Baletin perusteet, osa 5: Käsien asennot

Baletin perusteissa käsittelen tällä kertaa käsien asentoja. Sarjan edelliset osat löytyvät täältä (osa 1), täältä (osa 2), täältä (osa 3) ja täältä (osa 4). Muutama osa tähän sarjaan on vielä luvassa, joten kannattaa pysyä kuulolla ja liittyä jopa lukijaksi! :)

Baletissa käsien asennoilla on suuri merkitys, sillä ne mahdollistavat ilmaisun sekä tuovat tanssillisuutta ja pehmeyttä tanssijan liikkeisiin. Kädet myös viimeistelevät monet asennot ja poosat sekä auttavat tanssijaa esimerkiksi hypyissä ja pirueteissa. Käsien asennoilla tarkoitetaan niiden pitämistä tietyssä muodossa sekä tietyllä korkeudella. Kaikissa asennoissa pyritään säilyttämään lapatuki, eli hartiat alhaalla ja olkaluun pää omassa kuopassaan; olkapään "pallo" ei siis putoa eteen- tai taaksepäin. Muistutuksena kuitenkin vielä, että olkapään anatominen rakenne on sellainen, että kun käsi nousee hartiatasoon ja siitä ylöspäin, on olkapää jo hieman noussut ylös. Kun lapaluiden kärjet kuitenkin kevyesti vedetään alaspäin, säilyvät hartiatkin mahdollisimman alhaalla silloin kun kädet liikkuvat

Joissain koulukunnissa käsillä on jopa seitsemän erilaista asentoa. Minä opetan venäläiseen Vaganova-tekniikkaan perustuen, että käsien varsinaisia asentoja on kolme mutta niitä voidaan varioida esimerkiksi erilaisten poosien mukaan.

Sormien asento

Baletissa sormet ryhmitellään siten, että minivoimankäytöllä keskisormi ja peukalo tuodaan lähelle toisiaan - ei kuitenkaan yhteen. Lasten kanssa usein kuvittelemme, että sormien välissä on taikasauva, joka menee helposti rikki. Näin ollen pitää olla varovainen, ettei purista sitä liikaa.

Sormien asento

Perusasento

Käsien asentojen opettelu aloitetaan yleensä perusasennosta. Käsien perusasento on minusta yksinkertaisinta muodostaa siten, että kädet roikkuvat rennosti vartalon molemmin puolin. Kun tästä asennosta kyynärpäät pyöristetään sivuille ja kämmenet käännetään kohti kattoa, syntyy käsien perusasento. Käsien muoto on soikea. Oikean ja vasemman käden sormet ovat noin tulitikkuaskin verran etäällä toisistaan.

Perusasento

Ensimmäinen asento

Ensimmäisessä asennossa kämmenet ovat palleaa, eivät napaa, vastapäätä. Jos kädet ovat palleaa alempana tai ylempänä, kyljet eivät aktivoidu oikein ja kädet myös helposti vetävät vartalon väärään asentoon sellaisissa pirueteissa, joissa kädet pidetään ensimmäisessä. Myös hypyissä käsien oikea korkeus ensimmäisessä asennossa auttaa ponnistusvaiheessa.

Koukistetut kyynärpäät sekä kämmenet muodostavat pyöreän asennon, eli käsiä täytyy hieman lyhentää lähemmäksi vartaloa kun ne nostetaan perusasennosta ensimmäiseen asentoon. Kämmenet katsovat kohti palleaa ja kyynärvarret sekä sormet ovat samassa linjassa - ranne ei siis roiku alaspäin. Sormet ovat samoin kuin perusasennosa, eli suurin piirtein tulitikkuaskin etäisyydellä toisistaan. Rintakehä säilyy avoimena, mutta ei kuitenkaan työnny eteenpäin.

Ensimmäinen asento (peukalo tosin voisi olla vielä paremmin piilossa)

Toinen asento

Toinen asento on mielestäni käsien asennoista kaikista vaikein. Kädet avataan sivulle ja niiden muoto on pyöreä aivan kuin sylissä pidettäisiin isoa palloa. Käsien oikea korkeus on mielestäni joskus hyvinkin yksilöllinen, mutta itse pitäisi käsiä aavistuksen hartiatasoa alempana. Kyynärpäät ovat hieman pyöreät ja ranne jatkaa käsivarren linjaa. Kämmenet katsovat eteenpäin ja kyynärpäät taaksepäin. Käsien tulisi olla hieman olkapäitä edempänä, eli silmännurkastaan tanssija näkee omat sormensa.

