torstai 12. helmikuuta 2015

Oma balettitarinani, osa 5: Vaakalaudalla

Taas on Throwback Thursday ja oma balettitarinani saa jatkoa! Luulen tosin tämän osan olevan postaussarjan viimeinen. Tässä postauksessa kerron opetusurani tähän mennessä suurimmasta takaiskusta: loukkaantumisesta ja sen seurauksista. Toivottavasti omaa balettitarinaani on ollut mukavaa lukea, muistakaa että kommentit ovat aina tervetulleita! :)

Tanssinopettajan ammatti ei ollut minulle koskaan ainoa vaihtoehto. Olin hyvä koulussa ja minulla oli useita eri uravaihtoehtoja, vahvimpana niistä jossain vaiheessa kauppatieteen opinnot! Olin muutenkin pitkään sitä mieltä, ettei minusta ainakaan tule tanssinopettajaa. Kun kuitenkin lopulta ajauduin tanssinopettajaksi, olen aina siitä lähtien tuntenut ammattini omakseni enkä ole oikeastaan voinut kuvitellakaan enää tekemäni mitään muuta työtä. Tanssinopettajan ammatissa leipä on hyvin kapea, mutta koen silti työni todella antoisaksi. Niinpä olin kauhuissani, kun kerran loukkaannuin melko pahasti ja jouduin miettimään mitä teen, mikäli en kuntoudukaan enää opetuskykyiseksi. Koin että minulla on edelleen muitakin uravaihtoehtoja, mutta yksikään niiltä ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta tanssinopettajan ammattiin verrattuna. Sanotaan, että vasta kun jotain menettää, tietää miten tärkeää se on itselle. Allekirjoitan tämän sanonnan täydestä sydämestäni!

Tanssivammojen tyypilliset kohdat

Onneksi kuntouduin loppujen lopuksi hyvin eikä vamma enää vaivaa minua millään tavalla. Opin kuitenkin olemaan eri tavalla kiitollinen omasta kehostani aikaisempaan verrattuna. Vaikka kehoni ei ole täydellinen balettikeho, se kuitenkin toimii ja pystyn tanssimaan. Se on jo aika paljon verrattuna siihen, millainen tilanne pahimmillaan oli!

Onko sinulla ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Miten olet toipunut?


2 kommenttia:

  1. Mulla on kans loukkaantumisia taustalla, ja vasta niiden myötä opin arvostamaan sitä, miten oma puolilaho keho pystyy vielä taipumaan baletin liikkeisiin. Vasemman polven sisäristisiteen rekonstruktio, puoli vuotta taukoa. Sinä aikana onnistuin kehittämään terveen jalan lonkkaan tulehduksen, ja siitä lähtien (eli pian kolme vuotta) on ollut molemmissa lonkissa tulehdus on/offina. On kortisonia pistelty, syöty kipulääkkeitä ja läträtty eri linimenttien kera, mutta mikään ei sitä tulehduskierrettä paranna kuin täysi lepo. Välillä on yöt vaikeita, kun kyljellään nukkuessa lonkka kipeytyy niin pahasti ettei voi enää nukkua.
    Onneksi polvi on ihan hyvä nyt ja so far lonkatkin kohtalaiset. Suurin ongelma on mun yläselkä ja etenkin rintarangan alue, siellä on kompressiomurtumia. Tanssi on kuitenkin pitänyt mut liikkeessä, mistä kroppa kiittää.
    Tosiaan näiden loukkaantumisten ja vammojen kautta sitä on tajunnut miten paljon tanssi merkitsee mulle. Kantapään kautta ja niin edelleen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tanssin ilo löytyy edelleen, vaikka kehosi onkin ottanut osumaa! Minulla pilates on auttanut moniin ongelmiin samoin kuin toki hyvä fysioterapeutti!

      Poista

Kerro ajatuksesi!