Venyttelyohjeita-sarjan aiemmat osat löydät täältä (osa 1), täältä (osa 2) ja täältä (osa 3).

Genetiikkaan perustuva kehotyypitys eli somatotypia on tapa tarkastella perimän vaikutusta ihmiseen. Tutkijat ovat jakaneet ihmisen kolmeen perustyyppiin: ektomorfi, mesomorfi ja endomorfi. Näistä ektomorfi on pitkä, hoikka ja kapeaharteinen. Ektomorfin on vaikea saada lihasmassaa, mutta hän ei toisaalta myöskään liho kovinkaan helposti. Endomorfi on puolestaan olemukseltaan pyöreä ja leveälanteinen sekä lihomiseen taipuvainen. Mesomorfi on atleettinen ja hänelle kertyy helposti lihaksia. Mesomorfi ei kuitenkaan ole kovinkaan venyvä. Kannattaa huomata, että harva edustaa puhtaasti mitään näistä tyypeistä; usein ihminen on nimittäin yhdistelmä eri kehotyypeistä. Kehotyyppien tunteminen kuitenkin auttaa ymmärtämään, miksi samanlaiset harjoitusmetodit eivät sovi kaikille. Kun valitsee mitä ominaisuuiksia painottaa omassa harjoittelussaan, kannattaa pohtia, mitä kehotyyppiä itse edustaa.

Kehotyypit

Kun tavoitteena on saada mahdollisimman tasapainoinen ja toimiva keho, on järkevintä harjoittaa sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät ole itselle luonnostaan helppoja. Esimerkiksi ektomorfi tarvitsee harjoitteluunsa voimatreeniä, vaikka luontaisesti hän on vahvimmillaan kestävyyslajeissa. Koska ektomorfi on usein kuitenkin hyvin liikkuva tai jopa yliliikkuva, auttaa lihasvoiman lisääminen suojaamaan niveliä.

Endomorfilla voima ja venyvyys ovat keskenään usein melko hyvin tasapainossa. Enfomorfin perusaineenvaihdunta on kuitenkin usein hidasta, joten painonhallinta saattaa olla vaikeaa. Endomorfille kuitenkin sopivat luonnostaan hyvin monet urheilulajit, koska voiman ja venyvyyden suhde on lähellä optimia.

Mesomorfilla voima on hyvin dominoiva ominaisuus, mikä on myös tämän kehotyypin vahvuus. Sidekudos on mesomorfilla kuitenkin vahvaa, mikä vaikeuttaa liikkuvuuden ylläpitoa ja sen kasvattamista.

Minusta tärkeintä kehotyypeissä on ymmärtää, ettei itseään kannata turhaan soimata sellaisten ominaisuuksien puutteesta, jotka johtuvat kehotyypistä. Joillekin liikkuvuuden kasvattaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin toisille, mutta ahkeralla ja oikealla harjoittelulla tilannetta voidaan parantaa paljonkin.

Mihin kehotyyppiin itse arvelet kuuluvasi ja miksi?

Venyttelyohjeita, osa 3: Liikkuvuusharjoittelun perusperiaatteet

Venyttelyohjeita-sarjan kolmannessa (tässä ensimmäinen ja toinen venyttelyohjeita-kirjoitus kiinnostuneille) osassa keskitymme liikkuvuusharjoittelun perusperiaatteisiin. Mielestäni tärkeintä on ymmärtää, että venyttelyssä pyritään parantamaan ihmisen kehonhallintaa ja kudosten joustavuutta. Liikkeet täytyy aina suorittaa tarkasti kehoa kuunnellen ja hengitystä korostaen. Lisäksi ne tulee aloittaa rauhallisesti ja hallitusti; liikkeiden nopeutta voidaan lisätä vasta kun hallinta ja suorituksen täsmällisyys mahdollistavat sen. On myös huomattava, että keho muutuu iän myötä varsin paljon, joten samanlaiset metodit eivät sovi kaikille. Itse pyrin myös painottamaan sitä, ettei venyttelyn kuulu sattua. Sen pitää tuntua, mutta ei missään tapauksessa tuottaa kipua.

Lihaskalvot
Lihasta ympäröi pinnallinen faskia, eli lihaskalvo. Syvemmällä lihaksistossa on myös ohuempia faskioita, sillä kaikkia lihaksen rakenteita ympäröi oma kalvonsa. Kun lihasta venytetään, sen liikkuvuutta rajoittaa ensisijaisesti lihaksen jännitystila. Lihaskalvojen merkitys venyttelyssä on suuri, koska supistuvan lihaksen voimantuotto tapahtuu lihaskalvojen sekä jänteiden kautta. Näin ollen hyvin kireä faskia voi rajoittaa venyvyyttä, ja sen pituuden lisääminen voi kestää kuukausia.