Toinen asento

Kolmas asento

Kolmannessa asennossa kädet muodostavat soikean asennon samoin kuin perusasennossa kuitenkin sillä erolla, että kädet ovat ylhäällä ja kämmenet katsovat alaspäin. Kädet eivät ole suoraan pään yläpuolella, vaan hieman pään edessä. Muistisääntönä mielestäni on hyvä ajatella, että kädet ovat korvien etupuolella, sillä kädet eivät saisi sivulta katsottuina peittää kasvoja. Asennon oikean paikan voi tarkistaa siten, että pitää leuan paikallaan ja katsoo silmillä ylöspäin. Mikäli pikkusormet näkyvät, kädet ovat oikealla paikallaan.

Kolmas asento

Muita käsien asentoja

Kun kädet viedään esimerkiksi toisesta asennosta alas perusasentoon, käännetään kämmenet alaspäin ja hieman ojennetaan ja lasketaan kyynärpäitä alaspäin. Tätä liikettä kutsutaan nimellä allongé.

Baletissa käytetään myös niin sanottuja puolikkaita asentoja. Esimerkiksi toisen asennon ja perusasennon välissä voidaan käyttää asentoa nimeltä demi-seconde, jossa kädet ovat perusasennon korkeudella mutta pyöreät samoin kuin toisessa asennossa.

Arabesque'eissa käsien asennot ovat hyvin erilaiset kuin muissa käsien asennoissa, sillä kädet eivät arabesque'issa muodosta pyöreää muotoa. Sen sijaan kädet ojennetaan pitkiksi ja kämmenet käännetään alaspäin. Kyynärpäät ovat hieman pehmeät, mutta eivät kuitenkaan liian koukussa. Kirjoitan araesque'eista myöhemmin enemmän. :)

Ensimmäinen arabesque

Baletin perusteet, osa 4: Jalkojen asennot

Baletin perusteissa käsitellään tällä kertaa jalkojen asentoja. Sarjan aikaisemmat osat löytyvät täältä (osa 1), täältä (osa 2) ja täältä (osa 3).

Viisi aukikierrettyä jalkojen asentoa ovat klassisen baletin perusta. Lisäksi on olemassa kuudes asento, jota käytetään etenkin balettiopintojen alussa. Esimerkiksi venäläisessä baletin opetuksessa kuudetta asentoa ei kuitenkaan käytetä yleensä ollenkaan.

Oleellista kaikissa jalkojen asennoissa on se, että jalat kierretään lonkista saakka oppilaan omaan maksimiaukikiertoon; kiertoa ei koskaan haeta jalkaterästä tai polvista. Lisäksi jalan holvikaari tulee säilyttää kannatettuna sekä pitää varpaat rentoina. Polvia ei yliojenneta lukkoon, vaan ne ovat pitkät. Paino pysyy tasaisesti molemmilla jaloilla sekä vartalo luotisuoralla linjalla.

Ensimmäinen asento

Ihannetapauksessa varpaat osoittavat sivulle suorassa linjassa muodostaen 180 asteen kulman. Lisäksi kantapäät koskettavat toisiaan.

Ensimmäinen asento

Toinen asento

Jalkojen toinen asento on muuten sama kuin ensimmäisessä, mutta kantapäiden väliin jää noin puolitoista kertaa oman jalan mitta.

Toinen asento

Kolmas asento

Kolmatta asentoa käytetään perinteisesti ainoastaan balettiopintojen alussa. Harrastelijaoppilaiden kanssa kolmas asento on kuitenkin osalle vartalon rakenteen vuoksi parempi kuin viides asento, jolloin sen käyttö on perusteltua myös myöhemmin. Kolmannessa asennossa etummaisen jalan kantapää osuu takimmaisen jalan jalkaterän puoliväliin.

Kolmas asento

Neljäs asento

Neljäs asento on minusta kaikista jalkojen asennoista vaikein. Siinä aukikierretyt jalat ovat toisiaan vastapäätä noin yhden jalan leveyden verran etäällä toisistaan. Etummaisen jalan varpaat ovat takimmaisen jalan kantapäätä vastapäätä. Jotkut opettajat käyttävät myös avointa neljättä asentoa, jossa jalat asetetaan ikään kuin ensimmäisen asennon leveydelle vähemmän ristiin. 

