sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Ei oikotietä onneen

Olen opettajana tarkka siitä, että oppilaani oppisivat perusasiat mahdollisimman hyvin. Kun ne hallitsee, on loppu lähinnä koordinaatiota. Minusta ei ole järkevää tehdä heti mahdollisimman pitkiä ja monimutkaisia sarjoja, koska silloin keskittyminen menee lähinnä liikesarjan muistamiseen. Perusasioilla tarkoitan vartalon ydintuen, eli kannatuksen, käsitteen ymmärtämistä, aukikiertoa, lapatukea sekä luonnollisesti koko kehon linjausta, eli ryhtiä. Kun nämä asiat hallitsee omassa tanssissaan, vaikeidenkin liikkeiden ja liikeyhdistelmien opettelu sujuu. Lisäksi tyttöjen on myöhemmin mahdollista aloittaa varvastossuilla tanssiminen, kun perusasioiden hallinta on riittävän pitkällä. Varvastossutyöskentelyn aloittamisesta olen ajatellut kirjoittaa ihan oman postauksensa jossain vaiheessa.

Baletissa eikä tanssissa muutenkaan ole oikotietä onneen. Lukemista ja kirjoittamistakaan ei voi oppia, jos ei ensin osaa kirjaimia. Baletissa ajattelen näiden kirjaimien olevan edellä mainitsemiani perusasioita. Jotta esimerkiksi voi harjoitella piruettia, pitää osata säilyttää ydintuen lisäksi lapatuki, hallita aukikiertoa ja löytää vartalon oikea linjaus. Kirjaimista muodostuu sanoja samoin kuin baletissa liikkeitä. Esimerkiksi edellä mainitsemassani piruetissa oppilaan tulee tietää demi-plié, piruettiasento, pään käyttö sekä käsien liikkeet. Kun useampia sanoja yhdistetään, muodostuu lauseita. Tanssissa nämä lauseet ovat liikesarjoja, esimerkiksi parista erilaisesta piruetista koostuva piruettisarja. Kun lauseita on useampi peräkkäin, voidaan puhua tarinasta. Baletissa puolestaan tarinat ovat kokonaisia tansseja.

Mielestäni on erittäin tärkeää muistaa, että kaikki kehittyvät tanssillisesti hyvin eri aikaan eikä näin ollen ole mitään tiettyä aikamäärettä, mihin mennessä pitäisi siirtyä uudelle tasolle. Opettaja pitää kyllä huolen siitä, että oppilas siirtyy seuraavalle tasolle ollessaan siihen valmis. Opettajana ja entisenä tanssioppilaana ymmärrän hyvin oppilaan halun tuntea edistyvänsä ja siirränkin oppilaani seuraaavalle tasolle mahdollisimman usein esimerkiksi uuden lukuvuoden alussa. Joskus kuitenkin joudun käymään varsinkin lasten vanhempien kanssa keskustelua siitä, miksi oppilas ei ole minusta vielä valmis vaikeammalle tunnille. Yritän silloin tuoda esiin sen, että opettajana en tarkastele ainoastaan oppilaan tanssitekniikkaa, vaan myös ryhmässä toimimisen taitoja, keskittymiskykyä ja pienempien kohdalla myös sadun- sekä leikinomaisuuden tarvetta. Vanhempien ja myös oppilaiden on hyvä muistaa, että oppilaalla ei ole mikään kiire nousta ylemmälle tasolle. Oppiminen tapahtuu parhaiten silloin, kun toiminta on kaikin tavoin mielekästä ja sopivan haastavaa.


Kuva
Herättikö tekstini ajatuksia? Kommentoi! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ajatuksesi!