Hermosto
Hermosto on laaja ja yhteinäinen rakenne, joka periaatteessa kattaa koko kehon. Siihen kuuluvat keskushermosto, joka muodostuu aivoista ja selkäytimestä, sekä ääreishermosto, joka on selkärangan ja kallon ulkopuoleinen osa hermostosta. Hermostoon liittyvät motoriset liikehermot sekä tuntohermot, jotka tyypistään riippuen tuovat viestiä hitaasti tai nopeasti. Lisäksi on olemassa autonominen hermosto, joka säätelee kehon automaattisia toimintoja.

Venyttelyyn liittyen on tärkeää se, että motoriset hermot samoin kuin tuntohermot pääsevät liukumaan niitä ympäröiviin kudoksiin. Esimerkiksi monesti oppilailla takareiden venytykset tuntuvat ainoastaan polvitaipeessa, jolloin se saattaa olla merkki siitä, etteivät hermot pääse liukumaan kunnolla. Hermoja voidaan mobilisoida, mutta sen pitää olla varovaista. Liian voimakas ja raju liike saattaa ärsyttää hermoa entisestään. Hermo kestää jonkin verran venyttämistä, mutta saattaa helposti ärtyä siitä. Venyttelijän täytyisikin opettajan avustuksella oppia tunnistamaan liikkuvuusharjoitteluun kuuluva kipu ja hermokipu.

Hengitys
Kaikille liikkeille on tyypillistä, että niitä voidaan tukea hengityksen avulla. Hengitys on spontaani tapahtuma, johon ei yleensä tarvitse kiinnittää sen kummemmin huomiota. Hengitys on usein liikkvuusharjoituksissa rauhallista ja tasaista. Joissain tapauksissa kuitenkin esimerkiksi hetkellinen hengityksen pidättäminen saattaa auttaa tukemaan selkärankaa, sillä tässä tapauksessa sitä vakauttavan vatsaontelon paine nousee. Perusperiaatteena on kuitenkin pitää hengitys virtaavanana. Itse korostan hengityksessä lateraalihengitystä, jolloin sisäänhengitys suunnataan kylkiin ja myös selkään. Näin on esimerkiksi helpompi venyttää selän kireitä lihaksia ja parantaa rintakehän ryhtiä.

Hypermobiliteetti

Usein on  helpompaa mennä venytysasentoon uloshengityksellä kuin sisäänhengityksellä. Hengitystapoja on monia, mutta minä suosittelen, että sisäänhengitys tapahtuisi nenän kautta. Silloin värekarvat suodattavat ilman epäpuhtauksia, sisäänhengitysilma kostuu ja lisäksi nenäontelot lämmittävät mahdollisen kylmän ilman. Uloshengityksen voi myös tehdä nenän kautta, mutta joskus saattaa tuntua mukavalta puhaltaa ikään kuin pilliin ja hengittää ulos suun kautta.

Rentoutuminen
Lihaksen aktiivinen tai tahaton jännitystila estää sen venymistä. Jotta lihas voi venyä, sen täytyy rentoutua. Lihaksen täytyy kuitenkin olla tarpeeksi vaihva kestämään kuormitusta nivelen ääriliikeratojen päässä, jotta passiiviset tukirakenteet, eli nivelisteet ja nivelkapselit, eivät repeä. Yliliikkuvuus eli hypermobiliteetti ei ole esteettisesti kaunista eikä missään tapauksessa terveellistä keholle. Venyvä mutta hallittu keho on myös ehdoton edellytys baletissa menestymiseen, sillä lihasten täytyy olla kimmoisat jotta tanssiminen onnistuu.

Lämpötila
Kylmä lämpötila kylmettää kudoksen, mikä lisää myös sidekudoksen kankeutta. Lihaksen jännitys siis lisääntyy kylmässä, mutta lämpimässä sidekudos puolestaa muuttuu joustavammaksi ja rentoutuminen on helpompaa. Sen vuoksi esimerkiksi kesäisin monet kokevat venyvänsä paremmin kuin talvella.

Hyvä alkulämmittely, eli alkuverryttely, on tärkeä osa venyttelyä. Verrytteltyn aikana kehon lämpötila nimittäin nousee. Jos alkulämmittelyn aikana syntyy hikoilua, kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei keho ala jäähtyä venyttelyn aikana.

Mikäli tekstini herätti ajatuksia tai kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni! :)