Neljäs asento (suljettu)

Viides asento

Aukikierretyt jalat ovat lähellä toisiaan, etummaisen jalan kantapää on takimmaisen jalan varpaita vasten. Etenkin sekä neljännessä että viidennessä asennossa lantion keskiasennon sekä etummaisen jalan polven ojennuksen säilyttämisessä tulee olla tarkkana. 

Monesti käydään keskustelua siitä, saavatko takimmaisen jalan varpaat pilkottaa etummaisen jalan kantapään takaa viidennessä asennossa. Minä ajattelen, että tämä riippuu oppilaan anatomiasta ja että asennossa saattaa olla variaatioita. Tärkeintä on mielestäni se, että asento on turvallinen eikä aiheutta kiertoa oppilaan polviin tai jalkateriin.

Viides asento

Kuudes asento

Kuudetta asentoa käytetään paljon baletin alkeisopetuksessa. Myöhemmin sitä hyödynnetään lähinnä pas couru sur les pointes -liikkeessä (juoksu varpaiden kärjillä).

Kuudes asento

Sarjan seuraavassa osassa käsittelen käsien asentoja, pysykää siis kuulolla! :)

Baletin perusteet, osa 3: Piruetin anatomia

Baletin perusteissa käsittelen tänään piruetin anatomiaa. Edelliset osat löytyvät täältä ja täältä. Toivoisin teiltä edelleen kysymyksiä ja ehdotuksia siitä, mistä baletin perusasiasta tahtoisitte saada lisää tietoa. :)

Piruettiasento

Piruettia varten tulee hallita mielestäni ensisijaisesti oikea vartalon asento, eli lyhyesti sanottuna osata asettaa pää, rintakehä ja lantio linjaan toistensa päälle. Usein piruetin lähtöasennossa lantio kallistuu taaksepäin, jolloin koko kehon tasapaino muuttuu. Lantiota on vaikea oikaista linjaan piruetin aikana, jolloin piruetti lähteekin helposti kaatumaan. Omat piruettini paranivat huomattavasti, kun opin linjaamaan lantioni oikein. Kyse ei välttämättä ole isosta muutoksesta, sillä pienelläkin ja lähes huomaamattomalla tiltillä saattaa olla yllättävän iso vaikutus.

Piruettiasento

Vartalon asentoa tarkkaillessa huomaan usein oppilaan ylävartalon kallistuvan johonkin suuntaan. Monilla on tapana nojata yläselästä hieman taaksepäin. Kun osa oppilaista tämän lisäksi nostaa kädet liian korkeaan ensimmäiseen asentoon, on kaatuminen taaksepäin lähes varmaa. Toisilla kyljet lähtevät kallistumaan, jolloin piruetti kaatuu sivulle. Eteenpäin pyöristyvä rintaranka sekä joskus myös liian alhaalla ensimmäisessä asennossa olevat kädet vetävät vartaloa puolestaan eteenpäin. Joskus tähän ongelmaan auttaa pelkkä käsien asettaminen oikealle korkeudelle, sillä silloin on helpompi aktivoida kylkiä ja saada ne pysymään linjassa. Myös lapatuki ja sitä kautta hartiat pysyvät hallinnassa, kun käsien asento on oikea.

Jotta piruettiasento pysyisi kasassa, täytyy osata myös aktivoida aukikiertäjälihakset sekä ojentaa tukijalka pitkäksi. Monet oppilaat ovat oppineet kiinnittämään huomiota työjalan aukikiertoon retiré-asennosa. Jos kuitenkin samalla unohtaa kiertää tukijalkaa vastakkaiseen suuntaan auki, kääntyy tukijalka työjalan suuntaan ja putoaa aukikierrosta parallel-asentoon tai joskus jopa sisäkiertoon. Luonnollisesti työjalan jalkaterä tulee myös osata ojentaa oikein, jotta se ei käänny banaanille. Tukijalassa täytyy lisäksi olla tarpeeksi voimaa ja hallintaa, jotta korkea puolivarvasasento säilyy.

Jotta piruetti onnistuu, pitäisi piruettiasento saada valmiiksi jo silloin, kun kokonaisesta kierroksesta on käännytty vasta 1/8-käännös. Mikäli piruettiasento valmistuu myöhässä, se hidastaa usein vauhtia ja vartalon oikeaa asentoa on vaikea pitää yllä. Minulla on tapana opettaa jo tangossa tehtävissä tasapainoissa, että piruettiasento valmistuu heti ja että oppilas harjoittelee heti irrottamaan tankokäden tangolta sekä testaamaan omaa tasapainoaan. Piruetissa ei voi jäädä aikailemaan, joten siksi minusta on turhaa hakea tasapainoa pieni ikuisuus ennen tankokäden irrotusta. Piruettiasento täytyisi myös säilyttää aivan loppuun saakka eikä luopua siitä kesken piruetin. Tällöin piruetti on myös helpompi lopettaa siististi ja hallitusti. Mielestäni Kathryn Morganin neuvo nähdä itsensä esimerkiksi tuplapiruetissa kaksi kertaa ennen piruetin lopetusta, on erittäin hyvä. Kehotan myös kokeilemaan hänen vinkkiään, jossa lasketaan piruetteja takaperin. Eli triplapiruetissa lasketaan kolmesta yhteen sitä mukaa kun pyöritään kierroksia ja tullaan vasta ykkösen jälkeen alas.

Piruettipää

Baletissa piruetin aluksi pää ikään kuin jää paikalleen niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista, minkä jälkeen pää kääntyy napakasti ennen muuta vartaloa. Päätä ei saa kallistaa missään vaiheessa piruettia, sillä silloin koko kehon painopiste muuttuu. Katse pidetään omien silmien tasolla, sillä katseen laskeminen ja nostaminen usein vaikuttaa koko vartalon asentoon. Usein oppilaita kehotetaankin valitsemaan jokin piste tai kohta, jota he katsovat tiukasti piruetin tai piruettien aikana. Minusta piruettipään käyttäminen myös selkeyttää piruetteja - etenkin jos niitä tehdään monta peräkkäin. Lisäksi napakka pään käyttö tuo piruettiin vauhtia silloin, kun kierroksia pyöritään kaksi tai useampi.

Piruettipään käyttämisen sanotaan myös auttavan huimaukseen, sillä pään ei pitäisi mennä piruetin aikana pyörälle, mikäli piruettipää toimii niin kuin pitääkin. Minulla kyllä pää menee pyörälle - etenkin jos teen monta piruettia peräkkäin. Luulen, että huimauksen kokeminen on varsin yksilöllistä. Tärkein arvo piruettipäällä on mielestäni näyttämöllä; kirkkaissa valoissa on vaikeaa tietää, mihin suuntaan piruetti tulee lopettaa mikäli ei käytä pistettä.

Hermojen hallinta

Mikäli piruetit eivät tunnu itselle helpoilta tai luontaisilta liikkeiltä, saattavat ne epäonnistua pelkän jännittämisen takia. Jos jo valmiiksi ajattelee, ettei piruetti kuitenkaan onnistu, se harvoin onnistuukaan. Virheiden pelosta ja jännittämisestä sekä sen voittamisesta voi lukea lisää täältä.

Kuva

Ei kun pyörimään! :)

Baletin perusteet, osa 2: Aukikierto

Baletin perusteissa edetään tänään aukikiertoon, sarjan aikaisempi osa löytyy täältä. Aukikierto on klassisen baletin perusta, mutta olen huomannut, että sen käyttämisen opettaminen on hyvin haastavaa. Olen itse oppinut aukikiertäjien oikeaoppisen aktivoimisen vasta varsin myöhäisessä vaiheessa omia tanssiopintojani. Näin ollen tämän asian opettaminen on minulle todella tärkeää, sillä huonolla tekniikalla aikaansaatu "aukikierto" voi aiheuttaa monenlaisia vammoja ja ongelmia muun muassa polviin.

Aukikierto

Osittain aukikierto on baletin estetiikan edellyttämä asia, mutta sillä on myös muita tarkoituksia. Hyvin aukikierretty jalka parantaa tanssijan tasapainoa, liikelaajuutta, liikkuvuutta sekä voimaa samoin kuin saa lihakset näyttämään pitkiltä ja solakoilta.  Kehossa on nimittäin paljon enemmän liikkumavaraa, kun iso sarvennoinen siirtyy taaksepäin ikään kuin pois tieltä. Tällöin reisiluulla on enemmän tilaa liikkua lonkkamaljassa, etenkin jalan ojennuksissa sivulle ja taakse. Aukikierto myös mahdollistaa tanssijan liikkumisen kaikkiin suuntiin, ja sitä käytetäänkin käytännössä jollain tavalla kaikissa tanssilajeissa!

Lonkan luinen rakenne

Reisiluu (femur) on ihmiskehon pisin luu. Se koostuu pallomaisesta reisiluun päästä (caput femoris), reisiluun kaulasta (collum femoris) sekä kahdesta kyhmystä, isosta ja pienestä sarvennoisesta (trochanter major ja trochanter minor), jotka toimivat lihasten kiinnittymiskohtina. Reisiluun pää muodostaa reisiluun pään kuoppaan (fovea capitis femoris) lantion etuosassa pallonivelen, jolla olisi lähes rajoittamatton liikelaajuus, mikäli nivelsiteet eivät rajoittaisi sen liikettä. Suolireisiluuside (ligamentum iliofemorale) onkin eräs kehon vahvimmista liitoksista. Sen tiukkuus vaihtelee yksilöllisesti ja määrittää maksimaalista aukikiertoa. 

Eniten aukikierron suuruuteen vaikuttaa kuitenkin lonkan luinen rakenne. Tärkeintä aukikierrossa on se, missä kulmassa reisiluun pää asettuu lonkkamaljaan sekä itse lonkkamaljan muoto. Myös lonkan nivelsiteiden venyvyys vaikuttaa aukikiertoon, erityisesti edellä mainittu suolireisiluuside. 

Edellä mainituista syistä johtuen eivät kaikki pysty saavuttamaan suurta aukikiertoa ahkerasta harjoittelusta huolimatta. Reisiluun pään muoto on aikuisella tanssioppilaalla jo muovautunut lopulliseen muotoonsa, ja nivelsiteet ovat varsin joustamattomia. Niinpä aikuisen kehossa voidaan ainoastaan muokata lihasten ja nivelten joustavuutta, jolloin voidaan lisätä aukikiertoa luisen rakenteen puitteissa.  Jos reisiluun kaula on kuitenkin synnynnäisesti kiertynyt virheelliseen asentoon, se estää baletissa tarvittavan aukikierron saavuttamisen. 

Erilaisia lonkan rakenteita

Minusta tärkeintä aukikierron ymmärtämisessä on se, että reisiluun kiertyminen aukikiertoon lonkkamaljassa (acetabulum) on liike eikä asento. Baletissa ihanteellinen aukikierto on saavutettu silloin, kun jalkojen ensimmäisessä asennossa jalkaterät muodostavat 180 asteen kulman. Reisi ja sitä myöten myös polvi, nilkka ja jalkaterä kiertyvät auki. Kun koko jalkaa kierretään auki yhtenä kappaleena, jokaisen kehonosan suhde toisiinsa säilyy samana kuin silloin, kun jalka on neutraalissa asennossa. Aukikierto tulee 60–70-prosenttisesti kummastakin lonkasta, mutta myös polvessa, nilkassa ja jalkaterässä on jonkin verran rotaatiota. 

Mikäli lonkan ulkokierto on puuttellinen, tulee välttää jalkaterien 180 asteen asentoja, sillä niiden vääntäminen voi vaurioittaa polvia sekä venyttää polven ja nilkan nivelsiteitä. Myös nilkan ryhti saattaa huonontua, jolloin jalkaholvit madaltuvat ja ison varpaan tyviniveleen voi syntyä vaivaisenluu (hallus valgus). Koska keho toimii kuin dominopelin palikat, aiheuttaa virheellinen tapa kiertää jalkoja auki ongelmia myös vartalon linjauksessa. Usein muun muassa lantion asento kääntyy eteen- tai taaksepäin, jolloin myös selkärangan asento muuttuu. Sen sijaan jalkojen kääntäminen auki lonkkanivelestä ei ole haitallista, sillä lonkkanivel on pallonivel, joka voi kiertyä myös pystyakselinsa ympäri. 

Aukikiertäjälihakset

Iso pakaralihas 

Aikoinaan monet baletinopettajat kehottivat aktivoimaan isoja pakaralihaksia (musculus gluteus maximus) aukikierron aikaansaamiseksi. Toiset opettajat puolestaan sanovat, ettei pakaralihas aktivoidu ollenkaan aukikierrossa, mutta tämä ei pidä paikkaansa nykytiedon mukaan.Iso pakaralihas nimittäin aktivoituu automaattisesti kierrettäessä jalkoja auki, mutta sitä pidä erityisesti jännittää. Iso pakaralihas on vahva reiden ulkokiertäjälihas ja on tosiaan melkeinpä aina aktiivinen, kun jalka on kiertynyt aukikiertoon. Anatomisesti sen päätehtävä on kuitenkin linjata jalkojen ja lantion asentoa.

Syvät aukikiertäjälihakset

Lähes kokonaan ison pakaralihaksen alla sijaitsee kuusi pientä lihasta, joita kutsutaan syviksi aukikiertäjälihaksiksi. Näitä lihaksia ovat nelikulmainen reisilihas (musculus quadratus femoris), sisempi peittäjälihas (musculus obturatorius internus), ulompi peittäjälihas (musculus obturatorius externus), alempi kaksoislihas (musculus gemellus inferior), ylempi kaksoislihas (musculus gemellus superior) sekä päärynänmuotoinen lihas (musculus piriformis).  Ne eivät yleensä ole erityisen vahvoja lihaksia, mutta balettitreeni vahvistaa vähitellen aukikiertäjälihaksia. Aukikiertäjälihaksia on vaikea tuntea ulkoa päin, sillä iso pakaralihas peittää ne lähes kokonaan. Sisältä päin niiden aktivoituminen ja työskentely on kuitenkin mahdollista tuntea.

Aukikiertäjälihakset

Käytännössä aukikiertäjälihakset löytää minusta helposti siten, että ajattelee mielessään alushousujen alareunan pakaraa vasten. Aukikiertäjälihakset löytyvät suunnilleen sen kohdalta, sillä ne lähtevät lonkan isosta sarvennoisesta ja kiinnittyvät häntäluuhun. Quatratus Femoris puolestaan kiinnittyy istuinluuhun.

Nyt toivoisin teiltä tähän tekstiin syventyneiltä lukijoilta kysymyksiä; mistä baletin perusasiasta toivoisit saavasi enemmän tietoa? Minulla on takataskussa muutamia ajatuksia, mutta ottaisin mielelläni vastaan teidän ehdotuksianne! Toki muitakin kommentteja kysymyksiä saa (ja pitää) esittää! :)

Eri tanssijatyypit

Tanssijakollegani vinkkasi oheisesta Facebook-videosta, jossa esitellään eri tanssijatyyppejä huumorimielessä.

Kuva

Tunnistatko itsesi? ;)

Oman kehonsa herra!

Kuten ehkä muistatte, oli yksi uuden vuoden tavoitteistani tehdä paluu balettitunneille. On sanonta, jonka mukaan yhden päivän balettitunnin väliinjäämisen huomaa ainoastaan tanssija itse. Kahden päivän treenitauon huomaa opettaja ja kolmen päivän tauon huomaa jo yleisökin. Omassa kehossani muutokset eivät tapahdu ihan näin lyhyellä aikavälillä, mutta muutaman viikon mittainen treenitauko  kyllä tuntuu kehossa. Jos en ole treenannut, on kehon hallinta todella vaikeaa. Ensimmäisenä huomaan sen pirueteissa ja vähitellen kaikessa tekemisessäni. On inhottavaa opettaa, kun keho hallitsee minua enkä minä kehoa!

Ensimmäiset balettitunnit tauon jälkeen ovat yleensä aina kauheita kokemuksia. Vaikka tiedän  osaavani jonkin asian, ei kehoni kerta kaikkiaan tottele minua. Kuitenkin balettitunti balettitunnilta tuntuma palaa vähitellen ja tulokset paranevat. Vaikka olen itse opettaja, on minusta todella tärkeää päästä välillä muiden opettajien tunneille ja saada myös itse korjauksia. Omaa kehoaan on vaikea tarkastella ulkopuolelta, ja voi olla että jokin toinen opettaja kiinnittää huomiota eri asioihin kuin minä itse. Parhaimmillaan toisen opettajan tunnilta saa ideoita tai jopa kokonaan uuden näkökulman omajan opetukseensa! Sitä paitsi kollegan kiitokset piristävät myös opettajan mieltä! Eräällä tunnilla opettaja esimerkiksi kehui minun piruettejani, vaikka en itse ollut mielestäni vielä löytänyt ihan kunnollista tuntumaa niihin. Toisella tunnilla puolestaan sain kiitosta jalannostoistani, mistä olin vilpittömästi iloinen.

Koska olen yrittänyt viime aikoina ryhdistäytyä omassa balettitreenissäni, on ihanaa tuntea taas itsensä oman kehonsa herraksi! Jalat tosin painavat aika paljon illalla treenin ja opetusten jälkeen, mutta silti fiilis on hyvä!

Balettitunti

Miten sinun balettituntisi sujuvat tauon jälkeen?

Baletin perusteet, osa 1: Vartalon oikea asento ja keskustan ydintuki

Ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai vierähtivät ohi, ja nyt Etelä-Suomessa vietetään hiihtolomaa. Sen kunniaksi ajattelin aloittaa uuden sarjan, jossa käsittelen baletin perusteita. Ensimmäisessä osassa kerron vartalon oikeasta asennosta. Muistakaa, että kysymykset ja kommentit ovat tervetulleita - myös toiveita saa esittää!

Vartalon oikea asento

Yksi baletin tärkeistä tavoitteista on luoda illuusio keveydestä, sulavuudesta ja eleganttiudesta. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy osata löytää oikea vartalon asento -  niin sanottu tanssijan ryhti.

Vartalon oikealla asennolla tarkoitetaan pään, rintakehän ja lantion asettumista linjaan toistensa päälle. Tämän kokonaisuuden alla ovat jalat. Osia voidaan kuvata ikään kuin rakennuspalikoiksi, jotka pinotaan päällekkäin. Näiden palikoiden läpi kulkee kuvitteellinen pystylinja, joka jakaa vartalon kahteen symmetriseen puolikkaaseen. Tämän linjan voi kuvitella ikään kuin naruksi, jonka päässä roikkuu paino. Sivulta katsottuna tämä luotisuora linja kulkee päälaelta, hieman korvannipukan takaa, olkapään, rintakehän ja reisiluun ison sarvennoisen (trochanter major) läpi sekä juuri polven keskikohdan etupuolelta ja jalkaterän ulkokehräksen (malleolus lateralis) läpi. Takaa- tai edestäpäin katsottuna luotisuora linja jakaa kehon kahtia, jolloin pää on symmetrisesti tasapainossa hartioiden yläpuolella. Olkapäät, rintakehä sekä lantio ovat toistensa päällä, ja lantio asettuu symmetrisesti myös jalkojen päälle.

Lantio voidaan kuvitella ikään kuin maljaksi, jossa on nestettä. Maljan tulee olla tasapainossa, eli lantion keskiasennossa, jotta neste ei läiky yli. Lantio ei siis saa kipata eteen- tai taaksepäin eikä myöskään kallistua sivusuunnassa. Jalat puolestaan ovat suorat ja ojenetut, polvia ei pidä yliojentaa. Kädet roikkuvat yhtä pitkinä suorassa linjassa alaspäin vartalon molemmin puolin..Päätä ei vedetä taaksepäin, sillä silloin myös leuan asento muuttuu, ja tanssija näyttää siltä kuin hänellä olisi kaksoisleuka.

Ryhtikuva

Horisontaalisesti, eli vaakatasossa, edestä katsottuna olkapäiden tulisi olla samassa linjassa toistensa kanssa samoin kuin suoliluun harjanteiden ja polvilumpioiden. Takaa päin katsoessa voidaan myös tarkastella, ovatko lapaluut linjassa toistensa kanssa.

Keskustan ydintuki, eli vartalon kannatus

Kannatus on koko selkärangan pidentämistä alhaalta häntäluusta (os coccygis) ylös atlasniveleen asti. Mikäli tämä tehdään oikein, sekä etureiden lihakset että vatsalihakset aktivoituvat automaattisesti, jolloin polvet ojentuvat pitkiksi ja lantio linjautuu oikeaan asentoon. Lantio ei saa kääntyä notkolle, eli hyperlordoosiin, mutta ei myöskään toiseen suuntaan ikään kuin itsensä ”alle”. Englanniksi tästä tapahtumasta käytetään nimeä ”tuck under”.

Kehon keskustaa, eli ydintukea voidaan verrata lentokenttäterminaaliin; kaikki vartalon liikkeet käyvät sen kautta. Vatsa- ja selkälihakset muodostavat ikään kuin tukiliivin, josta käytetään usein käsitettä vatsalihaskorsetti. Vatsalihaskorsetin tehtävänä on vakauttaa lantion ja rintakehän asentoa suhteessa toisiinsa tukemalla sisäelimiä sekä niiden painoa kohti selkärankaa. Keskivartalon vakauttaminen ei ole mahdollista, mikäli vatsa- ja selkälihakset eivät ole riittävän vahvoja. Tämän edellytyksenä on se, että selän ja lantion lihakset ovat riittävän pitkät ja elastiset, jotta lantio pääsee asettumaan neutraaliin asentoonsa. Jos esimerkiksi etureiden tai lonkankoukistajan lihakset ovat kireät, ei lantio pääse linjautumaan keskiasentoon.

 Kannatuksen ytimeksi voidaan käsittää poikittaisen vatsalihaksen, selkää tukevien multifiduslihasten sekä lantionpohjan lihasten yhteistyö yhdessä pallean kanssa. Tämän ydintuen pitäisi aktivoitua ensimmäisenä kaikissa liikkeissä. Jotta selkäranka saadaan tuettua, vatsaontelon paineen tulee nousta. Tähän tarvitaan vatsalihaksia, palleaa sekä lantionpohjan lihasten aktivoimista, eli vartalon ydintukea. Vartalon ulompi tuki koostuu puolestaan vinoista vatsalihaksista, jotka kiertyvät yhdessä suurten selkälihasten kanssa vartalon keskustan ympärille ja syvän vatsalihaskerroksen päälle. Supistuessaan nämä lihakset liikuttavat vartaloa, mutta myös vakauttavat sitä. Jos vartalon ydintuki pettää, myöskään ulomman tuen lihakset eivät voi toimia täysipainoisesti. Mikäli ulomman tuen muodostavat lihakset aktivoituvat ennen ydintukea, vartalon liikeradat jäykistyvät. Samalla myös keho kuormittuu turhaan sekä altistuu vammoille ja tapaturmille. Oleellista on siis se, että vartalon ydintuki toimii ensin ja ojentaa sekä kannattaa rankaa. Tällöin ulomman tuen lihakset voivat liikuttaa vartaloa esimerkiksi kiertoliikkeissä ja taivutuksissa eteen sekä taakse.

Ydintuki

Lantionpohja tulee kaikissa liikkeissä aktivoida ensin, sillä vasta se "käynnistää" poikittaisen vatsalihaksen. Mikäli aktivoi vatsalihaksia ennen lantionpohjaa, ei ydintuki toimi oikein. Lantionpohjan aktivoituminen on hyvin pieni ja ulospäin näkymätön liike; sitä voi verrata imukuppiin, joka liikkuu aavistuksen ylös- ja alaspäin. Koska lantionpohjassa lihakset kulkevat eri suuntiin, kannattaa ajatella vetoketjumaisesti vetävänsä häntäluuta kohti häpyluuta ja samalla tiivistämällä istuinluita lähemmäksi toisiaan. On myös tärkeää huomata, että lantionpohjan lihakset tulee osata myös rentouttaa, sillä krooninen jännitystila aiheuttaa ongelmia.

Lapatuki ja rintarangan oikea asento 

Rintakehän oikean asennon omaksuminen aiheuttaa ongelmia useille; monet tanssijat seisovat rinta rottingilla –asennossa, joka vääristää selkärangan asentoa, kiristää selän lihaksia sekä haittaa myös rintakehän ja lantion välistä asentoa. Usein myös lapaluut painuvat tällaisessa asennossa kohti toisiaan. 

Oikea rintakehän asento on sellainen, jossa olkapäät ”roikkuvat” rennosti omilla paikoillaan kiertymättä eteen tai taakse, jolloin solisluut ikään kuin laajenevat sivulle kumpikin omaan suuntaansa. Olkapäät pyritään pitämään alhaalla esimerkiksi silloin, kun kädet ovat ylhäällä kolmannessa asennossa. Olkapään anatominen rakenne on kuitenkin sellainen, että kun käsi nousee hartiatasoon ja siitä ylöspäin, on olkapää jo hieman noussut ylös. Jotta kaula kuitenkin säilyisi pitkänä, pyritään olkapäät pitämään alhaalla. Ylimääräisiä lihasjännityksiä välttääkseen on kuitenkin syytä vetää lapaluita ja hartioita ainoastaan kevyesti alaspäin eikä painaa niitä voimalla alas. 

Lapatuki